”Minua huolettaa 14-vuotias tyttäreni, joka vaikuttaa melko yksinäiseltä. Äidin sydäntä särkee, kun näyttää, että tytön nuoruus jää elämättä. Mitä voisin tehdä?” lukijamme pohtii.
Minua huolettaa tyttäreni. Hän on 14-vuotias, kotosalla viihtyvä ja vähän arka tapaus. Kavereita ei ole ikinä ollut hurjasti, mutta aina nyt jokunen kuitenkin.
Nyt minusta tuntuu, että tytön kesä on kulumassa enemmän tai vähemmän omassa huoneessa völlätessä, paitsi milloin on jotain perheen yhteisiä reissuja.
Koulussa tytöllä on yksi hyvä ystävä, mutta tällä tuntuu olevan paljon vilkkaampi sosiaalinen elämä, poikaystäväkin ja lomamatkoja. Tapaamisia lapseni kanssa ei järjesty läheskään joka viikko.
Harrastuksiakaan tyttärelläni ei oikein ole, kun oma liikuntaharrastus on nyt kesällä tauolla ja tyttö harkitsee sen lopettamista muutenkin. Eikä sieltä omasta joukkueestakaan ole löytynyt sielunsiskoa.
Eihän tämän ikäiselle kai oikein voi enää mitään kaveritreffejäkään järjestää.
Tyttö vaikuttaa minusta aika yksinäiseltä. Olen yrittänyt kysellä, häiritseekö se häntä itseään, mutta en ole oikein saanut vastausta.
Sinänsä hän kyllä viihtyy huoneessaan lueskellen ja pelaillen, mutta selvästi näkee, että olisi kivaa käydä muissakin paikoissa, kuten uimassa ja kaupungilla, jos vain seuraa löytyisi. Virtuaalikaverit eivät kuulemma ole hänen juttunsa.
Muistan, kuinka itse tuossa iässä pelmusin pitkin kaupunkia ja nauraa kikatin hervottomasti bestikseni kanssa tuntikausia puhelimessa.
Murrosiässä olisi minusta ihan ensiarvoisen tärkeää hioa sosiaalisia taitoja samanikäisten kanssa ja laajentaa maailmaa. Äidin sydäntä särkee, kun näyttää, että tytön nuoruus jää elämättä.
Eihän tämän ikäiselle kai oikein voi enää mitään kaveritreffejäkään järjestää. Mutta onko mitään muuta, mitä voisin tehdä?
Huolestunut äiti
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi.
