Viehättävä venesatama reunustaa rinteelle nousevaa norjalaista pikkukylää. Yhdessä valkoisista taloista elää perheineen kalastajan vaimo Johanna Alvestad ja kirjoittaa blogia arkensa kauniista hetkistä.

Pikkutie kiemurtelee rinnettä yhä ylemmäs. Maisemaa rytmittävät siisteissä riveissä hauskanmuotoiset valkoiset talot.

Suojatiellä seisoo yllättävä liikennepoliisi: pieni poika ohjaa liikennettä koululaisten avuksi. Liikenne pysähtyy, ja pienessä Lillesandin kylässä eteläisessä Norjassa tuntuu kuin aikakin olisi pysähtynyt.

Yksi rinteen valkoisista taloista on Johanna ja Asgeir Alvestadin koti. Suomalainen Johanna ja norjalainen Asgeir iskivät silmänsä toisiinsa seitsemän vuotta sitten Kanariansaarilla. Johanna oli siellä lomailemassa, Asgeir työmatkalla vetämässä kalastusretkiä.

Rakkaus roihahti nopeasti, ja melko pian ensitapaamisen jälkeen pariskunta tanssi jo häävalssiaan Suomessa. Yhteiseksi kotimaaksi valittiin Norja, jonne Johanna muutti häiden jälkeen. Nyt hän työskentelee paikallisen koulun terveydenhoitajana ja ohjaa jumppia yhden päivän viikossa. Asgeir kalastaa ja järjestää kalastusretkiä ulkomaillekin.

Johannan ja Asgeirin keittiössä on säilytystilaa kätevästi myös istuimen alla. Penkiltä voi katsella meren taakse putoavaa aurinkoa.
Johannan ja Asgeirin keittiössä on säilytystilaa kätevästi myös istuimen alla. Penkiltä voi katsella meren taakse putoavaa aurinkoa.

Lämpimästi puettu sohva kokoaa perheen syksyisin loikoilemaan. Johanna pitää sisustuksen maanläheisyydestä. Lämmin ja sopivan rosoinen sekoitus syntyy neuleista, taljoista, pellavasta ja vanhoista huonekaluista.
Lämpimästi puettu sohva kokoaa perheen syksyisin loikoilemaan. Johanna pitää sisustuksen maanläheisyydestä. Lämmin ja sopivan rosoinen sekoitus syntyy neuleista, taljoista, pellavasta ja vanhoista huonekaluista.

Johanna sanoo ikävöivänsä Suomesta vain perhettään.

"Ja ruisleipää ja kesäisin herneitä. Muutoin tämä kylä ja tyrskyävä meri ovat vieneet sydämeni täysin. Olen kasvattanut tänne jo juuret."

Vaimon valintoja

Talonsa Alvestadit löysivät Lillesandista vuonna 2009. Rakennuksen omisti ennen iäkäs rouva, ja sisätilat henkivät aitoa 70-lukua. Oli lastulevykaapit, levykatot ja muovilattiat, jotka  saivat uusien omistajien saapuessa lähteä.

Alvestadeilla oli selvä näky siitä, mitä he omaan kotiinsa toivoivat: vaaleutta, raikkautta ja avaruutta. Nyt huoneita avartavat muun muassa valkoiset paneelikatot. Asgeirin harteille ovat jääneet raskaammat remontit, Johanna on vastannut sisustuksesta ja tapettivalinnoista.

"Olemme pitkälti samaa mieltä kotimme sisustamisesta", Johanna sanoo ensin.

Hetken mietittyään hän tulee toisiin ajatuksiin ja nauraa, että jos Asgeir saisi päättää, seinillä olisi todennäköisesti valtavia, tummia laivatauluja kultaisissa kehyksissä.

"Varmasti esillä olisi kuivattuja kaloja ja pokaaleja kalastuskilpailuista. Tunnustan, että olen piilottanut kullatut kalamukitkin astiakaapin perukoille."

Kustavilaisen pöytäryhmän ympärille mahtuu koko perhe ruokailemaan. Kokkausvuorot jaetaan tasan – kala-aterioista vastaa Asgeir.
Kustavilaisen pöytäryhmän ympärille mahtuu koko perhe ruokailemaan. Kokkausvuorot jaetaan tasan – kala-aterioista vastaa Asgeir.

Ainosta paras paikka on äidin syli. Halauksille on aina aikaa.
Ainosta paras paikka on äidin syli. Halauksille on aina aikaa.

Seinälle on kuitenkin päässyt kehyksissä ikivanha merikartta. Se on Kotkan seudulta, mistä Johanna on kotoisin.

Johannan mielestä Asgeir on ymmärtänyt, kuinka paljon kodin sisustus vaimolle merkitsee, ja antanut siksi hänelle vapaat kädet.

"Haluan, että kotona on ennen kaikkea rentoa ja kodikasta. Tyyliäni voisi kutsua maanläheiseksi. Väreissä suosin mutaa, savea, kalkkia, hiekkaa ja pellavaa."

Huonekalut ovat kulkeneet perheen mukana ensimmäisestä kodista saakka. Asunnon entinen omistaja oli jättänyt ne sinne, eikä Johanna ollut niistä alkuun yksiselitteisen innoissaan.

"Nyt olen jo kiintynyt niiden luomaan nostalgiaan. Ruokailutilastamme löytyy kustavilaisiakin kalusteita."

Sohvaan syntyy pesiä

Kodin olohuoneen suurista ikkunoista avautuu näkymä merelle. Avarat maisemat, lähellä sijaitsevat retkeilymaastot ja pienen kylän rauhallisuus viehättävät Johannaa ja Asgeiria. Auringonlaskua voi katsella suoraan omalta sohvalta ja kaakelitakassa räiskyvä tuli lämmittää kotia viileinä iltoina.

Johanna nimeääkin olohuoneen sohvan lempipaikakseen kotona. Sohvan tyynyröykkiöihin, torkkupeiton alle kömpivät mielellään myös kuusivuotias Olli ja kolmevuotias Aino.

"Nostan usein jalat pöydälle ja bloggailen sohvalta."

Johanna Alvestadin Kalastajan vaimo -blogi on saanut valtavan suosion ja seuraajien määrä on kasvanut nopeasti.

"Muistan olleeni onnellinen, kun huomasin, että olin saanut seitsemän lukijaa. Edelleen ilahdun jokaisesta lukijasta."

 

Ollin huoneen keittiönurkkaus on Ainon kokkauskäytössä. Ruututapetin valmistaja on Ferm Living.
Ollin huoneen keittiönurkkaus on Ainon kokkauskäytössä. Ruututapetin valmistaja on Ferm Living.

Makuuhuoneen värit valikoituivat Tapettitalon siniharmaan Lukko-tapetin mukaan. Hyllyllä on Johannan maalaus ja kuvia rakkaimmista.
Makuuhuoneen värit valikoituivat Tapettitalon siniharmaan Lukko-tapetin mukaan. Hyllyllä on Johannan maalaus ja kuvia rakkaimmista.

Johannan lifestyle-blogi kertoo elämästä kalastajan vaimona pehmeällä tyylillä. Kauniit kuvat ja rento tunnelma koukuttavat. Johanna sanoo aloittaneensa bloggaamisen puolivahingossa Ollin syntymän jälkeen.

"Lapsiperheessä aiheet eivät hevin lopu. Arkisten tapahtumien ohella kirjoitan muodista ja kauneudesta, koska ne ilahduttavat itseänikin."

Kaikki perheessä myös kuvaavat mielellään: Olli-pojasta on kehkeytynyt jo melkoinen päivän asu -kuvaaja. Kameran kanssa lähdetään usein myös retkelle läheisiin metsiin.

Tunnelmia tapeteilla

Kun Johanna saa sisustustarmonpuuskan, idean toteutukseen ei vaadita aina kaupassakäyntiä. Mieluummin hän muokkaa ja maalaa.

Makuuhuoneessa Johanna keksi päällystää seinien lisäksi myös ankeilta näyttäneet, vanhat komeroiden ovet Tapettitalon siniharmaalla Lukko-tapetilla. Olohuoneessa on saman tapetin kermainen värivaihtoehto.

Tyttönsä seinälle äiti maalasi puun, jonka lehdistä osa on leikattu tapetista ja jonka oksille voi ripustaa tärkeitä tavaroita tai vaikka suosikkimekon. Lastenkirjatkin ovat rento osa sisustusta – onhan Pikku äitiä luettava Ainolle melkein joka ilta.

Olli sai seinälleen maailmankartan ja lattialleen äidin virkkaaman farkkumaton. Liitutaulu on kovassa käytössä, kun tuore koululainen harjoittelee ahkerasti kirjaimia – Norjassa koulu aloitetaan jo kuusivuotiaana.

Johanna on maalannut lastenhuoneisiin kauniita yksityiskohtia: Ollin huone on saanut seinälleen maailmankartan.
Johanna on maalannut lastenhuoneisiin kauniita yksityiskohtia: Ollin huone on saanut seinälleen maailmankartan.

Ainon seinää koristaa satupuu. Oksien lomaan on sujauteltu koukkuja kauniiden asioiden ripustusta varten.
Ainon seinää koristaa satupuu. Oksien lomaan on sujauteltu koukkuja kauniiden asioiden ripustusta varten.

Monella seinällä on myös Johannan maalaamia tauluja.

"Kotona on ihana tehdä käsitöitä. Olin vähällä lähteä opiskelemaan taidetta tänä syksynä."

Johannan tulevaisuuden haaveissa välkkyy kirja, johon hän koostaisi neulevinkkejään.

"Unelmat ja haaveet saattavat toteutua, jos niihin uskoo!"

Merestä nousee kampela

Koska Alvestadin perheen illallinen asuu vielä meressä, Asgeir kutsuu mukaansa veneelle. On aurinkoinen päivä, joten lähdemme matkaan Skagerragin salmelle.

Veneessä vieheet on jo viritetty. Sininen taivas ja kimmaltava meri saavat huokaamaan, kun vene lipuu kohti kala-apajia. Salmea reunustavat jylhät kalliorannat, ja vesi kuohuu veneen alla.

Merestä nousee violetin väreissä hohtelevia makrilleja. Kannelle nostetaan myös valtava kampela, josta tulee tämän päivän pääateria.

Valkoisen talon keittiössä kokataan päivittäin, ja usein pannujen ääressä häärii perheen isä tuoreen saaliinsa kanssa. Hänen käsistään syntyy sekä tavallista kotiruokaa että kielen vievää gurmeeta.

"Kalaruokien valmistus on minun hommaani. Johannan erikoisalaa ovat lihapullat ja makaronilaatikko", Asgeir sanoo.

Asgeirin rakkaus mereen näkyy jokaisena päivänä – aina on hyvä päivä lähteä kalaan.
Asgeirin rakkaus mereen näkyy jokaisena päivänä – aina on hyvä päivä lähteä kalaan.

Intohimoinen kalastaja kirjoittaa vaimonsa tavoin myös blogia intohimostaan. Asgeirin kalastuskertomukset ovat saaneet suuren suosion harrastajien keskuudessa.

Kesäisin Alvestadit veneilevät joka päivä läheiselle saarelle. Olli on isänsä tavoin kokenut kalamies.

"Saarella teemme nuotion, syömme eväitä ja kalastamme. Simpukat saa poimittua suoraan merestä nostamalla. Lapset rakastavat rapujen nappaamista", Asgeir kertoo.

Päivän saalis on hyvä, mutta kalastaja itse muistelee mielellään myös seitsemän vuoden takaista Kanarian-matkaa.

"Siltä matkalta sain elämäni parhaan saaliin. Tosin Johanna taisi olla se, joka minut sai napattua koukkuunsa", Asgeir iskee silmää.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2013. 

Kalastaja, vaimo ja kaksi lasta

Koti: 141 neliötä eli 5 h + k vuonna 1973 rakennetussa omakotitalossa Norjan Lillesandissa.

Asukkaat: terveydenhoitaja ja zumbaohjaaja Johanna Alvestad, 32, urheilukalastaja Asgeir Alvestad, 44, Olli, 6, ja Aino, 3.

Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”
Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”

Käsityöläisen kodissa joulutunnelma syntyy suvun vanhoista perinteistä ja valkoisista kukista.

Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.
Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.

Siniharmaa talo kohoaa jykevänä vanhojen puiden suojissa. Lumipeitteinen näkymä on kuin postikortista. Kirkkonummen Luoman kylässä sijaitseva talo on seissyt paikallaan yli sata vuotta.

Varhaisin tieto Ingvastin tilasta on jo vuodelta 1697. Alkuperäinen talo tuhoutui tulipalossa elokuussa 1863, ja nykyinen nousi pian sen tilalle.

Sisällä tuoksuvat joulukuusi ja hyasintit. Kaukana ovat päivät, jolloin pannuhuoneesta löytyi lattiasientä ja katosta tihkui vesi läpi.

Sellaisena parikymppinen Annina Pudas osti talon vanhemmiltaan.

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt."

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt. Alkukuukaudet jopa kannoin vedet naapurista", kertoo Pudas.

Työ tekijäänsä neuvoi, ja 1970-luvun kovalevyjen ja kiiltävien maalikerrosten alta paljastuivat hiljalleen peiliovet ja lattialankut. Vanhan talon kunnostamisesta, rakentamisesta ja käsityöstä tuli Anninan ja Sakari-puolison elämäntapa. Annina tekee verhoilijan työtään verstaassaan ja pienessä sisustusliikkeessään kodin naapurissa vanhassa navetassa.

Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.
Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.

Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.
Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.

Joulu saapuu vanhaan taloon

Kodin sisustuksessa yhdistyvät käsityö, laadukkaat materiaalit ja ajan patina. Kalusteet ovat Anninan isovanhempien ja muun suvun perintöä, lahjaksi saatuja, talosta löytyneitä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä hankittuja. Vanhat esineet luovat kodikkaan ja hienostuneen tunnelman.

"Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa."

"Vanhoissa kalusteissa on sitä jotain, sillä ne on tehty käsityönä laadukkaista materiaaleista. Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa. Kankaaseen kannattaa siis panostaa ja vanhaa vaalia", Annina neuvoo.

Käsityöläisen kekseliäitä sisustusideoita näkyy kodissa siellä täällä. Pilkahdus leikkisyyttä rentouttaa vanhan talon tunnelmaa.

Yrittäjälle ja käsityöläiselle joulunalus on kiireistä aikaa. Jouluihmisenä Annina osaa kuitenkin nauttia jouluvalmistelujeista. Kynttilät ja glögi siivittävät puuhia ja piristävät pimeää vuodenaikaa.

Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.
Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.

Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.
Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.

"Lahjavalvojaiset pidän aina aivan itsekseni. On ihanaa paketoida ja kuunnella joululauluja kaikessa rauhassa muiden nukkuessa."

Vihreä ja valkoinen ovat Anninan jouluvärit. Punaista hän ei kaipaa.

"Ostan valkoisia hyasintteja jo hyvissä ajoin ennen joulua. Laitan lyhtyjä ulos, askartelen havuista kransseja ja -köynnöksiä. Joskus olen jopa kaivanut pihalta kielojuurakon ja saanut sen kukkimaan jouluksi."

Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.
Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.

Joulukuuset noudetaan Anninan äidin metsästä. Suuri kuusi koristellaan saliin aivan joulun alla. Kuistia, eteistä ja keittiötä somistavat pienet pöytäkuuset. Perheen lempikoristeet ovat matkamuistoja, keveitä lasipalloja ja itse askarreltuja paperikoristeita.

Anninalle oikea joulu syntyy perinteistä ja perheestä. Jouluaattoaamuna Annina, Sakke ja perheen pojat Elias ja Noa suuntaavat mummin luo joulupuurolle. Sitä Annina ei ole jättänyt väliin kertaakaan elämänsä aikana. Joulukirkon jälkeen perhe ajaa kotiin nauttimaan välipalaksi pasteijat ja glögit ja valmistelemaan illallista.

Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.
Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.

Tunnelma on korkeimmillaan aattona, kun perhe ja lähimmät sukulaiset kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Jokainen tuo tullessaan jotain: imellettyä perunalaatikkoa, hämäläistä pitoleipää tai joulukalkkunaa. Kaikkien mielestä parasta joulupöydässä ovat alkupalana nautittavat kalaherkut.

"Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

"Parhaimmillaan joulupöydässämme on ollut 21 syöjää. Saliin emme silloin mahtuneet, mutta järjestelimme navetalle kaikille paikat yhden pitkän pöydän ääreen. Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.
 

Fakta

Koti: Toistasataa vuotta vanha hirsitalo Kirkkonummella, 280 m².

Asukkaat: Verhoilijamestari Annina Pudas ja IT-konsultti Sakari Pudas sekä Elias, 22, ja Noa, 12.

Vaikeiden vuosien jälkeen Katja Pulkkinen uskoo tietävänsä, mistä syntyy aito joulun taika. "On joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia."

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen puutalon pihamaalle. Lumiukot odottavat portilla porkkananenät tanassa ja pikkukivihampaillaan hymyillen.

Sisällä eteisessä odottaa konkreettisen lämmin tervetulotoivotus, korillinen villasukkia, joita taloon tulijat saavat vetää jalkoihinsa. Seinällä riippuu vanha luistinpari marjoilla ja havuilla koristettuna. Keinutuolin on vallannut omatekoinen tonttuarmeija. Keittiön pöydälle on rakennettu piparkakkukylä.

"Minusta on joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia", kertoo käsityöläinen ja sisustussuunnittelija Katja Pulkkinen, joka asuu talossa kolmen lapsensa kera.

Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.
Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.

Perheen joulu alkaa koristelaatikon esille nostamisesta jo lokakuussa. Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin. Lapset odottavat paketteja aina yhtä innoissaan. Kuusi koristellaan jo hyvissä ajoin uusilla ja vanhoilla koristeilla.

Vaikka sisällä näyttää siltä, että talo olisi seissyt sijoillaan vuosikymmeniä, sinne on kannettu ensimmäinen muuttokuorma vasta vuonna 2010.

"Tontissa ihastuttivat juuri asuinalueen idylliset Melukylä-maisemat. Valloittavaa tunnelmaa ei vain voinut ohittaa. Siksi sisustuskin varmaan sai vaikutteita menneestä ajasta", kertoo Katja.

Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin.

Vantaan Korsossa sijaitsevan omakotitalon hilpeän ajaton tunnelma on syntynyt uutta, vanhaa ja omatekoista yhdistelemällä. Katja on ahkera ompelija ja askartelija.

Vanhat pyyheliinat ja villapaidat on ommeltu sohvatyynyiksi. Sängynpeitteitä koristavat solmioista tehdyt ruusut. Huoneesta toiseen pääsee räsymattojen muodostamia polkuja pitkin.

Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.
Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.

Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.
Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.

Rankat vuodet herättivät muutoksiin

Vaikka talo ei ole vanha, sen tarina on pitkä eikä aivan mutkaton. Katja jäi kesken talonrakennuksen yksin lasten kanssa. Avioero astui voimaan muutama vuosi sitten.

Samoihin aikoihin eron kanssa perheen pojalla Eerolla todettiin etenevä lihassairaus. Kun Eero oli 3-vuotias, päiväkodissa huomattiin, ettei poika pysynyt toisten lasten perässä peleissä ja leikeissä. Hän oli oppinut kävelemään tavalliseen aikaan, mutta viihtyi leikki-ikäisenä enimmäkseen lattialla leikkimässä pikkuautoilla. Katjalle itselleen puhkesi nivelpsoriasis.

Sairastumiset ja ero veivät maton alta ja vähintään voimat rakentamisesta. Talon myynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehtojen listalla. Katja kiittää isäänsä avusta rakennustöiden luotsaamisessa.

Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.
Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.

Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.
Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.

"Muutamat viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen saanut koota itseäni monta kertaa. Toisaalta elämän mylläkät ovat herättäneet tekemään tarpeellisia uudistuksia sekä naisena että äitinä", Katja miettii.

Yksi voimia antanut asia oli uudelleenkouluttautuminen sisustussuunnittelijaksi aikuisiällä.

"Minulle on ollut tärkeää luoda perheelleni paikka, jossa olemme turvassa ja rakkaiden ympäröimänä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Kodit kertovat tarinaa asukkaistaan, eikä kahta samanlaista ole", kokoaa Katja.

Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.
Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.

Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.
Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.

Vaikeina hetkinä perhe ja ystävät ovat olleet Katjan suurin apu. Arjen pyöritystä jaksaa taas lisää, kun ystävä käy yllättäen imuroimassa kodin tai isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsensa pienelle lomalle luokseen.

Eeron sairaus aiheuttaa pojalle ajan mittaan liikuntarajoitteita ja näkyy nykyään lihasten voimattomuutena. Hän liikkuu yhä kävellen, mutta portaat ovat hankalia ja pidemmillä matkoilla apuna on pyörätuoli. Vaikka sairaus rajoittaa liikuntakykyä, se ei estä liikkumista. Eero on innokas sähköpyörätuoli-salibandyn harrastaja.

Perheessä on voimaa

Katjan mielestä parasta joulussa on juhlan valmistelu yhdessä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, ja keittiössä puuhaa iltaisin innokas sisarusparvi. Veeran, 11, lempiharrastus on leipominen, joten askartelun lomassa saadaan tuoreita pipareita. Eero, 8, odottaa eniten kuusen koristelua, ja pikkusisko Siirin, 3, mielipuuhaa on piirtää tonttuja ja enkeleitä.

Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.
Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.

 

"Teemme lahjat useimmiten täällä omassa pajassa. Minä ompelen pehmeitä paketteja, ja lapset askartelevat kortteja ja koristeita. Veeran tekemiä karamelleja ei voi vastustaa. Yhdessä puuhaaminen on juuri sitä joulun taikaa", sanoo Katja.

Joulunpyhinä hulina vielä lisääntyy, sillä iso talo täyttyy isovanhemmista ja Katjan sisarusten perheistä. Katjan äiti tuo kahvipöytään kuuluisaa taatelikakkuaan, ja isä ottaa pakastimesta kesällä sitomansa saunavastan. Koko porukka on helppo innostaa laulamaan joululauluja. Jos sanat unohtuvat, keksitään itse uusia.

Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.
Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.

Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.
Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.

"Meidän joulukotiimme kaikki ovat tervetulleita. Jouluillan hämärässä, rakkaiden lähellä näiden seinien sisälle tuntuu kerääntyvän valtava voima", huokaa Katja.

"Silloin tajuan, että vaikeistakin hetkistä selvitään kyllä eteenpäin yhdessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2015.

Fakta

Asukkaat: Käsityöläinen ja sisustaja Katja Pulkkinen, 37, Veera, 11, Eero, 8, ja Siiri Pokki, 3.
Koti: Seitsemän huonetta ja keittiö, 247 neliötä, Vantaan Korsossa 2010 valmistuneessa omakotitalossa.

Dermatomyosiitti

Katjan, 37, joulukoti kaunistuu päivä päivältä: ”Rankkojen vuosien jälkeen joulun taika syttyy yhdessäolosta”

Mikäs lihassairaus on kyseessä, olisi voinut saada vertaistukea ja vinkkejä, sairauden kanssa pärjäämiseen ? Tuore inkivääri ja luonnonsienet, hyvää ravintoa, kalan lisäksi, jos ei allerginen. Lisäaineet ja kasvien torjunta-aineissa kasvatetut ruoat pois. Luomua tilalle, Suomen luonnosta.
Lue kommentti