Jo isoiksi kasvaneet lapseni järjestivät minulle yllätyssynttärit. Ensimmäiset ikinä.

Aamulla olin saanut vain pikaiset synttärionnittelut puhelimessa.
Joo, kaikilla on kiire, kahvitellaan sitten joskus. Päivän aikana en montaa ajatusta ikääntymiselleni suonut. Ei ollut edes tasaluku.
Mutta kun illalla väänsin avainta koti­oven lukossa, vastaan tulvahti kypsyvän crème brûléen huumaava tuoksu ja kolmiääninen ”yllätys, yllätys, sulla on juhlat!”
Serpentiinit kaulassani istuin ällistyneenä pöytään, joka oli katettu kolmen ruokalajin illallista varten. Valkoinen liina (no, lakana oli löytynyt), tulppaanit, servietit, viirit ja kuohuva sävy sävyyn. Lapset, ne ihanat, olivat huhkineet koko päivän keittiössä.
Toivuttuani tarkkailin muutaman päivän, mistä muusta yllätyn, siis iloisesti.
Yllätyin siitä, että hassu lintu lurittelee öisin läheisen kerrostalon katolla, keskellä kivikaupunkia. Ja siitä, että kolmenlaisia namuja sisältävän karkkipussin sisällöstä suurin osa sattui olemaan mustia suosikkejani.
Sydäntä lämmittävä yllätys oli se, kuinka sairaanhoitajilla vanhusten osastolla riitti työtaakkansa alla empatiaa potilaiden omaisillekin.
Synttärijuhlat ovat superylläri, joita ei voi olla usein. Seuraavia odotellessa mietin, miten itse voisin yllättää lähimmäisiäni iloisesti, vähän useammin.

Mikä on ollut elämäsi paras yllätys? Kommentoi alla!