Muistatko vielä taitettavat tuolit ja pöydät, jotka viriteltiin teltan eteen?
Muistatko vielä taitettavat tuolit ja pöydät, jotka viriteltiin teltan eteen?

Retrokesä-sarjassa palaamme tällä kertaa lapsuuden jännittäviin autolomareissuihin!

Kun 1970- ja 80-luvulla lähdettiin lomalle, Saabien ja Volvojen takakontit pakattiin huolellisesti täyteen kaikkea, mitä vain voisi tien päällä tarvita: autosta löytyi teltta, trangia tai kaasukeitin, taittopöytä ja -tuolit, kumpparit, muoviastioita, säilykeruokaa ja kätevä lusikka-haarukkayhdistelmä. Kun peräkontista loppui tila, auton katolle saattoi virittää vielä suksiboksin.

Pysähdyimme muistelemaan autolomia!

Matkaa todellakin tehtiin, eikä suotta pysähdelty:

  • Matkat olivat loputtoman pitkiä – tai siltä ne ainakin lapsena tuntuivat. Tie vei usein pohjoiseen, Lappiin tai Jäämerelle saakka. 
  • Matkoilla ei turhia pysähdelty, ellei jotakuta oksettanut.
  • Autoteillä oli varsinkin loma-aikoina kovat ruuhkat, koska moottori- tai ohituskaistateitä ei juurikaan ollut. Kun ohi ei päässyt, hitaan traktorin perässä köröteltiin pitkäänkin.
  • Ohitusteitäkään ei ollut, vaan kaupunkien läpi piti aina ajaa. Porvoonkin halki mentiin mukulakivikatuja pomppien.
  • Pettymys oli suuri, kun Ladalla ei päästy tunturia ylös, vaan matkanteko tyssäsi puoliväliin.  
  • Usein auto ”keitti” tai siitä loppui bensa. Takapenkillä tuli purtua kynnet sileiksi, kun vanhemmat arvuuttelivat, kauanko vielä voi ajaa bensatankin ollessa punaisella.
  • Teiden varsilla oli kivisiä kilometripylväitä, joita ajankuluksi seurattiin. Koska eräässä pakussa ei ollut nopeusmittaria ollenkaan, sekuntikellolla mitattiin aikaa, joka kului kilometripylväiden välisellä matkalla.

Matkaviihdykkeet piti keksiä itse:

  • Autoradiosta kuunneltiin joko Metsäradiota tai merisäätä. Siinä vaihtoehdot.
  • Aikana ennen älypuhelimia omaiset eivät saaneet lomailevaa perhettä kiinni tuosta vain. Jännittävää oli, kun kesken radio-ohjelman kuulutettiin: ”Perhe Koskinen matkalla jossain päin Suomea. Ottakaa yhteys kotiin.” 
  • Ajan tappamiseksi keksittiin visailuja: Minkä värinen auto tulee seuraavaksi vastaan? Mitä automerkkiä tulee vastaan eniten? Kuinka paljon sinisiä autoja tulee vastaan ennen Lahtea? 
  • Suosittua puuhaa oli kirjata ylös rekisterinumeroita. Joskus pelattiin rekkaribingoa arvuuttelemalla, millä kirjaimella vastaantulevien autojen rekisterinumerot alkavat. 
  • Metsiinkin oli aikaa tiirailla. Yhden kisan aihe oli, kuka näkee eniten eläimiä omalla puolellaan tietä. 
  • Kun tunnelma riehaantui, vanhemmat osoittivat levähdyspaikan liikennemerkkiä ja uhkasivat: ”Nyt lopetatte tappelun tai teidät jätetään kuusen juurelle!”
  • Takapenkillä luettiin Aku Ankkaa mukavasti ilman turvavöitä. 
  • Pakettiauton takatilassa vasta olikin kiva matkustaa veljen kanssa, kun siellä sai retkottaa kaikissa mahdollisissa asennoissa.

Kun vihdoin pysähdyttiin…

  • … käytiin Merkittävissä Nähtävyyksissä, kuten Puijolla, Näsinneulassa, Punkaharjulla tai Napapiirillä. Ei ollut PowerParkkeja tai HopLoppeja silloin, ei.
  • Myös huoltoasema saattoi olla Merkittävä Nähtävyys. Ainakin, jos siellä oli vaskikelloja.
  • Bensa-asemilla oli setiä, jotka tulivat tankkaamaan auton. 
  • Lähellä itärajaa piti muistaa yksi asia: Ihan missä tahansa ei kannata käydä hillassa, ettei joudu Neuvostoliittoon!
  • Hyvää tekemistä oli se, kun huuhdottiin veljen kanssa tunturipurolla kultaa pahvilautasilla.
  • Vaikka taukoja ei harrastettu, uimarannoille pysähdyttiin aina. Jokaiselle, sillä autoihin ei oltu keksitty ilmastointia.

Matkalla syötiin hernekeittoa ja meetvurstileipiä

  • ABC-asemia ei ollut eikä ravintoloissa käyty. Mukana oli voipaperiin käärittyjä meetvurstivoileipiä ja muuta evästä. Moni ei sen koommin ole halunnut nähdäkään meetvurstia.
  • Kun eväspaketin avasi, voi oli suurin piirtein juoksevaa. Kylmäketju oli katkennut jo ennen Jyväskylää. 
  • Taukopaikoilla tehtiin kaasukeittimellä hernekeittoa tai maksalaatikkoa. Norjalaiset räpsivät meistä liikuttavia kuvia turistibussien ikkunoista.
  • Grillikioskit eri puolilla Suomea kävivät tutuiksi. Kuopion grillikioskilta sai himoitun annoksen nimeltä ”Sitä sun tätä”, joka muodostui yllättäen makkaraperunoista.
  • Irtokarkit saattoivat maksaa vain pennin. Markalla sai hirveästi karkkia!

Motelli oli tavoittamaton unelma

  • Matkoilla ei yövytty hotelleissa – eikä kyllä motelleissakaan, joita näki teiden varsilla paljon enemmän kuin nykyisin. Motelli kuulosti jotenkin hienolta ja tavoittamattomalta sekin.
  • Matkan varrella käytiin aina sukulaisissa, ja täysin luontevaa oli myös jäädä heille yöksi. Jos ei olisi käyty tai jääty, joku olisi voinut loukkaantua.
  • Mukana oli teltta, joka pystytettiin vesisateessa itikoiden syödessä leirintäalueelle tai ihan vaan tienposkeen.
  • Teltat olivat pieniä, yleensä keltaisia ja tuoksuivat samalta kuin sen ajan uimapatjat. Uimapatjoissa toinen puoli oli sininen, toinen punainen.
  • Teltta ei yleensä pitänyt vettä. Sen katossa oli pieni kolmion muotoinen tuuletusaukko, josta tuli ilmaa. 
  • Sopu-teltta oli pieni, mutta antoi sijaa: kokonainen neljän hengen perhe mahtui sinne nukkumaan. 

Ja matkamuistoksi ostettiin viirejä!

  • Matkamuistoiksi ostettiin jokaisen vähänkin merkittävämmän paikkakunnan oma viiri tai kangasmerkki, Lapin-nukke, poronsarvet tai poronnahasta tehty avaimenperä. Muuan isä osti kossupullolla matkamuistoja Lapista.
  • Ruotsista ostettiin sokeria ja voita, koska ne olivat siellä halvempia. Eikä tästä tunnu olevan kovinkaan kauaa!
  • Valokuvia otettiin paljon – ja ne ovat tallessa vieläkin. Mitä nyt oransseiksi muuttuneina.
  • Isä kaivoi periltä aina jonkun kasvin mukaan. Siksi pihassa kasvoi myöhemmin eteläruotsalaisia puita.

Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden autolomista? Kirjoita vastauksesi 19.8.2018 mennessä alta löytyvään kommenttikenttään. Yhteystietosi jättämällä voit voittaa kesälukemista!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Lauravee
Seuraa 
Liittynyt22.7.2018

Lapsuuden autolomilla kuunneltiin Metsäradiota ja pelattiin rekkaribingoa – kerro omat muistosi!

Revonlahdelta alkaneet autoreissut Norjaan, Pirkko-tädin luo! Puoli sukua mukana ja meitä lapsia oli PALJON. Muistaakseni Kiirunasa nukuttiin aina yksi yö teltassa. Muistan miten paljon kiukutti odottaa teltan kasausta, kun ilta oli jo pitkällä ja oli kostean kalseaa. Yhtä paljon kiukutti nousta hikisestä teltasta aikaisin aamulla. Nykyään pienilläkin perheillä saattaa olla tila-auto. Ennen tehtiin tilaa autoon ja pieneen Golfiin mahtui huomattavan monta tönivää kyynärpäätä. Volvo tuntuikin jo...
Lue kommentti
Ne ovat oikeasti hedelmiä. Pohjushedelmiä.
Ne ovat oikeasti hedelmiä. Pohjushedelmiä.

Elämme harhassa: kutsumme mansikkaa marjaksi, maapähkinää pähkinäksi ja valkosuklaata suklaaksi. Eivät ne ole! Lue tästä asioiden todellisesta luonteesta.

1. Jukkapalmu ei oikeasti ole palmu.

Mitä! No ei ole, koska se ei kuulu palmukasvien vaan yucca-kasvien sukuun. Sikäli loogisemmalta tuntuisi, että sen nimenkin pitäisi olla palmujukka. Toiselta kutsumanimeltään se onkin kiiltojukka, jossa ”jukkaisuus” tulee selvemmin esiin kuin jukkapalmussa. Sekavaa!

2. Tervapääsky ei ole pääsky.

Tervapääsky on kiitäjä. Se kyllä näyttää pääskyltä ja on nimeltäänkin pääsky, joten erehtymisen vaara on ilmeinen. Tervapääsky on muuten Suomessa ainoana vakituisena lajina esiintyvä kiitäjälintu eli kirskulintu. Muita kiitäjiä ovat esimerkiksi kolibrit.

3. Valkosuklaa ei ole suklaata.

Suklaaseen tarvitaan kaakaomassaa, jota valkosuklaassa ei ole. Valkosuklaa on ihana sokerinen maitoherkku.

4. Mansikka ei ole marja.

Arkikielessä mansikka on marja, mutta jos kasvitieteilijältä kysytään, kyseessä on pohjushedelmä. Punainen osa on hedelmöittymisen jälkeen paisunut pohjushedelmä.

5. Piirretty tsekkiläinen animaatiohahmo ei ole myyrä.

Se on kontiainen ja on ollut sitä myös alkuperäiseltä tsekkiläiseltä nimeltään. Kyseessä lienee kääntäjän virhe: kontiaista kun kutsuttiin ennen myös maamyyräksi. Myyrät ja kontiaiset eivät kuitenkaan ole läheistä sukua, sillä myyrä on jyrsijä, kontiainen taas hyönteissyöjä. Piirretyn Myyrä taas syö myös vesimelonia.

6. Maapähkinä ei oikeasti ole pähkinä.

Ei ole, koska se kuuluu hernekasveihin. Nimi ilmenee englannin kielessä paljon paremmin: Peanut sisältää molemmat sanat, pavun ja pähkinän. Samaan tapaan kuin muutkin hernekasvit, maapähkinä kasvattaa palkoja.

7. Herne ei ole vihannes.

Herne on hedelmä. Palon sisällä olevat herneet ovat sen siemeniä.

8. Lauri Tähkä ei ole Lauri Tähkä.

Lauri Tähkä on Jarkko Suo.

Itsepalvelukirppiksille voi viedä myytäväksi monenlaista tavaraa.
Itsepalvelukirppiksille voi viedä myytäväksi monenlaista tavaraa.

Kirpputoreista kirjan kirjoittanut Elisa Tikkanen kertoo, missä vanhoja tavaroita ja vaatteita kannattaa myydä ja rohkaisee myös kansainvälisille verkkokirppareille.

Monella on nurkissaan paljon käytettyä myyntikelpoista tavaraa, josta haluaisi eroon. Mutta missä niitä kannattaisi myydä: perinteisellä itsepalvelukirpputorilla, verkkokirpputorilla vai kenties Facebookissa? 

Kysyimme Elisa Tikkaselta, joka on kolunnut kirppareita 25 vuotta. Hän kertoo tuoreessa kirjassaan Kirppareiden kuningatar parhaimmat vinkkinsä kirpparimyyntiin. 

Mieti, mitä haluat myydä

Jos aiot ryhtyä myymään aarteitasi kirpputorilla, Tikkanen kehottaa aivan ensimmäiseksi miettimään, mitä haluat myydä ja mistä haluat luopua. 

”Lajittele tavarasi ja pohdi, mitkä tavarat ovat sellaisia, jotka voi lahjoittaa ilmaiseksi, mitkä voi laittaa kierrätykseen tai kirpputoreille ja mitkä kannattaa viedä jätteeksi.”  

Vie kirpparille hyväkuntoista käyttötavaraa ja myy vain sellaista, jonka itse uskot menevän kaupaksi. Harkitse vakavasti, kannattaako kirpparille viedä esimerkiksi vanhoja alusvaatteita. 

”Älä vie kirppikselle mitään rikkinäistä tai sellaista tavaraa, jossa on jotain taudinaiheuttajia. Olen nähnyt kirpputoreilla esimerkiksi täikampoja, enkä suin surmin ymmärrä, miksi kukaan veisi sellaista omaan pöytäänsä myytäväksi”, Elisa Tikkanen ihmettelee.

Valitse oikea kanava

Kun tiedät, mitä aiot myydä, päätä seuraavaksi, missä sen myyt. Se ei aina ole yksinkertaista, sillä kirpputoreja on moneen lähtöön: on perinteisiä toripaikkoja ja itsepalvelukirpputoreja, Facebook-kirpputoreja sekä kotimaisia ja kansainvälisiä verkkokirpputoreja. 

Mitään yksiselitteistä vastausta ei ole sille, mikä on paras myyntikanava millekin tuotteelle, sanoo Tikkanen. Myyntipaikkojen arvioiminen ja löytäminen vaatii pientä vaivannäköä. Kukin käyttää lopulta sitä kanavaa, jonka itse kokee parhaaksi. Pyysimme Elisaa kertomaan eri foorumien hyödyistä ja piirteistä.

Itsepalvelukirpputorit ja torimyynti

Itsepalvelukirppareille kannattaa Elisa Tikkasen mukaan viedä tavaroita, joiden arvo ei ole satoja tai edes kymmeniä euroja. 

Tavaran tulee olla ehjää ja hyväkuntoista. 15 vuotta vanhat, huonolaatuiset ja kymmeniä kertoja pestyt t-paidat eivät kuulu hyvälaatuiselle itsepalvelukirppikselle. Myöskään isoja huonekaluja ei Tikkasen mukaan kannata itsepalvelukirppiksille viedä. 

Plussat:

  • Itsepalvelukirppiksille voi viedä monenlaista tavaraa: vaatteita, laukkuja, kirjoja ja astioita.
  • Ostaja huolehtii tavaran poisviemisestä ilman neuvotteluja.
  • Myyntikulut ovat pieniä verrattuna esimerkiksi kansainväliseen verkkokauppaan.

Miinukset:

  • Myyntijakso on melko lyhyt: pöytä vuokrataan viikoksi tai kahdeksi.
  • Et pysty itse vaikuttamaan siihen, liikkuvatko ostajat juuri silloin sillä kirpparilla tai onko läheisellä kirpputorilla juuri samaan aikaan ale-päivät.
  • Vaivalloista: peset ja silität vaatteet, viet ne paikan päälle, käyt itse siivoamassa pöytää tai maksat ylläpitäjälle siitä, että se pidetään siistinä.

Facebook-kirpputorit

Ostajan näkökulmasta Facebook-kirpparit voivat olla kivoja, varsinkin jos etsit jotain tiettyä, kuten Muumi-mukeja tai Marimekko-tuotteita. On olemassa yleisiä kirppariryhmiä ja tiettyjen brändien ympärille perustettuja kirpputoreja.

Kun aikomuksena on myydä, tilanne muuttuu Tikkasen mukaan haastavammaksi.

”Facebook-kirppareilla saatetaan ihastella, kauhistella, moittia ja kehua. Itse olen välillä kokenut turhauttavaksi, että niissä vain keskustellaan, eivätkä keskustelut johda kauppoihin.”

Plussat:

  • Ilmaisia kauppapaikkoja.
  • Jos löydät oikean FB-ryhmän myytäville tavaroillesi, siellä on jo valmiiksi kiinnostunut ostajakunta.
  • Kaupankäynti on julkista, ja sitä tehdään usein omalla nimellä. Se voi tarkoittaa, että asiat sujuvat turvallisesti ja helposti.

Miinukset:

  • FB-kirppareiden säännöt ovat monimutkaisia ja niissä käytettävät lyhenteet kryptisiä.
  • Kaupankäynti saattaa päätyä pelkäksi keskusteluksi eikä johda kauppoihin.
  • Hintataso saattaa nousta liian korkeaksi.

Kotimaiset verkkokirpputorit

Verkkokirpputoreissa on Tikkasen mukaan hyvin paljon eroja – niin laadussa kuin käytännöissäkin. Oikean myyntikanavan etsimiseen kannattaa nähdä vähän vaivaa. 

Suomalaisia verkkokirpputoreja ovat esimerkiksi Tori.fi, Huuto.net ja Zadaa, joilla myydään monenlaista tavaraa. Verkkokirpputoreilla myös kookkaiden tavaroiden myynti onnistuu, koska ilmoitukseen voi määrittää, että ostaja noutaa tavaran.

Plussat:

  • Tavaroiden myyntiin laittaminen on vaivatonta ja helppoa – hyvä myynti-ilmoitus erottuu edukseen.
  • Ostajakunta on laaja.
  • Tavaran saa myyntiin heti, kun myynti-ilmoitus on valmis.

Miinukset:

  • Jos myynti-ilmoitukseen ei ole panostanut, kuva on huono, tärähtänyt tai peräti väärinpäin, saa helposti tehtyä hallaa omalle myynnilleen.
  • Kaikilla nettietiketti ei ole hallussa: käytännön asioista voi olla vaikea sopia, sopimuksia rikotaan ja ohareita tehdään.
  • Hintataso myyjän kannalta huono.

Kansainväliset verkkokirpputorit

Arvokkaimmat tavarat kannattaa myydä verkossa, ja Tikkasen mukaan vieläpä kansainvälisissä verkkokaupoissa. Niissä ostajakunta on laajempi ja tavaroista saa paljon paremman tuoton kuin suomalaisilla kauppapaikoilla. Kansainvälisiä verkkokauppoja ovat esimerkiksi Vestiaire Collective, Etsy, Vide Dressing ja Rebelle.

”Suosittelen kansainvälisiä verkkokauppoja lämpimästi. Vaikka kulut ovat isot, saatu myyntihinta on niin paljon suurempi kuin Suomessa, että se kattaa kulut hyvin. Itse suosin verkkokauppoja, joissa postituskulut kuuluvat myyntihintaan.”

Isoilla kuluilla Tikkanen tarkoittaa sitä, että jotkut verkkokaupat ottavat myydyistä tuotteista jopa kolmasosan provision myyntihinnasta tavaran myyntihinnasta riippuen. Toisilla verkkokirppareilla taas varsinaisia myyntikuluja ei ole, mutta postituskulut saattavat nousta korkeiksi. 

Plussat:

  • Arvokkaista tavaroista saa kunnollisen korvauksen.
  • Tuotteille saa maailmanlaajuista ja pitkäaikaista näkyvyyttä.
  • Usein helppokäyttöisiä ja hyvä näkyvyys hakukoneissa.

Miinukset:

  • Myyntikulut ovat verrattain suuret ja syövät jopa kolmanneksen myyntihinnasta.
  • Tavaran päätyminen myyntiin voi kestää useita päiviä.
  • Postituskulut voivat olla suuret.

Lue lisää kirpparivinkkejä Elisa Tikkasen kirjasta Kirppareiden kuningatar (Atena 2018).