Muistatko vielä taitettavat tuolit ja pöydät, jotka viriteltiin teltan eteen?
Muistatko vielä taitettavat tuolit ja pöydät, jotka viriteltiin teltan eteen?

Retrokesä-sarjassa palaamme tällä kertaa lapsuuden jännittäviin autolomareissuihin!

Kun 1970- ja 80-luvulla lähdettiin lomalle, Saabien ja Volvojen takakontit pakattiin huolellisesti täyteen kaikkea, mitä vain voisi tien päällä tarvita: autosta löytyi teltta, trangia tai kaasukeitin, taittopöytä ja -tuolit, kumpparit, muoviastioita, säilykeruokaa ja kätevä lusikka-haarukkayhdistelmä. Kun peräkontista loppui tila, auton katolle saattoi virittää vielä suksiboksin.

Pysähdyimme muistelemaan autolomia!

Matkaa todellakin tehtiin, eikä suotta pysähdelty:

  • Matkat olivat loputtoman pitkiä – tai siltä ne ainakin lapsena tuntuivat. Tie vei usein pohjoiseen, Lappiin tai Jäämerelle saakka. 
  • Matkoilla ei turhia pysähdelty, ellei jotakuta oksettanut.
  • Autoteillä oli varsinkin loma-aikoina kovat ruuhkat, koska moottori- tai ohituskaistateitä ei juurikaan ollut. Kun ohi ei päässyt, hitaan traktorin perässä köröteltiin pitkäänkin.
  • Ohitusteitäkään ei ollut, vaan kaupunkien läpi piti aina ajaa. Porvoonkin halki mentiin mukulakivikatuja pomppien.
  • Pettymys oli suuri, kun Ladalla ei päästy tunturia ylös, vaan matkanteko tyssäsi puoliväliin.  
  • Usein auto ”keitti” tai siitä loppui bensa. Takapenkillä tuli purtua kynnet sileiksi, kun vanhemmat arvuuttelivat, kauanko vielä voi ajaa bensatankin ollessa punaisella.
  • Teiden varsilla oli kivisiä kilometripylväitä, joita ajankuluksi seurattiin. Koska eräässä pakussa ei ollut nopeusmittaria ollenkaan, sekuntikellolla mitattiin aikaa, joka kului kilometripylväiden välisellä matkalla.

Matkaviihdykkeet piti keksiä itse:

  • Autoradiosta kuunneltiin joko Metsäradiota tai merisäätä. Siinä vaihtoehdot.
  • Aikana ennen älypuhelimia omaiset eivät saaneet lomailevaa perhettä kiinni tuosta vain. Jännittävää oli, kun kesken radio-ohjelman kuulutettiin: ”Perhe Koskinen matkalla jossain päin Suomea. Ottakaa yhteys kotiin.” 
  • Ajan tappamiseksi keksittiin visailuja: Minkä värinen auto tulee seuraavaksi vastaan? Mitä automerkkiä tulee vastaan eniten? Kuinka paljon sinisiä autoja tulee vastaan ennen Lahtea? 
  • Suosittua puuhaa oli kirjata ylös rekisterinumeroita. Joskus pelattiin rekkaribingoa arvuuttelemalla, millä kirjaimella vastaantulevien autojen rekisterinumerot alkavat. 
  • Metsiinkin oli aikaa tiirailla. Yhden kisan aihe oli, kuka näkee eniten eläimiä omalla puolellaan tietä. 
  • Kun tunnelma riehaantui, vanhemmat osoittivat levähdyspaikan liikennemerkkiä ja uhkasivat: ”Nyt lopetatte tappelun tai teidät jätetään kuusen juurelle!”
  • Takapenkillä luettiin Aku Ankkaa mukavasti ilman turvavöitä. 
  • Pakettiauton takatilassa vasta olikin kiva matkustaa veljen kanssa, kun siellä sai retkottaa kaikissa mahdollisissa asennoissa.

Kun vihdoin pysähdyttiin…

  • … käytiin Merkittävissä Nähtävyyksissä, kuten Puijolla, Näsinneulassa, Punkaharjulla tai Napapiirillä. Ei ollut PowerParkkeja tai HopLoppeja silloin, ei.
  • Myös huoltoasema saattoi olla Merkittävä Nähtävyys. Ainakin, jos siellä oli vaskikelloja.
  • Bensa-asemilla oli setiä, jotka tulivat tankkaamaan auton. 
  • Lähellä itärajaa piti muistaa yksi asia: Ihan missä tahansa ei kannata käydä hillassa, ettei joudu Neuvostoliittoon!
  • Hyvää tekemistä oli se, kun huuhdottiin veljen kanssa tunturipurolla kultaa pahvilautasilla.
  • Vaikka taukoja ei harrastettu, uimarannoille pysähdyttiin aina. Jokaiselle, sillä autoihin ei oltu keksitty ilmastointia.

Matkalla syötiin hernekeittoa ja meetvurstileipiä

  • ABC-asemia ei ollut eikä ravintoloissa käyty. Mukana oli voipaperiin käärittyjä meetvurstivoileipiä ja muuta evästä. Moni ei sen koommin ole halunnut nähdäkään meetvurstia.
  • Kun eväspaketin avasi, voi oli suurin piirtein juoksevaa. Kylmäketju oli katkennut jo ennen Jyväskylää. 
  • Taukopaikoilla tehtiin kaasukeittimellä hernekeittoa tai maksalaatikkoa. Norjalaiset räpsivät meistä liikuttavia kuvia turistibussien ikkunoista.
  • Grillikioskit eri puolilla Suomea kävivät tutuiksi. Kuopion grillikioskilta sai himoitun annoksen nimeltä ”Sitä sun tätä”, joka muodostui yllättäen makkaraperunoista.
  • Irtokarkit saattoivat maksaa vain pennin. Markalla sai hirveästi karkkia!

Motelli oli tavoittamaton unelma

  • Matkoilla ei yövytty hotelleissa – eikä kyllä motelleissakaan, joita näki teiden varsilla paljon enemmän kuin nykyisin. Motelli kuulosti jotenkin hienolta ja tavoittamattomalta sekin.
  • Matkan varrella käytiin aina sukulaisissa, ja täysin luontevaa oli myös jäädä heille yöksi. Jos ei olisi käyty tai jääty, joku olisi voinut loukkaantua.
  • Mukana oli teltta, joka pystytettiin vesisateessa itikoiden syödessä leirintäalueelle tai ihan vaan tienposkeen.
  • Teltat olivat pieniä, yleensä keltaisia ja tuoksuivat samalta kuin sen ajan uimapatjat. Uimapatjoissa toinen puoli oli sininen, toinen punainen.
  • Teltta ei yleensä pitänyt vettä. Sen katossa oli pieni kolmion muotoinen tuuletusaukko, josta tuli ilmaa. 
  • Sopu-teltta oli pieni, mutta antoi sijaa: kokonainen neljän hengen perhe mahtui sinne nukkumaan. 

Ja matkamuistoksi ostettiin viirejä!

  • Matkamuistoiksi ostettiin jokaisen vähänkin merkittävämmän paikkakunnan oma viiri tai kangasmerkki, Lapin-nukke, poronsarvet tai poronnahasta tehty avaimenperä. Muuan isä osti kossupullolla matkamuistoja Lapista.
  • Ruotsista ostettiin sokeria ja voita, koska ne olivat siellä halvempia. Eikä tästä tunnu olevan kovinkaan kauaa!
  • Valokuvia otettiin paljon – ja ne ovat tallessa vieläkin. Mitä nyt oransseiksi muuttuneina.
  • Isä kaivoi periltä aina jonkun kasvin mukaan. Siksi pihassa kasvoi myöhemmin eteläruotsalaisia puita.

Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden autolomista? Kirjoita vastauksesi 19.8.2018 mennessä alta löytyvään kommenttikenttään. Yhteystietosi jättämällä voit voittaa kesälukemista!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Lauravee
Seuraa 
Liittynyt22.7.2018

Lapsuuden autolomilla kuunneltiin Metsäradiota ja pelattiin rekkaribingoa – kerro omat muistosi!

Revonlahdelta alkaneet autoreissut Norjaan, Pirkko-tädin luo! Puoli sukua mukana ja meitä lapsia oli PALJON. Muistaakseni Kiirunasa nukuttiin aina yksi yö teltassa. Muistan miten paljon kiukutti odottaa teltan kasausta, kun ilta oli jo pitkällä ja oli kostean kalseaa. Yhtä paljon kiukutti nousta hikisestä teltasta aikaisin aamulla. Nykyään pienilläkin perheillä saattaa olla tila-auto. Ennen tehtiin tilaa autoon ja pieneen Golfiin mahtui huomattavan monta tönivää kyynärpäätä. Volvo tuntuikin jo...
Lue kommentti