Jos tekstissä on hymiöitä, Timo Mäkynen lukee ne näin: ”naurava hymiö”, ”silmää iskevä hymiö”.
Jos tekstissä on hymiöitä, Timo Mäkynen lukee ne näin: ”naurava hymiö”, ”silmää iskevä hymiö”.

Äänikirjojen lukijan pitää osata eläytyä  – mutta ei sentään liikaa.

”Haavetyöni voisi olla sellainen, että lukisin päivät pitkät kirjoja ja saisin siitä palkkaa”, Timo Mäkynen sanoi ystävilleen nuorena.

Joskus toiveet toteutuvat. Timo on lukenut kuusi ja puoli vuotta äänikirjoja Celialle, joka on saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskus. Hänen työpaikkansa on helsinkiläisessä Silencio-äänittämössä.

Näin nauhoitus tapahtuu: Ensin Timo selailee kirjaa, jotta saa siitä kokonaiskäsityksen. Jos mukana on vaikeita sanoja kuten ulkomaalaisia nimiä, hän harjoittelee niiden ääntämistä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sen jälkeen hän tekee varttitunnin samanlaisia äänenavausharjoituksia kuin laulajat: ma-me-mi-ma-mu-ma-mi-ma-moooo! Sitten Timo astuu äänieristettyyn koppiin, käynnistää nauhoitusohjelman ja ”alkaa posottaa”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paras ohje on kuvitella, että lukisi jollekin vieressä olevalle ääneen.

Lukiessa on tärkeää ajatella sisältöä, hengittää, artikuloida ja rytmittää tekstiä, Timo sanoo. Eläytyäkin voi muttei liikaa.

”Ei tässä kuunnelmaa olla tekemässä. Paras ohje on kuvitella, että lukisi jollekin vieressä olevalle ääneen.”

Suunnilleen 45 minuutin kuluttua Timo pitää tauon, jaloittelee ja hakee taukotilasta teetä. Paitsi silloin, kun kirja on niin kiinnostava, ettei malttaisi lopettaa ollenkaan.

Niin kävi, kun Timo luki Nicholas Shaxsonin veroparatiiseja käsittelevää Aarresaaret-talouskirjaa. Yhtäkkiä hän huomasi, että kello olikin jo yksitoista illalla.

Äänikirjojen lukijat ovat äänenkäytön ammattilaisia, jotka valitsee työhönsä asiantuntijoista ja asiakkaista koostuva äänikirjaraati.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessa 2/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla