Kuukello (83/242)

Kuukelloni kyhäsin itse vaikeassa elämäntilanteessani 5.10.1997 kun olin juuri eronnut ja muuttanut yksin asumaan. Rahaa ei ollut paljon mihinkään, elämäni oli sekaisin ja lapsetkin jäivät asumaan isänsä luokse. Olo tuntui aivan kamalalta. Ostin Sinooperista puisen kellotaulun ja koneiston. Maalasin kellotaulun jonka halusin piristävän arkeani. Kello on palvellut hyvin, piristänyt ja ihastuttanut muitakin. Mitään tyylikästähän siinä ei ole, mutta en siitä ole raaskinut luopuakaan. Vuosi sitten ostimme nykyisen mieheni kanssa kesämökin, jossa se on saanut kunniapaikan. Tänään 8.11. minusta tuli tuore mummu ja parin päivän päästä täytän 50. Se on paras lahja ikinä. Ensi kesänä pojanpoikanikin saa katsella nauravaa kuukelloa. Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan.