Lukijan kirje: ”Haluaisin työviikon jälkeen vain levätä rauhassa - miten voisin kohteliaasti kieltäytyä sukulaisvisiiteistä?”

Kuvat
Getty Images
"Omilla siskoillani ja puolisoni sisaruksilla on paljon lapsia ja osalla näistäkin jo perhettä, joten harva se viikonloppu olisi tarjolla synttäreitä, nimipäiviä, valmistujaisia, ristiäisiä ja kesäjuhlia", lukijamme kertoo.

”Ei minulla ole sukulaisiani tai mieheni sukulaisia vastaan sinänsä mitään, mutta työviikon päätteeksi en aina jaksaisi sosialiseerata”, lukijamme aprikoi.

En ole oikein sukurakas ihminen. Äitiä on ihan kiva nähdä joskus, ja siskojakin, mutta muuten olisin mielelläni vapaa-ajalla ihan omissa oloissani tai oman perheen ja läheisten ystävien kanssa.

Sukuni sen sijaan on tosi sukurakasta, ja varsinkin puolisoni perhe. Omilla siskoillani ja puolisoni sisaruksilla on myös paljon lapsia ja osalla näistäkin jo perhettä, joten harva se viikonloppu olisi tarjolla synttäreitä, nimipäiviä, valmistujaisia, ristiäisiä, kesäjuhlia, ja jos ei muuta, niin kutsutaan kahville, kun ei ole pitkään aikaan (muutamaan viikkoon) nähty.

Näille kesteille sitten kutsutaan yleensä laajasti sukulaisten puolisoidenkin sukulaisia ja perheystäviä, minulle siis vieraita ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Korona-aika oli tavallaan aika vapauttavaa, kun oli hyvä syy olla näkemättä ketään.

Olen aika introvertti ihminen ja kuormitun herkästi kyläilyistä, varsinkin jos siellä pitää jutella puolituttujen tai uusien ihmisten kanssa. En kuitenkaan kehtaa aina kieltäytyä tai keksiä tekosyitä. Ja onhan se kilttiä, että kutsutaan, vaikka varmaan minusta näkee joskus päällekin päin, että ahdistaa, vaikka kyläilyn ajan aina tietysti tsemppaan ja yritän jutella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sukuni asuu aika lähekkäin, muutaman kymmenen kilometrin säteellä toisistaan, joten välimatkaankaan ei oikein voi vedota. Korona-aika oli tavallaan aika vapauttavaa, kun oli hyvä syy olla näkemättä ketään. Ehkä silloin tästä puolipakollisesta kyläilystä vähän vieraannuinkin ja nyt on tuntunut hankalalta palata tavalliseen.

Ei minulla ole sukulaisiani tai mieheni sukulaisia vastaan sinänsä mitään, tavallisia mukavia ihmisiä he ovat enkä haluaisi loukata ketään, mutta työviikon päätteeksi en aina jaksaisi sosialiseerata.

Onko samanlaisia kokemuksia? Miten toimisitte?

 Ihmisvihaajako?

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla