42-vuotias tietokirjailija asuu Helsingissä 11- ja 7-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Hänen kirjansa Ihana kiihko kertoo seksin merkityksestä.
42-vuotias tietokirjailija asuu Helsingissä 11- ja 7-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Hänen kirjansa Ihana kiihko kertoo seksin merkityksestä.

Unohda kilot ja rypyt. Uskaltaudu nauttimaan, kehottaa tietokirjailija Salla Nazarenko.

Jokainen tarvitsee seksiä.

Naisen elämässä seksuaalisen nautinnon etsimistä ei pidetä kovin keskeisenä asiana. Hyvästä äitiydestä ja uramenestyksestä kyllä puhutaan, mutta ei siitä, miten olennaista olisi löytää seksuaalinen voimansa. Seksuaalinen hyvinvointi heijastuu itsevarmuutena ja jaksamisena koko elämään.

Erottuani viisi vuotta sitten tajusin, että aikuisena sinkkuna olen vapaa toteuttamaan itseäni seksuaalisesti aivan kuten haluan. Oivallus on johtanut elämäni parhaisiin seksikokemuksiin. Samalla olen tajunnut, miten tärkeää seksuaalisuus on. Kaikissa piilee tarve tulla kosketetuksi ja hyväillyksi. Seksuaalisuus on perusvietti.

Häpeästä pitäisi päästä.

Seksuaalisuuteen liittyy yhä syvää häpeää. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisena naiseen, jolla on lukuisia seksikumppaneita – hän saa edelleen helposti huonon naisen leiman. Naisen halua on useimmissa kulttuureissa pelätty ja kahlittu.

Itsekin olen seksistä puhuessani ja kirjoittaessani törmännyt vanhakantaisiin asenteisiin, ikäviin kommentteihin ja ilkeisiin, persoonaani meneviin nettikirjoituksiin.

Rakastelu tekee onnelliseksi.

Keski-ikäiset naiset murehtivat usein kilojaan, ryppyjään ja raskausarpiaan. Ihan suotta. En ole tavannut sellaista aikuista miestä, jonka kiinnostus naista kohtaan kaatuisi ulkoisiin pikkuseikkoihin. Itsevarmuus, rentous ja hyvä fiilis vetävät puoleensa.

Materiaaliset asiat kuten yhteensopivat astiastot, uudet verhot tai täydelliset kodit eivät tee ihmistä onnelliseksi. Paneminen tekee, oikeasti. Se tuottaa syvällistä onnen tunnetta ja edistää terveyttä. Jos kumppania ei ole, myös sooloseksi eli masturbointi tekee hyvää.

Fantasiat ovat sallittuja.

Jos parisuhde alkaa tuntua väljähtyneeltä, seksielämään pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka et itse enää haluaisi kumppaniasi, joku muu haluaa häntä varmasti.

Seksin sujuminen on tärkeä perhettä koossapitävä voima. Ei kukaan jätä ihmistä, jonka kanssa hänellä on tajunnanräjäyttävää seksiä.

Hiipunutta liekkiä voi viritellä eri tavoin: lomilla, alusvaatteilla, kirjallisuudella... Eri ihmisille toimivat eri asiat. Rajana on vain mieli-kuvitus.

Itseään ei kannata tukahduttaa.

On kapeakatseista vähätellä seksin merkitystä. Jos ihmiseltä evätään nautinto omassa suhteessaan, ei ole ihme, jos hänen seksuaalinen mielenkiintonsa kohdistuu toisaalle.

En usko kumppanin omistamiseen enkä seksittömiin liittoihin.

Pahinta on, jos ihminen riutuu huonossa liitossa ja tukahduttaa itsensä. Itse haaveilen, että voisin vanheta vakipartnerin kanssa suhteessa, jossa kumpikaan ei kahlitse toista.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2017.

 

 

Vierailija

Salla Nazarenko: "Seksi on tärkeämpää kuin uudet verhot"

Pitääpä jatkaa vielä Kävin myös kiukkuiseksi kun seksi haluini ei vastattu ja sitten kurjaa kyllä oikein antoisien öitten jälkeen iäkäs tyäkaverini sanoi, että oletpa taas saanut. Nyt itse kyllä huomaan saman nuorissa ja olen siitä iloinen ja jätän kommentin sanomatta Luojan kiitos nyt en ainakaan enää ole kiukkuinen vaan peitänkö kaiken ja hyräilen ja huokailen
Lue kommentti

MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava varoittaa, että suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan.

Suorittaminen vie ilon.

Harrastuksen pitää olla lapsen oma valinta. Ei niin, että vanhempi toteuttaa lapsen kautta omia haaveitaan. Suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan – etenkin, jos hän kokee olevansa ryhmän heikoin lenkki.

Moni lapsi haluaa ponnistella ja kehittyä harrastuksessaan, mutta kaikista ei tarvitse tulla Teemu Selännettä tai Saara Aaltoa. Harrastus saa olla puhdasta ajanvietettä, ja silti siinä voi oppia keskittymistä, kurinalaisuutta, ryhmässä toimimista ja muiden huomioimista.

Minulta vei lapsena liikunnan ilon käytäntö, jossa opettaja kirjasi jokaisen pallonheiton pituuden ja juoksutestin tuloksen. Koripallojoukkueesta jäin pois, kun olin aina kilpailuissa vaihtopenkillä, ja ainoan jälki-istuntoni sain liikuntatunnilta lintsaamisesta. En edelleenkään pidä liikunnasta.

Ryhmän pitää olla turvallinen.

Jokainen lapsi haluaa kuulua joukkoon ja olla arvostettu ja pidetty. Koulussa kiusattu lapsi voi saada harrastusryhmästä kavereita, ja joku toinen saa sieltä onnistumisen elämyksiä, joita koulu ei tarjoa.

Onkin äärimmäisen tärkeää, että harrastusryhmissä panostetaan yhteishengen rakentamiseen. Se pitää muistaa myös silloin, kun vakiintuneeseen ryhmään tulee uusia jäseniä.

12-vuotiasta tytärtäni ehdotettiin telinejumpassa kilpailuryhmään, mutta kerran ryhmässä käytyään hän ei suostunut menemään toista kertaa: kukaan lapsista ei ollut toivottanut häntä tervetulleeksi.

Tiukat aikataulut uuvuttavat.

Jos harrastaminen monta kertaa viikossa sopii lapselle ja vanhemmille, hyvä. Jos aikatauluttamisesta ja kuskaamisesta tulee stressi, on syytä miettiä, tätäkö me varmasti haluamme.

"Vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia."

Kannattaa seurata lapsen jaksamista. Koulutyö ei saisi kärsiä, aikaa pitäisi jäädä kavereille ja oleiluun, ja välillä saa olla vähän tylsää.

Aikaa tarvitaan myös perheen rentoon yhdessäoloon. Harrastaa voi myös koko perheen voimin, vaikka pelaamista tai retkeilyä. Sitä paitsi vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia.

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa.

Monet harrastusvälineet ja osallistumismaksut ovat niin kalliita, ettei kaikilla perheillä ole varaa niihin. Olisi toivottavaa, että kunnat ja järjestöt lisäisivät edullisia ja maksuttomia harrastusmahdollisuuksia.

Haja-asutusalueilla lapset ovat eriarvoisessa asemassa jo etäisyyksien vuoksi. Koulupäiviin voisikin järjestää enemmän harrastustoimintaa. Myös koulujen tiloja ja välineitä voisi käyttää enemmän sekä ohjattuihin että oppilaiden omatoimisiin harrastuksiin.

Lukeminenkin on harrastus.

Joskus on hyvä miettiä, mitä harrastaminen tarkoittaa. Se ei ole vain aikaan, paikkaan ja rahaan sidottua ohjattua toimintaa. Kotona lukeminen, pelaaminen ja piirtäminen ovat oikein hyviä harrastuksia.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.

Marie Rautava

MLL:n ohjelmajohtaja kävi lapsena partiossa ja oli vartionsa huonoin suunnistaja. Se ei haitannut, koska partiokavereiden kanssa oli niin hauskaa.

Peilin sijaan kannattaa katsoa läheisten katseita.

Suomalainen etsii itseään.

Me suomalaiset häpeämme ihan kaikkea. Olemme kuin murrosikäisiä: kapinoimme järjettömästi tai emme uskalla olla omia itsejämme. Uskon, että tämä johtuu sota-ajan läheisyydestä ja siitä, että etsimme kansana ja ihmisinä vielä identiteet-tiämme.

Moni häpeää vartaloaan, mutta silti alastomuus on meille suomalaisille suhteellisen luontevaa. Se luontevuus on hyvä alku.

Poistu peilin edestä.

Itsensä tuijottaminen on aina huono idea. Päädyn itsekin peilin edessä ajattelemaan, että kauheaa, rypyt oikein hyökkäävät esiin. Parempi on lähteä pois peilin edestä, etsiä peilejä läheisistä ja katsoa itseään heidän silmin. Heidän katseensa on rakastava. Olemme itseämme kohtaan armottomia ja kriittisiä, mutta muut näkevät meidät aivan eri silmin.

Ajattele kroppaasi ulkonäön sijaan toiminnan kautta: mikä upea väline, joka pystyy vaikka mihin!

Hoikkuus ei ole onnistumisen merkki.

Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen hoikka. Hoikkuuteen liitetään ajatuksia itsekurista ja itsevarmuudesta, mutta hoikkuus ei ole mikään onnistumisen merkki.

Vaikka olen ollut aina laiha, suhde itseeni ja kehooni ei ole silti ongelmaton. Olen sairastanut syömishäiriötä, ortoreksiaa, jossa on pakkomielle syödä terveellisesti ja jossa syömisen suunnittelu alkaa hallita elämää. Lisäksi lähipiirissäni on ollut mies, joka nuoruudessani säännöllisesti muistutti siitä, että olen ruma. Tätä traumaa olen käsitellyt terapiassa. Onneksi vaikeat asiat voi parhaassa tapauksessa kääntää vahvuudeksi.

Kehuminen kannattaa.

Kun uskallamme paljastaa heikkoutemme, otamme ne haltuun ja olemme vahvempia. Myyttejä ja kipeitä mielikuvia kannattaa purkaa yhdessä. Vertaistuki on tärkeää: on ihana huomata, että muut pyörittelevät samoja ajatuksia. Melkein kaikki miettivät, kelpaavatko.

Kun hyväksyt itsesi, hyväksyt myös muut. Muista antaa niin tutuille kuin tuntemattomillekin myönteistä palautetta. Kommentti hyvästä huulipunasävystä tai kivoista kengistä voi pelastaa päivän. Se parantaa myös omaa fiilistä.

Nauti naiseudestasi.

Naisellisuuden käsitteen laajentaminen tekisi hyvää meille kaikille. Naiseuttaan voi ilmentää juuri kuten haluaa: kukilla tai meikillä tai vaikka sporttisuudella, mikä omalta tuntuukin.

Tärkeintä on muistaa, että olet mahtava ja arvokas sellaisena kuin olet, vatsamakkaroiden määrä ei vaikuta siihen yhtään.

Kukaan ei mahdu muottiin.

Keväällä kuvasin työparini kanssa Älä laihduta -päivän yhteydessä 150 vapaaehtoista. Oli naisia ja miehiä eri puolelta Suomea.

Jokainen kuvattavista poseerasi kameramme edessä alasti mallinuken takana. Mallinuken takaa näkyi nuken jalkoja paksumpia pohkeita, reisiä, vyötäröitä ja käsivarsia. Viesti oli selvä: tämä nukke on väärän kokoinen – minä en. Kukaan ei täytä täydellisyyden vaatimuksia, joita meille syötetään.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2017.

Mirkku Merimaa

48-vuotias valokuvaaja asuu Hausjärvellä avomiehensä kanssa. Työparinsa Nina Stoltin kanssa Mirkulla on Älä mahdu muottiin -kuvaprojekti ulkonäköpaineita vastaan. Mirkku harrastaa maastopyöräilyä ja hänellä on viha-rakkaussuhde isoihin, kivisiin mäkiin.