Retrokesä-sarjassa muistellaan menneitä. Päätoimittaja Minna McGill kokee lämpimiä tunteita aina, kun hän avaa kesämökin astiakaapin.

Voi mökkiä ja sen ihania nostalgisia aarteita! Osa niistä löytyy astiakaapista.

Siellä ne ovat vieläkin, 1960- ja 70-luvun arkilasit, joissa alun perin myytiin silliä, sinappia ja sulatejuustoa.

Joka kesä, kun avaan mökin astiakaapin, siirryn heti muistoissa 70-luvulle. Mummo kantoi kaupasta silliä, sinappia ja sulatejuustoa lasipakkauksissa. Sulatejuusto oli ihanan pehmeää ja sitä siveltiin leivän päälle. Silliä mummo ja pappa söivät perunoiden kera, me lapset emme tuosta makuparista paljoa perustaneet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

1960- ja 70-luvulla ei vielä sanaa kierrätys tunnettu. Silti monet kotien ja mökkien arkilasit olivat kierrätettyjä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sulatejuustoa myytiin vihreissä laseissa, joissa oli erottuva keltainen muovikansi.

Kolme noiden vuosikymmenten suosittua arkilasia menee helposti muistoissa sekaisin. Jouduin itsekin oikein selvittelemään, missä lasissa myytiin mitäkin.

Silliä myytiin läpinäkyvässä lasipurkissa, jonka kuviointi muistutti pyramidia. Siksi laseja kutsuttiin aikoinaan myös pyramidilaseiksi. Niistä on juotu lukematon määrä mansikkamehua lapsuuskesien helteillä.

Viola-sulatejuustoa myytiin vihreissä laseissa, joissa oli erottuva keltainen muovikansi. Vihreissä sinappilaseissa taas myytiin Jalostajan sinappia.

Nyt keräilijät keräilevät näitä suosittuja arkilaseja 60- ja 70-luvuilta. Ehkä sinunkin mummolastasi tai mökiltäsi löytyy muutama?

Mitä lapsuuden astioita muistelet kaiholla? Mitkä tuovat lapsuuden makumuistot kielen päälle? Osallistu keskusteluun alla olevassa kommenttikentässä 30.7. mennessä. Yhteystietosi jättämällä voit voittaa kesäkirjan ja suklaapatukan!

Vierailija

Minulla on vieläkin neljä pallukkapohjaista jämäkkää lasia, joissa myytiin Turun sinappia. Muovinen kansi vaihteli väriltään sen mukaan, miten kipakkaa ainetta lasissa oli. Meillä käytettiin mietoa sinappia eli kansi oli vihreä. Lasit eivät ole kotimaisia, vaan englantilaisia (Ravenhead: Hobnobs). Kaikki eivät kai tiedä, että kyseessä on sinappilasit, sillä nettikirppareilla olen nähnyt niitä kaupattavan viskilaseina varsin korkeaan hintaan. Kirkas jalallinenkin lasi saattaa vielä löytyä kaapin perältä. Niitä Karhulan vihertäviä, joista nykyään myös pyydetään melkoisia hintoja, ei meillä ollut lainkaan.

Yhdet sillilasit, kirkkaat, joissa oli kapeneva pohja ja siinä vaakaraitoja, ajautuivat meillä hammasmukeiksi. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun laitoin viimeiset kiertoon. Uudempien ulkopinta oli kohokuvioitu. 

Sulatejuustoa ei meille kotiin ostettu, mutta itse ostin sitä opiskeluaikana kesäisin, sillä 70-luvun alivuokralaishuoneessa ei tietenkään ollut jääkaappia. Juusto säilyi paremmin kuin voi. Niitä laseja ei minulla ole tallella yhtään enkä ole sen jälkeen pahemmin sulatejuustoakaan ostellut!

Pohjalaishämäläinen

Pohjoispohjalainen äitini keitti kerra vuodessa ns. Juhannusjuustoa viiden litran emalikattilassa, sellaisessa vaalean kellertävässä. Reseptiä en tunne mutta rakenne oli ihanan pehmeän kiinteä, väriltään ehkä vähän punertava. Juusto maistui makealle ja siihen siroteltiin sokeria päälle. Lautaselle kauhottiin myös keitettäessä erottunutta lientä (heraa?) Paras jälkiruokaherkku mitä tiesin.
Muistan että pohjanmaan mummolassa 50-luvulla tätä makeaa juustoa pidettiin kylmänä kaivossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla