Innokkaan valokuvaamisen myötä perhosotoksia on kertynyt Tanjalle sadoittain. Kuvat ovat ilona kotona, mutta ne ovat myös olleet näytillä kotikaupungin kirjastossa.  Perhosteema on lennähtänyt Tanjan korviksiinkin.
Innokkaan valokuvaamisen myötä perhosotoksia on kertynyt Tanjalle sadoittain. Kuvat ovat ilona kotona, mutta ne ovat myös olleet näytillä kotikaupungin kirjastossa. Perhosteema on lennähtänyt Tanjan korviksiinkin.

Kannuksessa asuvan Tanja Yli-Tokolan, 48, perhosharrastus näkyy sekä maakellarin toukkalaatikoissa että kameran kuvatiedostoissa.

Tanja, missä vaiheessa huomasit hurahtaneesi perhosiin?

”Vanhempainvapaalla minulla oli aikaa yhdistää valokuvausharrastukseni ja luonnon tutkiminen yhdessä lasten kanssa. Yhdessä ihmettelimme monenlaista mönkijää. Liityin Facebookin Suomen perhoset ja Suomen ötökät -ryhmiin, ja minulle selvisi, että perhosiahan voi kasvattaa! Ensimmäiset kasvattimme olivat tavallisia nokkosperhosen toukkia.”

Miten perhosia kasvatetaan?

”Kasvatusastiaksi käy vaikka muovinen karkkilaatikko, jonka kanteen tehdään reikiä. Sitten tarvitaan toukkia. Niitä löytyy parhaiten heinä-elokuussa pajukoista, nokkospuskista, niityiltä, ojanvarsilta – ihan kaikkialta.

Kasvatuslaatikko vuorataan talouspaperilla, se imee ravintokasveista tulleen kosteuden ja sillä on helpompi siivota jätökset. Paperi vaihdetaan päivittäin, samoin ruoka. Tärkeää on tuoda toukalle oikeaa ruokaa, sillä osa perhosista on erikoistunut syömään vain tiettyä kasvia. Koteloitumista varten laatikkoon laitetaan joko oksia, joihin toukka ripustautuu, tai kuoriketta, sammalta tai lehtiä. Kotelovaihe kestää lajista riippuen kahdesta viikosta useampaan kuukauteen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kuoriutumisen jälkeen annan perhosten levittää ja kovettaa siipensä kunnolla. Tämän jälkeen valokuvaan ne ja päästän vapaaksi. Lentoon lähtö on elämyksellinen hetki.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tanjan kädellä istuu kasvatuksessa ollut ja juuri kotelostaan kuoriutunut neitoperhonen. Se nousee kohta ensilennolleen.
Tanjan kädellä istuu kasvatuksessa ollut ja juuri kotelostaan kuoriutunut neitoperhonen. Se nousee kohta ensilennolleen.

Mitä harrastus antaa sinulle?

”Se on syventänyt omaa luontosuhdettani. Vaikutun aina uudestaan perhosten muodonmuutoksesta. Miten joidenkin mielestä vähän iljettävän ja pelottavan näköisestä toukasta voi syntyä niin herkkä, hento ja siro perhonen?

Iloa tuo myös se, että olen voinut vahvistaa lasteni suhdetta luontoon. Haluan näyttää aikuisillekin, että luontoa voi harrastaa tällä tavalla. Luonnossa liikkuessa stressi hälvenee ja kunto kasvaa, kun vinttaa pitkin peltoteitä polkupyörällä ja jahtaa kuvattavia tai kasvatettavia. Muistille tekee hyvää, kun pyrkii tallentamaan mieleensä eri lajien nimiä.”

Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 9/25. Tilaajana voit lukea kaikki Koukussa-juttusarjan aiemmatkin jutut täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla