Piikittelyn takana voi olla häpeää, kateutta tai vain opittu puhetapa. Joskus ainoa keino suojata itseään piikittelijältä on välttää hänen seuraansa.
Törmään sattumalta kaupungilla tuttavaani.
Ei ole mitään uutta, että hänellä on taas pisteliästä sanottavaa.
"Näytätpä hyvältä, ihan erilaiselta kuin yleensä! Oletko käynyt kampaajalla? En ollut tunnistaa sinua, kun katsoin, että mikäs malli tuossa kulkee", hän sanoo ja naurahtaa.
Mitä paremmin muilla sujuu, sitä ikävämpiä hänen kommenttinsa ovat.
Mitä paremmin muilla sujuu, sitä ikävämpiä hänen kommenttinsa ovat. Tälläkään kertaa hän ei onnistunut jättämään kommentointia vain siihen, että olisi todennut uuden kampauksen sopivan minulle.
"Piikittelijä ei aina ymmärrä, miten paljon hänen vitsiksi verhoamansa kommentti voi loukata. Hän ehkä kuvittelee olevansa humoristinen ja voi hämmentyä, jos toinen ottaa nokkiinsa", toteaa psykologi Antti Kauppi.
On turvallisempaa olla puolustuskannalla ja lytätä toinen vaikka kaiken varalta.
Aina piikittelijä ei edes huomaa käytöstään, toisinaan se on itsetarkoitus. Piikittelijä ei siedä toisen tunnetiloja ja kontrolloi tilannetta kuittailemalla.
Hän voi myös purkaa omaa pahoinvointiaan ja huonommuuden tunteitaan toiseen − suojautua toista haukkumalla. On turvallisempaa olla puolustuskannalla ja lytätä toinen vaikka kaiken varalta.
Piikittelijän on vaikea ottaa vastuuta sanoistaan
Jokainen loukkaa toista joskus. Jos kuitenkin koet jatkuvasti olevasi saman ihmisen nokittavana, asiaan kannattaa puuttua. Piikittelijä voi muuttaa käytöstään, mutta ensin hänen pitää noteerata oma toimintansa.
Piikittelijän on opeteltava ahdistuksen sietämistä ja asioiden näkemistä toistenkin silmin. Vaikka hän ymmärtäisi ylittäneensä kohteliaisuuden rajat, hänen voi olla vaikea ottaa vastuuta sanoistaan. Piikittely imee helposti mukaansa, automatisoituu ja koukuttaa.
Hänestä voi olla hauskaa, jos joku ei ymmärrä, että hän tarkoitti kommenttinsa pahalla.
Piikittelijä näkee vikaa muissa, mutta ei itsessään. Hän saattaa myös nauttia leukailusta. Hänestä voi olla hauskaa, jos joku ei ymmärrä, että hän tarkoitti kommenttinsa pahalla.
Kun kuuntelee itseään, astuu toisen saappaisiin ja tajuaa, että toinen kokee asiat omalla tavallaan, voi ymmärtää lopettaa ivailun.
"Luonteeltaan vahva piikittelijä voi lähteä liikkeelle yksinkertaisella keinolla: pyytämällä anteeksi", Antti Kauppi sanoo.
"Usein se tuntuu kuitenkin vaikealta. Omien heikkouksien myöntäminen voi aiheuttaa ivailijalle niin suurta häpeää, että hänen on helpompaa vain antaa asian olla ja leikkiä, ettei mitään ole tapahtunut."
Muita ivaileva ei useinkaan kestä itseensä kohdistuvaa ivaa.
Vaikka ivailijan omat kommentit ovat rajuja, hän ei useinkaan kestä itseensä kohdistuvaa piikittelyä. Kun jatkuvasti ivaa ja haukkuu muita, omaankin mieleen alkaa hiipiä epävarmuus siitä, mitä muut hänestä ajattelevat.
"Piikittelijä rakentaa itselleen ansaa: hän loukkaa muita, alkaa aistia muiden ajatuksia hänestä ja loukkaa lisää. Jos joku vilpittömästi kehuu ivailijaa, hän epäilee, onko se totta vai ilkeilyä. Piikittelijä on aina hieman varuillaan", Kauppi kuvaa.
Piikittely voi jäädä tavaksi
Usein käytösmallit tarttuvat lapsuudenkodista tai pitkistä parisuhteista. Ivailu voi myös olla työpaikalla tapana. Jatkuva pään aukominen vaikka vitsin varjolla saa työyhteisön helposti valtaansa. Se eristää työkavereita toisistaan.
Parisuhteessa piikittely voi jopa olla suhdetta pystyssä pitävä kuvio: toinen naljailee ja toinen ottaa vastaan. Kuitenkin myös parisuhteen keskeisiä voimia ovat turvallisuus ja vastavuoroisuus. Jos kumppani ivailee jatkuvasti, toinen saattaa saada lopulta tarpeekseen ja lähteä.
"Mitä arkipäiväisemmäksi ivaaminen käy, sitä hankalampi ongelmasta tulee."
Piikittelylle kannattaakin laittaa hyvissä ajoin stoppi.
"Mitä arkipäiväisemmäksi ivaaminen käy, sitä hankalampi ongelmasta tulee", psykologi Antti Kauppi muistuttaa.
Mitä enemmän ilkeilyä, sitä voimakkaampia ovat vaikutukset. Sama toimii päinvastoin.
"Jos vuorovaikutus on myötämielistä, turvallisuuden tunne laskee stressitasoa ja saa kiinnostumaan toisesta ihmisestä. Olosta tulee rohkeampi ja leikkisämpi", Antti Kauppi sanoo.
Piikittely voi johtua myös kilpailusta tai kateudesta.
Piikittely voi johtua myös kilpailusta tai kateudesta. Joskus sen takana voi olla piikittelijän elämäntilanne: työstressi, taloudelliset vaikeudet tai ehkä se, että kokee jäävänsä vaille toisen huomiota. Asia voi purkautua piikittelynä, vaikka se oikeasti kaipaisi selvittelyä.
Joskus tilanne ratkeaa, kun käytöksen syitä lähdetään purkamaan. Ivailijan voi olla vaikea ymmärtää mieltänsä vaivaavaa asiaa, ellei hän koskaan pysähdy miettimään tunteitaan ja motiivejaan.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Juha Kemppisen kirjaa Naamion takaa - persoonallisuuden mahdollisuudet (Tammi 2010). Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2013.
Näin pärjäät piikittelijän kanssa
Anna kritiikkiä myönteisen kautta. Sano hänelle ensin jotain positiivista. Vasta sitten kerro, miten ikävältä hänen käytöksensä tuntui.
Kehu ja kannusta häntä silloin, kun siihen on vilpittömästi aihetta. Piikittelyn tarve vähenee nopeasti.
Toista hänen loukkaavat sanansa, katso silmiin ja kysy, tarkoittiko hän todella tätä. Se ehkä saa hänet ymmärtämään sanojensa vaikutusta.
Vältä hänen seuraansa. Se voi olla ainoa toimiva ratkaisu, jos piikittelijä ei ymmärrä käyttäytyvänsä huonosti.
