Yhdessä hommat sujuvat mukavasti. Marjojen putsaus tehdään käsin, rauhassa. Maalla ei ole kiire.
Yhdessä hommat sujuvat mukavasti. Marjojen putsaus tehdään käsin, rauhassa. Maalla ei ole kiire.

Runsassatoinen lähiluonto ja oman pihan antimet innostavat Anneli, 69,  ja Hannu Riikosen, 72, tallentamaan herkut kellariin ja pakastimeen.

Milloin innostuitte säilömisestä?

”Kun ostimme tämän paikan kesämökiksi 16 vuotta sitten, suurimpana houkuttimena olivat lähes kotiovelta alkavat marjamaat. Sadan metrin säteeltä löytyvät mustikat, lakat, karpalot, puolukat ja mitä nyt luonto milloinkin tarjoilee. Puutarhanhoito on harrastuksemme, joten juurrutimme 30 marjapensasta. Lisäksi löytyy päärynää, kirsikkaa, luumua, kriikunoita ja tyrniä omasta takaa. Heti ensimmäisenä syksynä olimme keränneet pakastimet pullolleen satoa.

Nykyään tämä eläkeläisten satumaa on meidän vakituinen kotimme, alun perin pikkuruinen mökkikin on kasvanut laajennuksen myötä. Autotallin alle tehty kellari näyttelee tärkeää osaa hillosirkuksessamme, samoin kolme arkkupakastinta.”

Onko säilöntä yhteinen juttunne?

”Molemmilla on omat tärkeät roolinsa. Hannu kerää nykyään marjat, koska minulle maastossa liikkuminen alkaa olla haastavaa. Kerran olen joutunut sienimetsästä juoksemaan karhua pakoon, joten senkään takia ei minua metsään enää saa. Puutarhan puista keräämme toki hedelmää yhdessä. Minä olen meidän puhdistusvastaava, siivoan saaliin tarkan seulan läpi. Hannu myös tykkää keitellä hillot, hänellä riittää siihen puuhaan pinnaa ja halua. Satoa kerätään näin loppukesästä ja keitellään sitten kylmemmillä ilmoilla mehuiksi ja hilloiksi. Samalla puuhella levittää suloista lämpöä tupaan.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaassa omppuhillossa saa olla sattumia. Lasipurkit pestään hyvin ja kuivataan ennen täyttöä.
Parhaassa omppuhillossa saa olla sattumia. Lasipurkit pestään hyvin ja kuivataan ennen täyttöä.

Mitä hilloajat tekevät talvella?

”Saatamme esimerkiksi tutkailla siemenkauppoja uusien hillottavien lajien toivossa. Tänä kesänä meidän kasvihuoneessamme kasvoi Ugandasta tulleista siemenistä chilejä. Vinkin saimme Hannun en­tiseltä työkaverilta, joka oli kasvattamista kokeillut.

Meillä on toinenkin yhteinen harrastus: kummallakin kilisevät sukkapuikot pitkin vuotta, siis myös pitkinä talvi-iltoina. Seuraavan satokauden suunnittelun ohessa kelpaa tietysti myös nauttia kaikista säilötyistä herkuista.

Ihmisillä on nykyään jo kaikkea, joten rakkaudella kerätty ja valmistettu säilyke on kiva tuliainen. Siihen vielä itse neulotut villasukat mukaan, niin paketti on täydellinen.”

Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 17/25. Tilaajana voit lukea kaikki Koukussa-juttusarjan aiemmatkin jutut täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla