Kun suomalainen Freia Luminka putosi pimeällä viidakkoreitillä, ranskalainen Axel Chrisostome juoksi paikalle ja tarjosi auttavan käden. ”Tunsin heti sähkön välillämme”, Freia sanoo.
Axel: Helmikuussa 2013 olin Ecuadorissa ja päätin mennä pieneen Vilcabamban kylään. Olin kiertänyt maailmaa kuusi vuotta, eli siitä asti, kun lähdin 18-vuotiaana kotimaastani Ranskasta.
Freia: Minä taas olin matkustanut ystävieni kanssa Etelä-Amerikassa. Olin varannut paluuni Suomeen kuukautta myöhemmäksi kuin ystäväni. Minäkin menin Vilcabamban kylään. Siellä oli karnevaalit ja majoitukset olivat täynnä. Siksi päädyin leirintäalueelle viidakkoon.
Axel: Myös minä päädyin sinne.
Freia: Illalla kävelin pimeää polkua pitkin. Astuin liian reunalle, ja maa murtui allani. Putosin neljä metriä, kunnes pensas pysäytti minut.
Axel: Olin palaamassa karnevaaleilta ehkä iltakymmeneltä viidakon kosteassa yössä. Kuulin kirkaisun edeltäni. Laitoin taskulampun päälle ja lähdin juoksemaan.
”Tuntui samalla absurdilta ja vähän elokuvamaiselta.”
Freia: Näin valoa ylhäällä kulkevalta polulta. Joku kysyi, olenko kunnossa ja ylettyisinkö hänen käteensä. Kiipesin juuria pitkin ylös ja tartuin käteen. Olin sen verran sokissa, etten tuntenut polveni kipua. Muistan, että minua nolotti, koska olin kulkenut liian uhkarohkeasti pimeässä ilman hyvää valoa. Olin myös huojentunut siitä, ettei pudotukseni ollut jatkunut kiviseen jokeen.
Sitten lämmin ja varma käsi veti minut ylös. Näin komean rastatukkaisen miehen lempeät kasvot.
Axel: Tuntui kuin olisin saanut pieniä sähköiskuja, kosketus oli niin voimakas. Tilanne tuntui samalla absurdilta ja vähän elokuvamaiselta. Siinä hetkessä täytyi kuitenkin vain toimia.
”Puhuimme ison avokadopuun alla viisi kuusi tuntia putkeen.”
Freia: Talutit minut teltalle. Ajattelin, että olet tosi salskea ja hurmaava. Tunsin sähkön välillämme.
Seuraavana aamuna minun oli tarkoitus jatkaa matkaa, mutta polveni oli ihan turvoksissa. Näin, että meditoit telttasi edessä. Kurkkasit yhdellä silmällä, kun konkkasin ohi. Ajattelin, että onpa töykeä tyyppi, kun ei kysy voinnistani.
Axel: Olen oikeasti ujo ihminen. En tiennyt, mitä tehdä.
Freia: Etkä ollut juonut aamukahviasi. Olen myöhemmin oppinut, kuinka tärkeä se sinulle on.
Axel: Kaikki tapahtuu vasta kolmannen kahvikupin jälkeen.
Freia: Vihdoin tulit kysymään, kuinka voin.
Axel: Sitten puhuimmekin ison avokadopuun alla viisi kuusi tuntia putkeen. Huomasimme meissä niin paljon samaa, että ajattelin: vau, miten hyvä olla. Olimme kumpikin tehneet epäsovinnaisia elämänvalintoja, uineet vähän vastavirtaan.
Freia: Tunteeni oli alusta lähtien selkeä ja vahva.
Axel: Yhteys oli voimakas. Tuntui siltä, kuin olisin tullut Ecuadoriin, jotta tapaisin sinut.
Luit osan Parisuhteellista-jutusta, joka on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/2025. Mitä tärkeää Axel unohti, jotta sai viettää aikaa Freian kanssa viidakossa? Mitä epätavallista Axel teki, kun huomasi, että tuntee tosirakkautta? Mitä pari koki yhdessä Suomessa? Mikä auttoi Freiaa, kun toivottu raskaus ei alkanutkaan? Entä mikä ihana Axelin teko tuo Freialle vielä 12 yhteisen vuoden jälkeen tunteen, että kaikki on hyvin maailmassa? Lue koko ihana juttu Kodin Kuvalehdestä! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Freia ja Axel
Freia Luminka, 45, ja Axel Chrisostome, 36, ovat olleet yhdessä 12 vuotta. Suomalais-ranskalainen pari asuu nykyään Guadeloupella, Karibialla, sinisen paritalon alakerrassa yhdessä löytökissa Sisun kanssa. Freia on psykologi, joka valmentaa ja mentoroi etäyhteyksin erityisesti naisia löytämään vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Axel työskentelee myymäläpäällikkönä aurinkopaneelimyymälässä. Yhdessä he nauttivat luonnossa liikkumisesta, kuten vaeltamisesta viidakoissa ja vuorilla sekä snorklaamisesta meressä. Freialta on juuri ilmestynyt omasta polusta ammentava voimavarakirja Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan (Bazar Kustannus 2025).
