"Yksinäinen ei tutustu, koska pelkää tulevansa loukatuksi"

Kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä jo 16 vuotta. KK kysyi häneltä neljä tärkeää kysymystä yksinäisyydestä.

Miksi ihmiset kokevat yksinäisyyden eri tavoin?

"Jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan. Toinen voi toivoa itselleen 500 kaveria, ja jos ei saavuta sitä, kokee itsensä yksinäiseksi. Toinen voi olla tyytyväinen, vaikka hänellä ei olisi yhtään kaveria.

Erot yksinäisyyden kokemisessa johtuvat siitä, mitä toivomme ja mitä meillä oikeasti on. Kohtaavatko toiveet ja todellisuus?

Erot johtuvat myös temperamentista. Joku on ulospäin suuntautunut ja toinen sisäänpäin. Ihminen voi viihtyä yksinään ja tuntea olonsa hyväksi, vaikka hänellä ei olisi yhtään läheistä ystävää. Silloin persoonan täytyy olla vahva. Jos ihminen on tyytyväinen itseensä ja hyväksyy sen, kuka on, hän voi kestää myös yksin olemista.

Yksin oleminen ei ole paha asia, mutta yksinäisyys on. Yksin oleminen on fyysistä, ja se voi tehdä myös onnelliseksi. Yksinäisyys sen sijaan on aina kielteinen tunnetila."

Miksei yksinäinen vain tutustu?

"Joku voi tuntea itsensä yksinäiseksi koko elämänsä ajan. Silloin yksinäisyydestä tulee helposti kierre, eikä ihminen uskalla tai halua enää yrittää tutustua muihin.

"Pitkään yksin ollut näkee sosiaalisissa tilanteissa vain uhkia."

Amerikkalaisissa neurotieteellisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että pitkään yksinäisyyttä kokeneiden aivojen toiminta muuttuu. Heillä otsan ohimolohkon tietyt alueet aktivoituvat sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin kuin niillä, jotka eivät ole yksinäisiä. Normaalisti ihminen huomioi sosiaalisissa tilanteissa mahdollisuudet: tuolla on muita, voisin mennä mukaan. Jos on ollut pitkään yksin, näkee vain uhkia ja ajattelee toisen haluavan satuttaa.

Yksinäisen aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee sosiaalisia tilanteita. Hän on ehkä yrittänyt tutustua mutta tullut torjutuksi. Yksinäinen odottaa jo etukäteen joutuvansa loukatuksi ja suojelee alitajuisesti itseään. Silloin hän vetäytyy ja hänestä tulee sulkeutuneen ja vihaisen oloinen.

Tällaisia ihmisiä on vaikea lähestyä, koska heistä huokuu epävarmuus ja pelko. Se ei ole kuitenkaan ole yksinäisen vika. Heistä on jostain syystä tullut yksinäisiä, ja jatkuva sosiaalinen epäonnistumisen tunne vahvistuu itsestään. 

Joskus ehdotetaan, että kaikki yksinäiset tulisi laittaa yhteen ja tutustuttaa toisiinsa: ehkä he eivät sitten olisi enää yksinäisiä. Se ei toimi. Kun alkaa suojella itseään, edes toinen yksinäinen ei ole ihminen, jonka luokse uskaltaa mennä.”

Miten yksinäinen voi löytää ystäviä?

”Yksinäinen saa usein kuulla, että lähde vain reippaasti ja tutustu. Sillä tarkoitetaan hyvää, mutta oikeasti pitkään yksin olleen voi olla todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Yksinäisiä pitäisi kohdella samoin kuin ihmisiä, joilla on voimakas sosiaalinen fobia.

Usein avuksi tarvitaan toinen aikuinen tai terapeutti. Ratkaisua on lähdettävä etsimään yksinäisestä itsestään. Hänen on pyrittävä muuttamaan omaa ajattelun malliaan: kelpaan sittenkin muille.

"Yksinäiseltä ei voi vaatia heti täydellistä kykyä ystävystyä."

Pitkään itsensä yksinäiseksi tunteneen kannattaa edetä ystävän etsinnässä pienin askelin. Esimerkiksi elokuviin voi mennä yksin eikä siellä tarvitse jutella kenenkään kanssa, mutta se on ensimmäinen askel muiden lähellä olemiseen. Seuraa voi etsiä myös erilaisten järjestöjen ja ystäväpalveluiden kautta. 

Ratkaisu voi löytyä myös netistä. Erilaisia keskustelupalstoja ja chatteja voi ensin seurata ulkopuolisena ja mennä sitten mukaan keskusteluun. Anonyymilla eli nimettömällä palstalla voi jutella ilman, että paljastaa itsestään mitään.

Tärkeintä on edetä hitaasti. Ei niin, että yksinäiseltä vaaditaan yhtäkkiä täydellistä kykyä ystävystyä – eikä toisaalta niin, että hän itse vaatii suhteiltaan heti täydellisyyttä. On tärkeää lähteä mukaan sosiaaliseen toimintaan, mutta ensin seuraajana ja sitten aloitteentekijänä. Henkilökohtaiset suhteet syntyvät myöhemmin."

Miten yksinäistä voisi auttaa?

"Yksinäiseltä ei voi vaatia heti liikaa. Hänet voi vaikka pyytää mukaan tilaisuuteen, jossa ei ole paineita jutella pitkään muiden kanssa.

Eräs yksinäinen kertoi, miten kaverit yrittivät saada häntä mukaan pariskuntailtoihin. Jossain vaiheessa iltaa hän aina tajusi, että kaikki muut lähtevät kohta kaksin kotiin ja hän menee yksin pimeään asuntoonsa. Silloin iskee ahdistus, ja tilanteesta on päästävä pois. 

Jos on huolestunut tuttavasta tai kaverista, hänet on parempi kutsua tilanteeseen, jossa jokainen tulee paikalle omana itsenään, ei parina. Naisten tai miesten iltaan voi olla helpompi lähteä mukaan. Kävelylenkille pyytäminen on myös hyvä ajatus. Kynnys siihen ei ole niin korkea."