Missä ja mitä saa kuvata?
Suomessa saa kuvata julkisilla paikoilla. Julkinen paikka on sellainen, johon kaikilla on vapaa pääsy. Tällaisia ovat mm. kadut, puistot, kauppakeskukset, kirjastot, virastojen ja muiden julkisen palvelun laitosten yleiset tilat.
Kuvaaminen on kiellettyä tai vaatii luvan kotirauhan suojaamissa paikoissa, aidatuilla tai muuten rajatuilla piha-alueilla, käymälä-, sauna- tai pukeutumistiloissa, yksityistilaisuuksissa tai yleisöltä suljetuissa osissa virastoja tai muita julkisen palvelun laitoksia.
Kotirauhan suoja on Suomessa verrattain vahva, kotirauhan suojaan kuuluu kodit ja asunnot, kesämökit ja muut loma- ja vapaa-ajan asunnot, yksityispihat ja yksityispihojen muut rakennukset.
Julkisissa paikoissa saa kuvata yksityishenkilöitä, eikä sitä voi kieltää kuvattava henkilö eikä viranomainen ilman perustetta. Kukaan ei voi vaatia kuvaajaa poistamaan tai muuten tuhoamaan kuvia, ei vartija, järjestyksenvalvoja eikä edes poliisi. Ainoastaan lainvoimaisen oikeuden päätöksen mukaan valokuvat originaaleineen voidaan määrätä tuhottavaksi.
Vaikka Suomen perustuslaki (toinen luku, 12§) sallii kuvaamisen, on tärkeää muistaa se että vaikka saa kuvata, ei tarkoita että kuvien julkaisu olisi sallittua. Perustuslain takaama sananvapaus mahdollistaa kuvien ottamisen, mutta julkaisemisessa saatetaan syyllistyä yksityiselämää loukkaavan tiedon välittämiseen. Jos esimerkiksi näet kadulla erikoisesti käyttäytyvän henkilön ja saat hänestä kuvan, voi henkilön poikkeava käytös olla joko performanssi tai sairaudesta johtuvaa; jälkimmäistä et saa julkaista vaikka kuvata saat.
Mitä saa ja voi julkaista?
Yksinkertaisesti kuvaamisen ja julkaisemisen pelisäännöt voi kiteyttää kahteen lauseeseen:
1) Julkaise blogissasi vain itse ottamiasi kuvia tai joihin sinulla on käyttöoikeus
2) Älä julkaise sellaista kuvaa jota et haluaisi jonkun muun itsestäsi tai läheisistäsi julkaisevan tai johon sinulla ei ole julkaisulupaa
Lisäksi on syytä pitää mielessä internetin karrikoitu lainalaisuus, kaikki julkaistu sisältö jää nettiin pysyvästi. Siihen ei itse voi käytännössä vaikuttaa, vaikka Googlella ja muilla hakukoneilla on ainakin Euroopassa velvollisuus poistaa materiaalia näin pyydettäessä. Takuuvarmasti on helpompaa jättää julkaisematta kuin yrittää poistaa sisältö jälkikäteen.
Omien tai lähipiirin lapsista otettujen kuvien julkaisemisessa kaikki harkintavalta ja vastuu on bloggaajalla. Toisaalta omien lasten kuvia voi olla houkuttelevaa näyttää blogin lukijoille, mutta asiaa tulee pohtia myös lasten kannalta; haluavatko lapset että heidän kuvansa jää nettiin "ikuisiksi ajoiksi", voiko jokin ihana parivuotiaana otettu paljaspyllyinen kesäkuva olla yläasteikäiselle motiivi kiusaamiseen ja niin edelleen. Lapsia esittävien kuvien kanssa kannattaa miettiä tarkkaan millaisia kuvat ovat ja kannattaako niitä julkaista.
Jos julkaiset blogissasi jonkun muun ottamia kuvia, varmista että sinulla on oikeus käyttää kuvaa. Netistä löydettyä kuvaa ei saa julkaista ilman kuvan oikeuden omistajan lupaa, luvatta julkaistusta kuvasta voidaan julkaisijaa laskuttaa, tai siitä voi seurata muita hankaluuksia. Kuvan käyttöoikeus tarkoittaa sitä, että kuvan ottaja tai oikeudenhaltija antaa luvan käyttää tiettyä kuvaa tietyssä asiayhteydessä. Ilman lupaa ei saa julkaista kuvaa vaikka samassa yhteydessä mainittaisiin mistä kuva on.
Omiin kuviinsa voi lisätä kuvaajan nimen tai verkkosivun osoitteen. Esimerkiksi Googlen kuvahaku saattaa löytää blogista kuvan, jolloin kuvan päälle lisätty kuvaajan nimi tai verkko-osoite sitoo kuvan tekijäänsä vaikka kuva ei enää olisi alkuperäisellä sivustolla. Tämä vaatii vähän lisätyötä, eikä ole välttämätöntä, mutta kuvien eläessä omaa elämäänsä verkossa se saattaa palkita. Niin sanottu copyright-merkki (©) on Suomessa tarpeeton, koska tekijänoikeus on automaattisesti kuvan ottajalla. Kansainvälisesti merkki saattaa toimia pelotteena.
Sananvapaus- ja tekijänoikeuslainsäädäntö saattaa tuntua ikävältä ja rajoittavalta, mutta todellisuudessa niillä turvataan kaikkien osapuolten oikeudet. Tosielämässä tulee harvoin tilanteita joissa näihin asioihin pitäisi paneutua, mutta pelisäännöt on hyvä pitää mielessä. Vaikka netissä on helppo lainata sieltä ja linkittää tuolta, lainsäädäntö on silti sielläkin voimassa, ja vasta lainvoimainen tuomioistuimen päätös linjaa yksittäiset tilanteet. Helpointa on pitää järki kädessä ja noudattaa edellä mainittua kahta nyrkkisääntöä.
TEHTÄVÄ:
Pohdi ja kommentoi 1-3 seuraavista kysymyksistä: millaisia omia julkaisulinjauksia itse olet tehnyt? Mitä mieltä olet lasten kuvien julkaisemisesta? Oletko miettinyt tekijänoikeus- ja sananvapauskysymyksiä, saako omia kuviasi lainata luvalla tai luvatta?
// Ylläoleva kuva //
Valokuva on muusikko Kasperi Lainetta käsitelleestä henkilöjutusta. Haastattelu ja kuvaus tehtiin Laineen yhtyeen treenikämpällä, joka oli varsinainen prototyyppi "treeniksestä"; pieni, ahdas ja sekasortoinen, ja se näkyi kuvissa. Haastateltava halusi pitää savukointitauon, ja otin rutiininomaisesti kameran mukaan ulos, ettei se hyvä kuva jää ottamatta. Haastattelun ollessa tauolla Kasperi keskittyi savukkeen polttamiseen, ja minä sain tilanteesta yhden käyttökelpoisen kuvan, joka lopulta osoittautui kaikista kuvista parhaaksi. Kuvasta tuli jutun pääkuva, henkilöjuttu alkoi näyttävällä henkilökuvalla.
Kuvien luvaton käyttö on kiellettyä. Kuvien tekijänoikeudet omistavat Sanoma Oyj ja Mikko Hannula.
Olen pohtinut tuota lapsien kuvaamista, blogini olisi tarkoitus kertoa perheen sirkuksesta kaikkien harrastuksien ja kommelluksien kautta. Olen sen päättänyt, että lapsien kuvia en laita sellaisenaan, jokin jalka tai käsi tai henkilö ehkä takaapäin olisi näkyvissä, mutta niin, että ei tunnistaisi, kenestä on kysymys.
@TerhiR;
Perheen ja lasten kuvaaminen on tottavie monimutkainen juttu. Ihannemaailmassa meidän ei pitäisi joutua pohtimaan että voinko julkaista lapsistani kuvia, mutta valitettavasti sitä tulee kyllä pohtia.
Joku voisi ajatella että on tekopyhää puhua lasten kuvien julkaisusta samaan aikaan kun työtehtäviini kuuluu myös lasten kuvaamista lehtijuttuihin. Tässä kohtaa tuleekin suurin ero lehti- ja blogimaailman välillä: perinteinen media katsoo haastateltaviaan aina ulkoa käsin, näkee ja tallentaa ihmisten elämää lyhyen ajan sisällä, ja noudattaa juttuja julkaistessaan alan pelisääntöjä ja harkintaa. Bloggaaja taas pääsee katsomaan omaa perhettään "sisäpiiristä", perheenjäsen näkee ja kokee sellaista mitä lehtikuvaajalle ja toimittajalle ei koskaan näytettäisi, arkisia asioita joissa oma perhe on kuvainnollisesti alastomana. Tällöin myös itselle arkisten asioiden ja rakkaiden ihmisten paljastaminen blogissa voi tuntua hyvältä, vaikka joku muu jättäisi blogipostauksen tekemättä.
En missään tapauksessa halua sanoa etteikö lapsia tulisi tai saisi koskaan näyttää missään, tai etteikö lapsi- tai perheaiheisia blogeja saisi olla. Enkä myöskään toivo että luomme maailman jossa mitään sellaista ei edes voisi näyttää, harkinta ja varovaisuus on silti pidettävä mielessä.
@TerhiR kertoo harkitsevansa blogia "perheen sirkuksesta", se kuulostaa jo ilmaisun tasolla hauskalta. Tällaisessa tapauksessa lasten henkilöllisyyden systemaattinen piilottaminen voi olla todella loistava tehokeino, itse näen siinä paljon enemmän mahdollisuuksia kuin puutteita. Samaten se sallii paljon vapaammin "sirkuksen" sattumuksista bloggaamista; lapsia nolottavat hölmöilyt voi julkaista lapsien integriteettiä loukkaamatta.
Olen samaa mieltä, että lapsi- ja perhepiirin kuvia voi toki julkaista, kun muistaa sen, että alan kaikki pelisäännöt tunnetaan. Jotkut eivät vain valitettavasti tunne minkäänlaisia "hyviä tapoja" tai tabuja. Ja mitkä sitten ovat hyviä tapoja? Kaikki on suhteellista ja tulkinnanvaraista. Se mikä on toisesta luontevaa ja normaalia, voi loukata toista syvästi. En usko periaatteessa ollenkaan siihen, että intiimit perheasiat kuuluvat blogiin tai facebookiin. Maailma on täynnä niin erilaisia moraalikäsityksia, erilaista kasvatusta, eri kulttuureja ja eri uskontoja. Joillekin alastomuus on mitä luonnollisinta, toisille jo hiustupsun vieraalle näyttäminen suuri synti ja jopa rangaistava teko. Kaikki tämä täytyy pitää mielessä ja sitä täytyy osata kunnioittaa. Maassa maan tavalla ja mieluummin katsoa (ei kuvata!) kuin katua...
Esimerkki varomattomuudesta seuraavaa. Hyvä ystävättäreni oli miehensä ja koiransa kanssa lenkillä. Pikkutiellä kaahasi auto vastaan hurjaa ylinopeutta. Mies ehti ottaa kännykällä kuvan tallentaakseen rekisterinumeron. Kauhea virhe!
Auto kääntyi ja palasi renkaat vinkuen paikalle. Hurjistuneet nuoret miehet alkoivat tönimisen ja uhkasivat kääntää alkutöikseen koiran niskat nurin... Silmien edessä näki mitä tulisi tapahtumaan. Tilanteen pelasti lähimetsäsätä kuuluva moottorisaha, jolloin hän ystävättäreni totesi, että "Katsos vain, Pekka ja Paavohan siellä kaatavat metsää!" ja alkoi huuta kurkku suorana APUA!
Tämä lause pelasti kaiken ja miehet häipyivät. MItä tästä opimme?
ÄLÄ SIIS KUVAA IHAN MITÄ VAIN JA MISSÄ VAIN!
Kuvien lainaamiseen ja julkaisuun pitää mielestäni kysyä lupa, mutta sehän on oikeastaan itsestään selvää.
Ihan pieniltä lapsilta ei voi lupaa kysyä, älkäämme siis julkaisko kuvia, niin , että niistä tunnistaa kuka kuvassa on.
P.S. minä ainakin kysyin malliltani luvan jätskikuvaan
Kasperi Laineen portretti ei tarvitse selityksiä, se on tarkkasilmäisen ammattitaitajan työtä ja sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hämyinen tausta jakautuu hienosti metallirakenteilla ja leijailevan savun voi ihan selvästi haistaa. Upea!
Lapsien kuvia en aio julkaista, koska he voivat antaa siihen luvan nyt, mutta saattaisivat katua sitä joskus myöhemmin. Aluksi ajattelin muutekin olla julkaisematta kuvia, joista selvästi tunnista ihmiset, vaikka heiltä olisi lupakin kuvan julkaisuun.
Kysymys Mikolle: voinko julkaista värittämieni värityskirjan kuvia ilman lupaa? Vai pitääkö värityskirja kuvittajalta tai julkisijalta tai joltakin muulta taholta olla lupa?
Irtta
Minulla myös periaatteena, etten lapsistani taikka miehestäni julkaise kuvia, joista heidät tunnistaa. Olen miettinyt paljonkin tekijänoikeuksia, vaikka itse en ole ehkä niin tarkka omista oikeuksistani...
Varsinkin poikani on hyvin perillä oikeuksistaan ja saattaisi haastaa oman äitinsä raastupaan, jos julkaisisin hänen kuvansa luvatta. Siispä sen harvan kerran kun laitan lasteni kuvia Facebookiin, olen kysynyt luvan. Välillä kummastelen, kuinka erilainen toimintatapa joillakin ystävilläni tässä asiassa on, kun ylpeä isä esittelee tyttäriään alvariinsa.
Netissä hämää, kuinka helppoa kivan näköisiä kuvia on löytää, linkittää ja koota vaikka Pinterestiin. Siksi helposti kuvittelisi, että niitä voi myös "lainata" blogiinsa. On tosi hyvä käydä nämä pelinsäännöt läpi ja sisäistää, että blogin kohdalla on kyse julkaisemisesta, ja sitä sitovat tässä samat säännöt kuin lehtiä.
Kaikki kuvat otan itse, mutta mietityttää voinko noin vain julkaista kuvia korteista? Yritän olla laittamatta kuvia henkilöistä ellei tarina yhdisty häneen ja luvan kysyminen mahdollista.
Jaa-a. Asetan nyt itseni arveluttavaan asemaan. Olen julkaissut itse ja olemme olleet perheenä esim sanomalehden kuvassa. Blogissanikin olen pari kertaa julkaissut lasteni kuvia ja meillä on ollut siitä puhetta kotona. Kovin suoria lähikuvia en julkaise ja mieluummin sellaisen joka olisi puolisivusta. Perheen ulkopuolisia ei lainkaan. Mieheni kirjoitti aiemmin lehteen joten hänen naamansa on ollut sekä paperisessa, että nettilehdessä useampaan kertaan, joten hänen kohdallaan vain hyvä maku on rajana. Itse olen harvemmin valokuvissa kun se kamera on yleensä minun kädessäni. Kaikki perheenjäsenet ovat nähneet kuvat ennen niiden julkaisemista.
Moni vetää rajan paljon tiukemmalle ja se on ok. Kuvat jotka netissä julkaisen pidän pieninä.
Olen antanut julkaista muutaman ottamani kuvan siis luvallani, mutta loukkaantuisin jos huomaisin jonkun käyttäneen kuvaani luvatta, olen joskus etsinyt kuvahaulla joitakin kuvia ja kerran löytänyt ottamani kuvan. Sellainen on ehdottoman väärin, mutta itse en ruvennut minkäänlaisiin toimenpiteisiin - myönnän että pitäisi - vain niin voidaan suitsia oikeudettomia "lainoja".
Tämä on monitahoinen asia - jopa vaikea.
Jokainen voi olla kokki
Olen tehnyt pitkän uran lastentarhanopettajana ja olen hyvin tietoinen siitä, että lasten kuvia ei saa julkaista missään ilman huoltajien lupaa. Facebookin kautta olen julkaissut kuvia korkeintaan lasten piirrustuksista, askarteluista tai leikkirakennelmista (esim. majoista), lapsista EN KOSKAAN. Kuvissani ei myöskään ole saanut näkyä lasten nimiä.
Ajatuksenani on ryhtyä bloggaamaan suomalaisesta päivähoidosta, sen iloista ja haasteista. Kuvituksena tulen jatkossakin käyttämään lasten tekemiä kädentöitä, päiväkodin tiloja tai vaikka kumisaapasrivejä ilman, että niistä voi tietää kenestä lapsesta on kysymys.
Haasteeni on tällä hetkellä opetella siirtämään kuvat kännykästä läppärille... Peruskauraa, joka on jäänyt opettelematta, noloa... :)
Olen käynyt työni vuoksi useilla tietosuoja kursseilla ja joutunut miettimään asiaa myös ”uhrin” puolelta. Sain vinkin, että kuvani on kopioitu netistä ja sitä levitetään nyt toisen nimissä.
Kun sitten tein asiasta poliisille rikosilmoituksen, eivät he ensin aikoneet ottaa juttua, koska ” rikoslaissa ei tällaista tunneta”. No minullapa oli tekijänoikeus lain pykälät mukana, joten juttu meni sitten eteenpäin.
Lapsista en julkaise kuvia, joista heidät voi tunnistaa, ellei siitä nimenomaan ole vanhempien kanssa sovittu.
Koska kuvien ottaminen on nykyisin jokaisen mahdollisuus, on aina turvallisinta julkaista vain itseottamiaan kuvia.
Koskaan en ole kieltänyt kuvieni pyynnöstä julkaisemista, mikäli niissä mainitaan kuvan ottaja.
Omassa blogissani on ollut pari kertaa lasten kuvia. He ovat liittyneet ko. postauksen tilanteeseen. Jos kuvaisin enemmän lasten kuvia postauksiin, pitäisin huolen, että heitä ei voi helposti tunnistaa.
Tekijänoikeudet ovat mielestäni täysin ymmärrettäviä. En lainaa toisen tekstiä, ellen mainitse lähdettä. En halua, että omia valokuviani käytettäisiin muualla, mutta toistaiseksi en ole saanut vesileimattuakaan niitä kaiken varalta. Laiskuutta. Toisten ottamia kuvia en julkaise paitsi luvalla, jonka myös mainitsen kuvan yhteydessä.
En haluaisi kuvata lapsia tai ketään niin että voi tunnistaa henkilön kuvasta. Yksityisyyden vaaliminen on mielestäni tärkeää. Haluan myös että kuvani blogissa eivät ole niin henkilökohtaisia, etteikö toiset voisi niitä jakaa. Kuvan merkkaaminen omalla nimellä voi myös olla hyvä idea.
MaikkiK Aina on hyvä oppia uutta, kun ammattiterminologia on vierasta. Mitä tarkoittaa "vesileimaaminen" ja miten se toimii?? Tekijänoikeuksia? Kuvien suojaamista väärinkäytöltä tai lainaamista luvatta?
less is more: heh, nyt taisin kyllä itse kompastua määritelmiin. Tarkoitin sitä, kun jotkut laittaa valokuviinsa oman nimensä, bloginsa nimen tms. "Vesileima" on sama asia, ehkä enemmän kuvapankkien ja ammattilaisten kuvissa käytetty läpikuultava, mutta kuvan luvattoman käytön estävä kuvaajan tunniste.
Itseasiassa kirjoitin tästä aiheesta heti sitten blogissani:) http://www.vauva.fi/blogit/mirvan_menomatkat/lapsen_kuvat_somessa Kannattaa käydä lukemassa, siellä ehkä selviää laajemminkin oma kantani asiaan.
Minullahan on blogissani paljon kuvia ja jopa videota lapsestani. Ihan tunnistettavissa olevaa tavaraa. Olen rajannut kuvien aiheita niin ettei niissä ole mitään sellaisia kuvia, joita en itsestäni haluaisi julkaistavan. Sama pätee tytön elämästä kirjoittamiseen: en kirjoita pissa-kakka-jutuista, noloista asioista enkä mielestäni liian intiimeistä asioista. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin sen, että oma rajaus ei joidenkin mielestä ole rajaus ollenkaan.
Lisäksi käytän paljon toisen ottamia kuvia. Nimittäin mieheni. Hän on valokuvaaja ja ottaa suurimman osan käyttämistäni kuvista. Kaikissa hänen ottamissaan kuvissa on vesileima ja niitä en antaisi muiden käyttöön ilman hänen lupaansa. Omia kuviani voisi käyttää, mutta vain luvalla ja kuvaajan/lähteen ilmoittamalla. Pientä pohdintaa aiheuttaa tietenkin se, missä yhteydessä kuvia käytetään...
<3 Mirva
Mirva, mielestäni tuo rajaus kuulostaa oikein järkeenkäyvältä! On ihan yhtä tärkeää rajata kirjoituksen aiheita kuin kuvien, ja pissa-kakkajuttujen yms. poisjättäminen, jos mikä, suojaa lapsen intimiteettiä. Tunnistettavuuskysymys taitaa myös olla olennaisempi vähän isompien lasten kohdalla - koululaiset/teinit saattavat nolostella ihan arkipäiväisiäkin kuvia. Silloin on toki myös tärkeää, ellet netistä löydy aiemmilta vuosiltakaan mitään oikeasti noloa, esim paljastavia kylpykuvia. Sen sijaan hyvällä maulla valituista vauva/taaperokuvista on paljon vaikeampi repiä mitään kiusaamisen aihetta, tuskin kouluikäistä lasta edes enää tunnistaisi niistä kuvista.
En julkaise perheeni kuvia siten, että niistä tunnistaisi henkilöt. Toisaaltahan se on vähän ristiriitaista, koska tykkään kyllä katsella muiden kuvia.
Minulla ei vielä ole blogia, mutta olen miettinyt, että kuvat tulee olla ainakin täsmällisesti oikeita esimerkiksi lajinmäärityksessä (blogin aiheena biologia, maantieto, terveystieto opetuksessa). Kuviani saisi lainata, mutta haluaisin osata liittää niihin sen copyright-merkin.
En yleensä ota ihmisistä kuvia, etenkään lähikuvia. En myöskään ilahdu, jos löydän yllättäen oman naamani vaikkapa jostain FB:n julkaisusta. Poikkeuksena ovat harrastuskerhon tapahtumista otetut kuvat, joita silloin tällöin nappaan yhdistyksen FB-sivulle mainostusmielessä.
Kuvaamisen suhteen olen ylipäänsä jotenkin kädetön ja selvästi kaipaisin karaistumista ja harjoitusta. Mietin mahdollisesti liikaakin sitä, mihin kaikkeen kuvat voivat levitä ja mitä kuvassa oleva ihminen asiasta ajattelisi. Erityisesti lasten kuvien kanssa olen erittäin varovainen, oikeastaan nollalinjalla - en julkaise kenenkään lapsista mitään.
Tekijänoikeusasioihin on tullut työn puolesta tutustuttua ja aina vähän närästää, jos omaa tekstiä tai kuvia löytyy paikoista joihin en ole lupaa antanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tullut vastaan tilannetta että olisin tuntenut tarvetta käräjöidä.
Blogissani kerron myös koulussa tehtävistä kädentöistä. Oppilaitani ei kuvissa näy, töiden julkaisemiseen olen pyytänyt vanhemmilta luvan. Pienet oppilaani tietävät myös, että kuvaan töitä, heistä se on mieluista ja yritän huolehtia siitä, että kaikkien töitä näkyy, koska tiedän ,että osa vanhemmista seuraa blogiani.
Isommilta oppilailta olisi varmaan fiksua kysyä aina erikseen lupa työn julkaisemiseen.
Hei blogiväki, missä mahdatte olla? Minä olen eilisestä lähtien Toskanan auringon alla, netti näyttää toimivan, taustalla soi italialainen musiikki... ja kännykkä on kuumana kuvauksista!
Lienevätköhän kaikki pääsiäisen vietossa? Tai sitten kateudesta vihreänä hengittelevät syvään. Niinkuin minä täällä. Toscana! Melko ihanaa! :)
<3 Mirva
Linnea Onko copyright merkki varma suoja lainaukselta, eli äärimmäisessä tapauksessa käy niin, että "tavataan raastuvassa"?? Miten kuvan voi suojata helpoimmin ja varmimmin ja mikä on ammattikuvaajien käytäntö? Kuinka siis suojata kuva- jotain ihan ainutlaatuista, jonka on saanut mielestään tuntien raadannan tuloksena todella onnistumaan- eikä halua, että joku lainaa sitä edes osittain omanaan, tai se julkaistaa ilman lupaa??
Pidän yksityisyydestä myös blogimaailmassa. En julkaise omakuvaa tai läheisteni kuvia, lasten sen enempää kuin aikuistenkaan kuvia. Maailma voi joskus olla katala paikka, en halua altistaa ketään julkisuudelle, varsinkaan lapsia.
Kunnioitan tekijänoikeuksia; en lainaile toisen tekemää tai tuottamaa. En myöskään halua omia tuotoksiani lainattavan luvatta tai luvalla. Luvallinenkin lainaaminen tekijän nimellä varustettuna voi päätyä asiayhteyteen, joka ei vastaa tekijän omia arvoja. Sellaisessa tapauksessa kuitenkin ikäänkuin seisoo asian tai mielipiteen takana, vaikka ei sitä oikeasti olekaan.
Mirvan menomatkat Täällä Toscanassa pitkäperjantai on ihan normaali työpäivä, niinpä se meni minultakin niissä merkeissä. Ja kylpyhuoneen ikkunasta näkyi metallienkeli, joka pasuunaa soittaen lensi kohti pilviä. Ehdin napata siitä kännykällä kuvan.
MaikkiK Jäi ihan mietityttämään tuo vesileima... Kuinkahan se "leimataan" valokuvaan? ja kuinka se näkyy/ei näy siinä? Miten se estää kuvan lainaamisen? On herkullista antaa mielikuvituksen lentää ja kuvitella, että kun joku yrittää napata leimalla suojatun kuvan, yritys lopahtaa siihen, että tietokone menee täysin jumiin, tai pahimmassa tapauksessa rääkäisee saadessaan "leimaviruksen"!
Less is more olisipa mahtavan nolo loppu kuvien lainaamiselle tuo - voi kunpa ohjelmakehittelijät vihdoin keksisivät jotain tuollaista sopivan dramaattista! Minulle tuli heti hykerryttäviä mielikuvia noloista tilanteista. Vesileima on kuvankäsittelyohjelmassa oleva mahdollisuus lisätä kuvaan pieni näkyvä allekirjoitus, minulle se näkyy oikeassa alalaidassa aina kun haluan lisätä sen - teen sen siinä vaiheessa kun pienennän kuvan nettiä varten. Se toimii ikäänkuin copywright tekstinä kuvaan - ei estä sen varastamista mutta antaa sen tiedon että omistaja on halunnut kertoa tuon saman mikä näkyy tuossa meidän tehtävänannossa kuvien luvattomasta käytöstä. Jos oikeasti haluaa estää kuvien kopioinnin on olemassa kooditekstiä jolloin tekstiä tai kuvia ei pysty kopioimaan - siis oikealla hiiren näppäimellä ei saa valikkoa näkyviin. Blogissa kuitenkin turhan hankalaa. Sitäpaitsi joskushan joku lainaaminen saattaa olla hyvä blogin lukemisen kannalta - jos lainaaja mainitsee lähteen.
Jokainen voi olla kokki
Blogini aihe on sellainen että vähemmän tulee varmasti kuvattua ihmisiä. Omilta lapsiltani kysyn yleensä luvan jos julkaisee kuvia missä he ovat. Ihan vaan jo siksikin että eivät itsekään pitäisi itsestään selvyytenä kuvien julkaisua netissä. En myöskään käytä kirjoituksissa heidän oikeita nimiä, näin pysyvät anonyymeina ja kuvissa ei näy kovin tarkasti heidän kasvonsa.
Sellaista mietin että kun blogini painottuu sisustusasioihin niin kuinka luvallista on julkaista esim.kirjoitus johon olen kerännyt kuvia eri tuotteista niitä myyvien tahojen omilta nettisivuilta? Suunnittelemme juuri keittiöremonttia ja sormia ihan syyhyttäisi jo kirjoittaa siitä ja kerätä kuvaesimerkkejä tyylistä joka meillä on mielessä...
En julkaise blogissani kuvia lapsistani enkä miehestäni. En myöskään mielelläni itse esiinny julkisesti omalla kuvallani/nimelläni. Liekö sitten liikaa varovaisuutta...
En myöskään käytä perheenjäsentemme etunimiä, vaan he ovat isäntä, maanviljelijän poika ja tytär.
Julkaisen vain sellaisia kuvia, joita voi myös jakaa. Nehän tulevat jaetuksi joka tapauksessa, jos joku jakaa postaukseni esim. facebookissa. Kuvien käyttäminen omiin tarkoituksiin ilman lupaa ei tietenkään ole mukavaa, mutta milläs sen voi estää?
Olenkin miettinyt, että olisi mukava päästä "vakoilemaan" millaisilla saatesanoilla näitä meikäläisenkin postauksia on jaettu. Voisi loppua bloginpito lyhyeen!?
(Käytänkö liikaa hymiöitä???)
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/maanviljelijan_vaimo
Tekijän oikeuksista olen itse melko tarkka, koska kuvaan aika-ajoin paljonkin erilaisissa tapahtumissa. Toki sallin kuvieni julkaisun kunhan kuvaaja on mainittu ja lupa kysytty. Pääpiirteittään ihmiset kysyvät hyvin saavatko käyttää kuvia omilla sivuillaan tai jossakin muussa yhteydessä.
Lasten kuvien julkaisuun on varmasti jokaisella oma mielipide. Meidän perheessä niitä on julkaistu. Lasten kuvien sisällöstä pitää mielestäni olla hyvinkin tarkka, että se on kaikinpuolin asiallinen. Myös lasten pitää olla sinut kuvien julkaisun kanssa.
Kokonimien käyttöä en suosi, meillä puhun esikoisesta/ tyttärestä/rinsessasta ja juniorista/elämän ykkösmiehestä/poikasesta
-Hyviä ohjeita ja kokemuksia lapsikuvien käytöstä blogeissa.
-Vesileiman tekoon toivoisin ohjeita, kiitos.
-Minua askarruttaa toreilla, raitiovaunuissa ja kirjastoissa kuvaamieni kuvien käyttö blogijulkaisuissa, tuleeko kaikilta kuvissa olevilta olla lupa julkaisemiseen? Matkakuviin en enää jälkikäteen edes tavoita satunnaisia kulkijoita, miten heiltä saan luvan kuvien käyttöön?
-HS julkaisi erään oman kuvani 50-luvulta Pihlajasaaresta, kaikki henkilöt olivat perheenjäseniä, mutta kieltäytyi käyttämästä saman ikäistä kuvaa, jossa oli mukana tuntematon henkilö. Tiukka linja, mutta saattaisihan kohde tulla esiin itsensä tunnistaessaan ja ilmaista närkästyksensä ellei häneltä ole lupaa kuvan julkaisemiseen.
Blogi on minulle niin henkilökohtainen harrastus, että en voisi koskaan käyttää siinä jonkun toisen ottamia kuvia. Blogi ei tuntuisi silloin enää omalta. Koska blogini on ruokaglogi, niin myöskään toisten henkilöiden kuvaaminen tai sellaisten kuvien käyttäminen ei ole varsinaisesti ongelma. Jos sellaisia käytän, niin rajaan kuvat sopivasti tai käytän muita keinoja niin, ettei henkilöä tunnisteta. Lähtökohtaisesti en hyväksy, että omia kuviani lainataan, mutta en ole siitä mitenkään erikseen maininnut missään. Haluan uskoa, että pelisäännöt tunnetaan. Jos löytäsin oman kuvani jostain muualta, pyytäisin sen poistamista tai linkittämistä omaan blogiini. Blogien suosio perustuu mielestäni juuri niihin omiin juttuihin, omaan ääneen ja omiin kuviin, pelkkä kopiointi ei vie eteenpäin.
http://www.finnfoto.fi/files/2007/12/valokuvaajan_tekijanoikeusopas.pdf
Jokainen voi olla kokki
Kuten aiemmasta kuvastani näkyy, julkaisen myös lasteni kuvia. Miksipä en? Tosin tarkkaan harkiten ja luvan kysyen. Jos saisin blogin aikaan, siinä tuskin olisi tarvetta paljon julkaista henkilökuvia. Olennaista on, että kuvat eivät ole noloja. Kuvien merkkaaminen on suunnitelmissa, tekniikka hakusessa, koska en halua kuviani käytettävän luvatta.
Blogissani olen matkakertomuksen myötä jakanut paljon kuvia. Kaikki niissä olevat henkilöt ovat aikuisia ja kuvien julkaisuluvan antaneita.
Itsestäni ja perheestäni tulee sosiaalisessa mediassa jaettua paljonkin kuvia. Niissäkin kaikki ovat jo aikuisia ja asia on heille ok. Huonot ja nolot kuvat poistan, niitä en jaa.
Minulla raja menee siis pitkälti kuvissa olevien henkilöiden iän mukaan. Ei tulisi mieleenkään laittaa aikuisista lapsistani heidän vauva-ajan kuvia jakoon. Joskus kauhistelen ystävääni ja hänen tytärtään. Tytär jakaa pienen lapsensa alastonkuvia häpeilemättä ja mummo jakaa niitä edelleen. En tiedä pitäisikö hänelle asiasta sanoa, luulisi aikuisen ymmärtävän itsekin. Toisaalta kovin naiivina uskoo kaikista vain hyvää. kaksipiippuinen juttu.
Mariza Minusta on täysin käsittämätöntä, että jollain on tarvetta ja uskallusta julkaista pienen lapsensa, tai kenen tahansa alastonkuvia. Ei näy naamasta, jos joku on perverssi ja täysi sika, vielä vähemmin sen huomaa kasvottomassa nettimaailmassa. Kun kuvassa vilahtaa peppu, voi olla, että sen näkee vääristynyt heppu---ja sitten on leikki kaukana!
Minusta voisit ottaa sydämesi asiaksi kertoa ystävällesi suorat sanat, ystävyys sinne tai tänne!
Jos ei järkipuhe auta, niin, ---Sorry! ---et varmaan menetä mitään.
PII, kiitos linkistäsi valokuvaajan tekijänoikeuksista, siinähän se kaikki on tiiviisti sanottuna.
MIeheni on innokas ja hyvä valokuvaaja, joten minulla valokuvaaminen on typistynyt satunnaiseen kännykkänäpsintään. Kuvaan yleensä luontoa, maisemaa tai omia kommelluksia. Jos kuvaan osuu henkilö, kysyn aina luvan, jos haluaisin julkaista kuvan. Tämä koskee myös oman perheen jäseniä. Omaa naamaani en haluaisi nähdä missään julkaistuna ilman lupaa.
Pii Kiitos valokuvaajan tekijänoikeusoppaasta! Aion lukea sen ajan kanssa ja paneutua aiheeseen perusteellisesti. Olen kuvakäsittelyssä aika aloittelija, joten jo kuvien peruskäsittely, kuten pienentäminen, tai rajaaminen, ei onnistu minulta niin sujuvasti kuin haluaisin. Olen päättänyt paneutua asiaan, koska työskentelen muutenkin mielellään vauhdikkaasti ja olisi hienoa hallita tekninen puoli, kuten kuvien työstäminen, yhtä sujuvasti kuin tekstin vuodattaminen.
Nyt kun oma blogini on julkaistu, käytän VAIN ja ainoastaan omia kuviani. Lapsenlasten kuvia en julkaise ellen ole ensin pyytänyt heidän vanhempiensa lupaa. Lapsenlasten ns. "kekkalointikuvia" en julkaise :). Työssä ollessani (tein paljon esitteitä ja mainoksia), pyysin aina kuvattavan henkilön lupaa kirjallisesti. Jos käytin jonkun muun ottamaa kuvaa esim. netistä, pyysin luvan käyttää kuvaa. Olisihan se imartelevaa, jos joku haluaisi käyttää ottamaani kuvaa - tietysti luvan kanssa. Kirjallisesti.
Käytän vain itse ottamiani kuvia tai omia vanhoja kuvia, ja jos kuvissa on henkilöitä, kysyn heiltä voinko julkaista. Lapsenlapseni kuvia en julkaise kuin korkeintaan, niin ettei kuvasta tunnista henkilöä esim. kuva takaapäin, pelkät kädet tai jalat.Tekijänoikeuksista tiedän jonkin verran ja mm. toisten kuvia ja tekstejä en lainaile ja julkise omina ja tietty tässä tilanteessa otan asioista selvää, jos/kun epäilyttää. Esiinnyn kuvalla blogissani ja se on tietty riski myös, mutta itse ainakin luen mieluummin blogeja, joissa on kasvot. Minun ottamiani kuvia voi kyllä käyttää, mutta mielellään niin, että kysyy lupaa ja kertoo mihin käyttää. MIKKO VOISITKO KOMMENTOIDA AIK.TEHTÄVIEN KUVIANI JOTENKIN?
Tulevassa blogissa olen ajatellut jatkaa omaa linjaani eli julkaisen vain oman perheeni asioita eli voin julkaista omien lapsieni kuvia, mutta niitäkin erittäin tarkkaan harkittuina.
En halua julkituoda kenestäkään pilkkaavia kommelluskuvia tms. vähänkään nöyryyttävään suuntaan vihjaavia, vaan hyvän maun rajojen sisäpuolella toimien.
Kuvieni lainaamisesta toivon kysyttävän lupaa.
Pyrin itse välttämään kuvia, joissa ihmiset ovat helposti tunnistettavissa. Niin kotona kuin kaupungilla. Harrastan sivukuvia ja takaraivoja, niin tylsälle kuin se kuulostaakin.
Vaikka julkisissa tiloissa kuvaaminen on sallittua, saattaa kahvilan nurkkapöydässä istuva pariskunta olla väärässä seurassa väärässä paikassa väärään aikaan.
Tuntuu, että nyt älypuhelinten aikaan joka puolella kuvataan ja jatkuvasti, eikä se ole pelkästään iloinen asia. Kehiteltiinhän ruutikin ensin rauhanomaisia tarkoituksia varten...
Tuo Mikon selvitys kuvastaan oli ihan paikallaan oleva tarkennus ainakin tässä yhteydessä. Tiedän monta ihmistä, jotka eivät halua tulla kuvatuksi tupakka suussa.
Olen ehdottoman tarkka siitä, että en julkaise kuvia kenestäkään ihmisestä, en edes omasta perheestäni, netissä. Kerran olen pojastamme kuvan nettiin ladannut ja se oli sellainen, jossa poikamme oli 3-vuotias ja istui lattialla leikkimässä aivan tavallisissa vaatteissa. Kuvat, joita laitan esimerkiksi Facebookiin, ovat maisemakuvia pääasiassa. Lapsista en laittaisi kuvia, varsinkaan mahdollisten koulukiusaamisten vuoksi.
En halua, että muut lainaavat kuviani. En ole tätä asiaa koskaan aikaisemmin pohtinut, mutta tuleepa vain mieleen, että miten sen lainaamisen pystyn sitten ehkä estämään? Paljon on asioita, joita pitääkin pohtia vielä tarkemmin.
Helena Eljander
Julkaisen pääsääntöisesti vain itseottamiani kuvia. Jos joku on mielestäni ottanut hyvä kuvan minusta, olen kysynyt lupaa sen julkaisuun. Lapsista olen ottanut vain yksittäisiä kuvia. Tarkoitan tällä sitä, että he saattavat esiintyä joissakin kuvissa silloin tällöin, mutta hyvin harvoin. Selkeästi tunnistettavilta henkilöiltä olen joko kysynyt saako kuvan julkaista tai joillekin, kuten miehelleni, ilmoittanut, että näyt nyt taas yhdessä kuvassa. Liian vähän olen miettinyt tekijänoikeus- ja sananvapauskysymyksiä. Olisi tosi omituista törmätä omaan kuvaan jossakin muussa yhteydessä. En ole edes tajunnut kirjoittaa tuollaista, "kuvien luvaton käyttö on kiellettyä"-lausetta mihinkään koskaan.
Olen miettinyt tekijänoikeuskysymyksiä paljon myös kuviin liittyen, koska useimmat kirjoittamistani kirjoista on kuvitettuja. Joskus olen käyttänyt kuvittajien tekemiä kuvia muissa yhteyksissä, mutta joka kerta olen pyytänyt ja saanut luvan. Sen rajauksen olen tehnyt, että en koskaan julkaise kuvia sosiaalisessa mediassa ellen ole kysynyt henkilöiltä lupaa. Lasten kuvien kanssa olen ollut varovainen, vaikka printtilehtiin olen kuvia heistäkin antanut. Se on ollut jotenkin turvallisemman tuntuista. Esimerkiksi koulutuksia pitäessäni en koskaan anna lasten liikuntakuvia kurssimateriaalinkaan yhteydessä osallistujille lähetettäväksi. Kuvien pois napsiminen on työlästä, mutta mielestäni ainoa vaihtoehto.
Harjoittelin tuota vesileiman tekoa Photoscape-ohjelmalla. Ohjeita kaipaisin myös tähän aiheeseen lisää, sillä jos olisi joku näppärä ja nopeampi tapa se tehdä, olisipa hauska oppia! :-)
Oih en viitsi ladata tuota photoscape-ohjelmaa mutta mahtaako siellä olla "vie" toiminto tarkoitetuksi nettikuviin - eli tallentaa kuvan sopivan pienenä jossa samassa olisi "lisää vesileima"? Nimenomaan nettikuvissa sitä nimittäin käytetään.
Jokainen voi olla kokki
Sivut