Sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan, 45, mielestä hänen puolisonsa Rebekka Naatus on yllättävä, älykäs ja provosoiva. ”Painan Rebekan jännät näkökulmat mieleeni ja toistan niitä ominani”, hän sanoo.
Ville: Kotonamme on ollut vakava tilanpuute, varsinkin henkisesti. Minulla on rakastava suhde lapsiimme, mutta olen kokenut vanhemmuuden välillä raskaaksi. Olen ollut lapsiperhearjessa kroonisesti aika kireä, sillä häiriinnyn helposti metelistä.
Rebekka: Meillä ei ole ollut Villen kanssa omaa huonetta. Olemme nukkuneet poikamme Tristanin kanssa samassa huoneessa.
Ville: Nyt lapsia asuu kotona enää kaksi.
Rebekka: Niin, viime syksynä tyttäreni ja Villen tytär muuttivat pois kotoa.
”Rebekka ei halunnut panna minua näyttelemään mitään perheroolia. Sain olla Rebekalle rakastaja.”
Ville: Arjen velvollisuuksia on vähemmän kuin oli ennen. Meistä on tullut kuin seurusteleva pari, joka tapaa toisiaan kaupungilla.
Rebekka: Saimme vihdoin myös oman huoneen.
Ville: Kaikki tuntuu erilaiselta ja suhteemme tuoreelta. Olen hyvin rakastunut. Aivan kuin persoonanikin olisi muuttunut, kun perhekuvio on helpottunut.
Rebekka: Et enää heittele tavaroita, kun et ole niin kuormittunut. On vähän jännittävääkin, että voimme esimerkiksi livistää kotitalomme alakerran ravintolaan istumaan ja juttelemaan.
Ville: Kotonakin puhumme koko ajan. Politiikasta, moraalista, uskonnosta, kirjoista ja siitä millaisia ihmiset ovat. Puhun Rebekan kanssa paljon myös pilapiirrosideoistani ja lähetän ne hänelle valmiina kommentoitaviksi. Rebekka kertoo, jos jotakin hahmoa ei tunnista tai piirroksen ajatus ei ole selvä.
Rebekka: Meillä on myös valtavasti fyysistä läheisyyttä. Pussailen Villeä paljon. Ville taas palvelee minua, hoivaa, tukee ja ruokkii. Tänäänkin kaupasta noudettu lounassalaatti vain ilmestyi pöydälleni.
Ville: Tapasimme 15 vuotta sitten, kun Rebekka työskenteli Oulun seurakuntayhtymässä ja tilasi minulta uskontoa pohtivien sarjakuvaesseiden sarjan. Ihastuin siihen, että Rebekka oli hyvin erikoinen tyyppi. Lähes kaikki, mitä hän sanoi, oli yllättävää, älykästä ja provosoivaakin.
Rebekka: Minä ihastuin Villen rohkeuteen taiteilijana. Oli hurmaavaa, että hän sanoo, mitä haluaa.
Ville: Olin eroamassa avioliitostani, ja minulla oli kaksi pientä lasta. Ajattelin, etten kykene perhe-elämään enää koskaan. Rebekan kanssa jouduin siihen entistä syvemmälle, sillä hänellä oli eskari-ikäinen lapsi. Mutta Rebekka ei halunnut panna minua näyttelemään mitään perheroolia. Hänellä ei ollut vaatimusta esimerkiksi yhteisestä perhe-ajasta. Sain olla Rebekalle rakastaja.
”Olen ihmetellyt, että Ville jaksoi minua. Olin passiivinen ja loputtoman väsynyt.”
Rebekka: Olen lestadiolaisesta yhdeksän lapsen perheestä. Kun tutustuin Villeen, elämäntapani muuttui täysin. Tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä poistuminen oli iso muutos. Masennuin.
Olen ihmetellyt, että Ville jaksoi minua. Olin passiivinen ja loputtoman väsynyt.
Ville: Ensimmäiset kaksi vuotta olin hoivaajan roolissa. Kävin laittamassa Rebekalle ruokaa ja houkuttelin häntä ylös sohvan pohjalta.
Kun Rebekka vähitellen parani, hänestä kuoriutui ihan erilainen. Aiemmin hän ei ollut puuttunut esimerkiksi sisustukseemme. Yhtäkkiä Rebekka tahtoikin kaikenlaista.
Rebekka: Niin, silloin oli kesä, ja halusin pakastimen, johon voin poimia marjoja. Ville sanoi, että se kuluttaa hirveästi sähköä. Hankin sitten kääpiöpinserin, Nipsun. Se oli vaihtoehtoni pakastimelle.
Ville: Koiraakaan en olisi missään tapauksessa halunnut ottaa.
Rebekka: Kun olimme asuneet vuoden yhdessä, tulin raskaaksi.
Ville: Ahdistuin ja minusta tuntui, että menetin taas oman tilani.
Rebekka: Lopulta saimme suhteemme toimimaan niin, että olit pitkiäkin aikoja poissa kotoa.
Ville: Menen yhä monta kertaa vuodessa taiteilijaresidensseihin työstämään sarjakuvateoksiani.
Rebekka: Reissujen jälkeen sinulla on kotonakin helpompaa. Stressi on lauennut, kun olet saanut töitä tehtyä.
Ville: Olemme aika erillisiä ihmisiä, emme kauhean omistushaluisia tai kontrolloivia. Silti suhteessamme ei ole viileyttä, päin vastoin.
Rebekka: Olen impulsiivinen, rönsyilevä ja spontaani, Ville taas on rutiinien ihminen. Erilaisuutemme pitää suhteemme jännittävänä.
Ville: Rebekan kanssa ei ole koskaan tylsää, sillä hän ajattelee ihan eri tavalla kuin minä. Painan Rebekan jännät näkökulmat mieleeni ja toistan niitä ominani. Niin teki myös ystävämme, kirjailija Miki Liukkonen. Mikin viimeisessä romaanissa Vierastilassa on paljon Rebekan ajatuksia.
Mikillä oli mielenterveysongelmia, ja hän koki suurta tuskaa. Yritimme auttaa ja hoitaa häntä.
Rebekka: Mikiä piti tavata mahdollisimman paljon, joten näimme häntä myös vuorotellen.
Ville: Miki asustelikin meillä lyhyitä pätkiä. Jälkeenpäin ajatellen yhdessäolo oli tosi arvokasta, vaikka se silloin olikin raskasta ja hankala järjestää.
Miten pariskunta selvisi Mikin kuolemasta? Ketä he kävivät usein katsomassa vankilassa suhteensa alussa? Miksi Ville kutsuu Rebekan siivoamista sabotaasiksi? Miksi Rebekalta ei saa kysyä, miltä hänestä tuntuu? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 10/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Me kaksi
Rebekka Naatus ja Ville Ranta ovat olleet yhdessä 14 vuotta. Ville Ranta, 45, on sarjakuvataiteilija ja pilapiirtäjä, joka on palkittu Sarjakuva-Finlandialla ja Vuoden journalistina. Rebekka Naatus, 45, työskentelee Vantaan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä. Ville ja Rebekka asuvat Helsingin Töölössä 10-vuotiaan poikansa Tristanin, Villen 18-vuotiaan pojan sekä Nipsu-koiran kanssa. Villen 21-vuotias tytär ja Rebekan 20-vuotias tytär asuvat jo omillaan. Ville sanoo, että he harrastavat yhdessä mieluiten romanttisia hetkiä, joihin liittyy samppanjan juominen. Rebekan mukaan he käyvät usein kahdestaan juoksemassa, mutta Ville ei haluaisi ihmisten tietävän, että hän lenkkeilee.
