Kehitysvammaisten asumisyksikön lopettamisuhka on koskettanut koko kylää syvältä ja herättänyt paljon ajatuksia ihmisten oikeudesta kotiinsa ja juuriinsa.
ASUN KARJALOHJALLA, Lohjanjärven länsirannalla noin 80 kilometrin päässä Helsingistä.
Kylällämme ollaan edelleen ennen kaikkea karjalohjalaisia, vaikka viitisen vuotta sitten liityimme Lohjaan. Itsenäisyyden menetys kirpaisi oikein kunnolla, joten joukko itsenäisyysmielisiä paikkakuntalaisia keräsi talteen vanhat kuntarajan merkkitaulut. Niitä on myöhemmin löytynyt verstaiden kätköistä ja baarien seiniltä.
Karjalohjalaisuus on sitä, että kylällä voi rauhassa kulkea vähän huonommissakin vaatteissa, sillä niin kaikki muutkin tekevät. Parempia vaatteita ei kaapista tahdo enää löytyäkään.
Asiat sanotaan suoraan tai sitten selän takana epäsuorasti. Harvemmin ollaan sanomatta mitään. Jos jostain asiasta ollaan samaa mieltä, se näkyy ja kuuluu kauas.
”Karjalohjalaisuus on sitä, että kylällä voi rauhassa kulkea vähän huonommissakin vaatteissa.”
UUSIA IHMISIÄ karjalohjalaiset eivät mukisematta hyväksy joukkoonsa. Koeaika on pitkä. Tulokkaat syynätään tarkkaan, ja noin 27 vuoden kuluttua heistä alkaa tulla paikkakuntalaisia. Sen verran on aikaa kulunut siitä, kun muutimme tänne.
Nyt seuraan jo itsekin tottuneesti vieraan näköisiä ohikulkijoita ikkunastamme ja mietin, millä ihmeen asialla sitä täällä oikein liikutaan, meidän tiellä.
JO VUOSIKYMMENIÄ joukko kehitysvammaisia on kuulunut erottamattomasti Karjalohjan porukkaan. Viime vuoden lopusta saakka kylän huolena on ollut kehitysvammaisten asumisyksikön toiminnan loppumisuhka ja asukkaiden siirtäminen muualle.
Koko kylä kasvattaa -hankkeen rinnalle on tullut koko kylä vastustaa -hanke. Kehitysvammaisten ei haluta muuttavan, sillä he kuuluvat kalustoon. Asia on koskettanut koko kylää syvältä ja herättänyt paljon ajatuksia ihmisten oikeudesta kotiinsa ja juuriinsa.
”Keväällä, kun kasvimaitten muokkaus alkaa, tunnen konkreettisesti, että juuret ovat tässä maassa.”
On hienoa tuntea kuuluvansa johonkin. Keväällä, kun kasvimaitten muokkaus alkaa, tunnen konkreettisesti, että juuret ovat tässä maassa. Ilman juuria ja ympäröivää maata kasvi lakastuu nopeasti. Kotikaan ei ole pelkkä asunto, vaan siihen kuuluu koko kylä ympäröivine metsineen ja tuttuine ihmisineen.
PIENESSÄ KYLÄSSÄ on tietysti omat kylähullunsa. Niihin saattaa kuulua joku näyttelijänplanttukin, joka niissä huonommissa vaatteissaan käy viikosta toiseen kyläkaupassa pelaamassa hedelmäpeliä tai jättämässä lottokupongin.
Pienenä toiveena on tietysti rikastuminen kuten niin monella muullakin samalla asialla olevalla kyläläisellä. Jos emme rikastu tällä viikolla, niin ensi viikolla me erilaiset, ja samalla niin samanlaiset, frendit tapaamme taas kaupalla ja vaihdamme kuulumiset. Toivottavasti hyvät sellaiset.
