Sain taas muamoni äitienpäivän aikaan visiitille 500 kilometrin päästä. Nyt tähtäimessä on neljä viikkoa yhteiseloa. Onneksi myös aiempi Marevan-show sai järjen äänen ratkaisun.
Itäisessä Suomessa, josta äitini on kotoisin, varmaan melkein joka toisella on Marevan-lääkitys. Veren hyytymistekijöistä kertova INR-arvo vaatii taajaan laboratoriokäyntejä.
Äitini visiiteillä luokseni eteläiseen Suomeen onkin ollut aikamoinen sumpliminen ja jännittäminen, miten saan hänet täkäläisen terveydenhuollon piiriin, ettei tarvitsisi mennä yksityiselle joka kerta.
Nyt tuo show on saanut vihdoin onnellisen ratkaisun.
Maksusitoumus mukaan
Kaksi ensimmäistä kertaa pyysimme äitini kotikunnan terveyskeskuksesta maksusitoumuksen. Se otettiin Vantaalla hyvillään vastaan, ja äitini sai joka kerta käynneillään muutaman lähetteen labraan.
Verikokeen tuloksen sain soittamalla omalle lähiterveysasemalleni. Sen jälkeen soitin äitini kotikunnan hoitajalle. Hän arvioi ja kertoi, minkälainen Marevan-annostus on tarpeen jatkossa vai samoillako mennään.
Jännityksestä huolimatta hyvin meni byrokratia. Hyvä oli onneksi useimmiten INR-arvokin, siis noin kahden ja kolmen välillä, joten labrakäyntejäkin oli harvakseltaan, yleensä neljän viikon välein.
Edessä terveysaseman vaihto?
Mutta jo viime kerralla vuoden 2013 marraskuussa äitini ei meinannut saada kotikunnastaan enää maksusitoumusta.
”Nykyään ihminen voi mennä mihin tahansa terveyskeskukseen”, oli terveyskeskuksen lääkäri todennut.
En kuitenkaan uskonut, olin tiukkana, koska mahdollinen käännyttäminen labrasta pois ei houkutellut yhtään. On nimittäin sen verran monivaiheinen reissu se: aamulla pukeminen, pikainen aamiainen, ulkovaatteet päälle, ulos, rollaattori kasaan ja autoon, turvavyö kiinni, pari kilometriä autolla, turvavyö auki, autosta ylös, rollaattori auki ja alle, labraan, jonotus, verikoe, takaisin autolle, rollaattori autoon, ajo kotiin, pysäköiminen sakkopaikalle kun ei ole talon lähettyvillä parkkipaikkaa, rollaattori autosta, meno kotiin takaisin, ulkovaatteet pois, kengät pois ja heippa, minä lähden nyt töihin. Ja äitini huoli aina siitä, että minun aikaani menee hukkaan. Vaikka aiheesta onkin puhuttu, että ei haittaa sitten yhtään.
Maksusitoumus kuitenkin vielä tuli ja homma pelasi.
Nyt toukokuussa sitoumusta ei enää irronnut. Sen sijaan äitini sai terveyskeskuksestaan lapun, jonka mukaan hänen on pyydettävä vaihtoa omasta terveyskeskuksestaan minun lähiterveysasemalleni.
Voi tsiisus. Neljän viikon takia!
INR-arvo nyt pielessä
Vähän olisi kiirekin, koska äitini niin sanottu Marevan-arvo on päässyt livahtamaan jo pitkälti yli kolmen, ja kontrolli pitäisi tehdä viikon sisällä.
Terveysaseman vaihtoa koskevasta paperista kuitenkin selviää: ”Jos kansalainen tarvitsee tilapäistä, hoitosuunnitelmansa mukaista hoitoa vakituisen asuinkuntansa ulkopuolella, tästä on ilmoitettava kirjallisesti sekä nykyiselle että väliaikaisen oleskelupaikkakunnan terveysasemalle vähintään kolme viikkoa ennen ensimmäistä käyntiä.”
Jaaha ja jippii. Tuosta varoajasta ei äitini ole ollut etukäteen tietoinen. Näen sen itsekin vasta, kun äitini hakureissulla saan paperin eteeni hänen terveyskeskuksestaan.
Byrokratian kukkaset kukkivat. Terveysaseman vaihtopaperia ja hoitosuunnitelmaa ei saa mukaan, ennen kuin kiikutan vaihtopaperin äitini luo kotiin hakemaan häneltä nimikirjoituksen. Sitten kotoa jälleen terveyskeskukseen.
Paperista otetaan terveyskeskuksessa kopio, joka annetaan mukaan.
Pykälät täyttyvät ja niiden rakastajat saavat hyppyyttämisestä nautintonsa.
Pelkkää ihmisen kiusaamista. Minkä kyllä mainitsen terveyskeskuksen tympeälle naiselle.
Terveysaseman vaihto ei ole nyt hyvä idea
Mutta paperit ovat siis vihdoin kasassa. Tultuamme menen kiikuttamaan ne aamulla omalle terveysasemalleni. Äiti jää nukkumaan.
Itsekin olen käynyt juuri labrassa ja samalla saanut varmistuksen, että äidilläni on tammikuulta jäänyt vielä kaksi lähetettä käyttämättä.
Hyvässä lykyssä saamme hyödynnettyä ne, ajattelen toimistoon jonottaessani.
Mutta: mikä mahtava ja viisas hoitaja minulla onkaan aamulla vastassa:
”Ei tällaista terveysaseman vaihtopaperia kannata missään tapauksessa tulla tarjoamaan. Sano se äitisi kotikunnan terveyskeskuksellekin.”
”Kun meiltä Vantaalta lähtee esimerkiksi kesällä ihmisiä kesämökeilleen muualle Suomeen, annamme heille vain INR-hoitosuunnitelman mukaan ja he pääsevät sen turvin muuallakin verikokeeseen. Tämä on niin yleinen asia ja vaiva, ettei mitään paperibyrokratiaa kannata sen takia tehdä. Joka puolella on tätä hoitoa vaativia ihmisiä, joten kyllä kuntien menot menevät siinä suurin piirtein tasan.”
"Sama systeemi pitäisi olla toiminnassa koko Suomessa."
Terveysaseman järkevä enkeli
Halleluja, ajattelen. Vihdoinkin ihminen, jonka mielestä järjen käyttö on sallittu.
Sanon sen hänelle: ”Kiitos, nyt olet pelastanut paitsi minun tämän aamun, myös minun ja äitini monet tulevat aamut.”
Hoitaja soittaa vielä varmistuksen labraan.
Kyllä asia on tällä selvä ja kunnossa.
”Minä teen nyt äidillesi lähetteen kymmenelle laboratoriokäynnille”, hoitaja sanoo.
Mikä enkeli hoitajan hahmossa.
Kiitos!
Teksti: Riitta Ryynänen, Kodin Kuvalehden toimitussihteeri
Lue myös, miten sujui äidin ja tyttären yhteiselo edellisellä kerralla: 9 viikkoa muamon kanssa.
