Kuvat
Teija Soini
Mirka ja Päivi tutustuivat toisiinsa rippileirillä Lapissa. ”Emme tienneet Ivalosta yhtään samansukupuolista paria. Siksi kerroimme rakastumisestamme vain parille lähimmälle ystävälle. Sen ajan ilmapiirissä ei tullut mieleenkään olla rohkeasti sellainen kuin on”, Päivi sanoo.
Mirka ja Päivi tutustuivat toisiinsa rippileirillä Lapissa. ”Emme tienneet Ivalosta yhtään samansukupuolista paria. Siksi kerroimme rakastumisestamme vain parille lähimmälle ystävälle. Sen ajan ilmapiirissä ei tullut mieleenkään olla rohkeasti sellainen kuin on”, Päivi sanoo.

Kun Mirka Pohjanrinne, 52, ja Päivi Vuoriaro, 51, olivat teinejä, ystävyys syventyi rakkaudeksi. ”Seurusteluyritys oli aikamoista salailua”, Mirka muistelee. ”En kyllästy seuraasi koskaan”, Päivi sanoo nyt, yhteisessä kodissa.

Mirka: Ensimmäistä kertaa taisin nähdä sinut koulujenvälisissä hiihtokilpailuissa. Kiinnitin huomiota urheilullisen näköiseen tyttöön, jolla oli hieno vihreä hiihtopuku. Ajattelin heti, että vau, tuo on varmasti tosi kova hiihtämään. Olit silloin kuutosluokalla ja minä seitsemännellä.

Päivi: Minä huomasin sinut myöhemmin, välitunnilla seiskaluokan alussa. Silloin tuntui, kuin joku olisi oikeasti kopauttanut kalikalla päähän. Olit niin suloinen, että minut valtasi valtava hellyys.

Mirka: Tosin alussa luulin, että Päivin etunimi on Katja. Ei ihme, ettei kukaan tiennyt, kenestä puhuin, kun yritin vaivihkaa kysellä, että kuka on se yksi tummahiuksinen tyttö Törmäsestä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Päivi: Minä tiesin jo, kuka olet, koska ystäväni oli veljesi hyvä kaveri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mirka: Koulun kevätjuhlassa lauloit Chris Rean September Bluen. Kaikki olivat aivan ällikällä lyötyjä, että kuka tuo tyttö oikein on.

Päivi: No tuskin kaikki, mutta mukavaa, jos sinä olit. Jo silloin minulla oli hinku päästä laulelemaan.

 ”Yksikään olkapäiden hipaisu ei jäänyt minulta huomaamatta.”

Mirka: Sitten koitti ripari Ivalojoen rannalla Pajakoskella. Olin sillä isosena ja sinä leiriläisenä. Hakeuduimme aina istumaan ruokalassa toistemme viereen, mutta emme juuri tohtineet jutella.

Päivi: Ei ollut sattumaa, että istuimme aina vierekkäin. Jo silloin meidän välillämme oli yhteys. Yksikään olkapäiden hipaisu ei jäänyt minulta huomaamatta.

Mirka: Muistan, että kerran kesken yhden ruokailun sinua haettiin puhelimeen. Kun tulit takaisin, huomasin, että olit itkenyt. Kerroit, että ukkisi oli kuollut äkillisesti.

Päivi: Lähdin saman tien kotiin, ja unohdin teinarini eli teinikalenterin tyynyn alle. Kotoa soitin leirille ja pyysin Mirkaa ottamaan teinarin talteen. Jotenkin olin aivan varma, että sinuun voin luottaa.

Mirka: Se oli iso luottamuksen osoitus. Rippikoulun jälkeen meistä tuli parhaat ystävät. Koulussa kirjoittelimme toisillemme tunneilla aina kirjelappuja, joita vaihdoimme välitunneilla. En yhtään muista, mistä sitä juttua riitti, mutta aina oli muka jotain tosi tärkeää asiaa.

Päivi: Puhelimessakin roikuimme tuntitolkulla.

 ”Meillä ei ollut ketään kotona, ja sovimme Päivin kanssa, että pidämme kotibileet. Kahdestaan.”

Mirka: Tuntui hurjalta, että pienestä kotikylästä löytyi ihminen, joka oli niin samanhenkinen kuin minä. Rakastimme kumpikin englannin kieltä ja fanitimme samoja tv-sarjoja, kuten Kate& Allie, Tyttökullat ja Tracy Ullman Show. Meillä kummallakin oli isoveli, jonka levyhyllystä löytyi Pat Benatarin lp-levyjä. Olimme molemmat sitä mieltä, että hän oli aivan super cool rokkari.

Päivi: Kuuntelimme myös Gloria Estefania. Laulujen sanoilla viestimme sitä, mitä emme uskaltaneet vielä suomeksi ja ääneen sanoa, edes itsellemme. Words get in the way, on vaikeaa löytää sanoja. Can’t stay away from you, en voi olla erossa sinusta.

Mirka: Kun sain abivuonna ajokortin, välillämme muuttui oikeastaan kaikki. Pystyimme liikkumaan Ivalossa vapaammin yhdessä. Syyskuussa 1989 täysikuun aikaan kipinä lopulta leimahti täysin. Meillä ei ollut ketään kotona, ja sovimme Päivin kanssa, että pidämme kotibileet. Kahdestaan.

Päivi: Olin tajunnut sen rakastumiseni itse vähän aiemmin. En millään voinut kuitenkaan olla varma, tunsitko samoin. Kun saimme tunteemme viimein sanotuiksi, mitään epäselvää ei enää ollut.

Olin umpirakastunut Mirkaan. Halusin huutaa sen koko maailmalle, mutta se ei käynyt päinsä.

Lue koko rakkaustarina Kodin Kuvalehdestä 11/2024! Mitä tapahtui, kun Mirka ja Päivi tapasivat toisensa kotikylässä 15 vuotta myöhemmin? Millaiset häät heillä oli? Mitä vaikeuksia Mirkalla ja Päivillä oli silloin, kun heidän kaksospoikansa syntyivät? Millaista heidän arkensa on nyt? Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Mirka ja Päivi

Mirka Pohjanrinne, 52, ja Päivi Vuoriaro, 51, ovat olleet yhdessä yhteensä 24 vuotta. He tekevät kirjoitus- ja käännöstöitä yhteisessä yrityksessään ja asuvat Oulussa 9-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa. Perheeseen kuuluvat myös 13-vuotias Tippi-kissa ja koiranpentu Dusty. Vapaa-ajallaan he kunnostavat rintamamiestaloaan ja käyvät joskus leffassa ja ulkona syömässä. Lomalla Mirka ja Päivi suuntaavat pohjoiseen Ivalojoen varrelle Päivin vanhempien mökille tai Nuorgamiin Mirkan vanhaan mummolaan ja Norjan puolelle Pykeijaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla