Ensin Karin käsi tuntui oudon voimattomalta. Seuraavana vuonna hänellä todettiin ALS-tauti. ”Tuntui, että entinen ihana elämämme on ohi. Niin ei kuitenkaan käynyt”, Minna sanoo.
Kari: Kun nostin kesällä 2020 kahvipannua, käteni tuntui oudon voimattomalta. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen enempää. Viikkoa myöhemmin golfkentällä panin merkille, että en voi ponnistaa normaalisti oikean jalan pohkeella.
Minna: Ajattelin ensin, että olet vain rasittunut.
Kari: Minäkin mietin, että ehkä kyseessä on jokin ohimenevä juttu.
Seuraavalla viikolla jalka ei edelleenkään toiminut golfatessa normaalisti. Kolmen viikon päästä oireiden alkamisesta en enää pystynyt pitelemään juomalasia oikeassa kädessä. Silloin hätäännyin. Vointini huonontui niin nopeasti.
Minna: Minunkin huoleni kasvoi. Kun kävelimme samana kesänä Naantalin vanhan kaupungin kaduilla, aloit kompuroida. Sanoin, että sinun täytyy mennä tutkimuksiin.
”Yritin suojella sinua, enkä puhunut epäilyksistäni. Itkin salassa.”
Kari: Työterveyslääkäriltä sain lähetteen neurologille. Puolentoista vuoden ajan tehtiin paljon tutkimuksia. Se oli hirveää aikaa, koska en tiennyt, mistä oireet johtuivat.
Minna: Minä oivalsin aika äkkiä, mistä on kyse. Sairaanhoitajan taustani takia tiesin, että lihasten nykiminen ja raajojen heikkeneminen ovat ALSin klassisia merkkejä. Yritin suojella sinua, enkä puhunut epäilyksistäni. Itkin salassa.
Kari: Keskityimme töihimme ja pyöritimme arkea kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen. Silloin korona-aika rajoitti elämää entisestään. Lastemme takia yritimme elää mahdollisimman tavallisesti.
Minna: En halunnut uskoa ALSia todeksi. Viimeiseen asti elättelin toiveita, että sairaus olisi jokin muu, sellainen, joka ei vaikuttaisi elinikään.
Kari: Hermoratatutkimus paljasti vauriota kaikissa raajoissa, ja marraskuussa 2021 todettiin ALS.
”Lääkärikäynnin jälkeen pysäytin autoni ja haukoin henkeä.”
Minna: Silloin minä romahdin. Lääkärikäynnin jälkeen pysäytin autoni työmatkalla tien varteen ja haukoin henkeäni järkyttyneenä. Pelkäsin, että menetän Karin.
Heräilin öisin murehtimaan, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin. Puhuin Karille peloistani, mutta etenkin aluksi pyörittelin asioita enemmän oman pääni sisällä. En halunnut kuormittaa Karia.
Kari: Minusta sairastuminen tuntui kovalta iskulta. Vaikeimmalta tuntui se, että ennen sairastumista elämä oli ollut mallillaan.
Minna: Suhteemme alusta asti olimme reissanneet yhdessä ja käyneet konserteissa, taidenäyttelyissä ja teatterissa. Tuntui, että entinen ihana elämämme on ohi. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Mitkä konkreettiset asiat ovat auttaneet Karia ja Minnaa jatkamaan elämää sairastumisen jälkeen? Millaisina hetkinä pari saattaa unohtaa ALSin kokonaan? Mitä Minna ajattelee Karin hoitamisesta? Missä asioissa Minna turvautuu yhä Kariin? Mitä koskettavaa Minna ajatteli, kun pari juhli vuosi sitten Thaimaassa 25-vuotishääpäiväänsä? Entä kuinka pari aikoinaan rakastui rakennustyömaalla? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 6/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Kari ja Minna
Rakennusalan insinööri Kari Hämäläinen, 57, ja psykoterapeutti Minna Hämäläinen, 52, ovat olleet yhdessä 28 vuotta. Naimisiin he menivät vuonna 1999. Pari asuu omakotitalossa Seinäjoella 20- ja 21-vuotiaiden lastensa sekä Oona-koiran kanssa. Vuonna 2021 Karilla todettiin ALS, joka on parantumaton, kuolemaan johtava liikehermosolujen sairaus. Yhdessä Kari ja Minna tekevät ulkomaan- ja kotimaanmatkoja. Minna on saanut Karin innostumaan taidenäyttelyistä, ja Kari on tutustuttanut Minnan rock-yhtye AC/DC:n musiikkiin.
