Lukijan kirje: ”Kuuntelen siskoni murheita jatkuvasti”

Olen ollut siskoni kanssa läheinen, mutta nyt en oikein jaksa olla häneen yhteydessä. Kuuntelen siskoni murheita jatkuvasti. Miehensä kuoleman jälkeen sisko on miettinyt viisi vuotta, myykö talonsa ja mihin muuttaisi asumaan. Asia ei kuitenkaan etene.

Tuntuu, että sisko lähinnä puhuu siitä, miten vaikeaa on luopua yhteisestä kodista ja miten muutto tulee olemaan niin raskas, ettei hän varmaan selviä. Hän murehtii myös omaa terveyttään.

”Aiemmin tunsin surua siskoni puolesta.”

Siskoni sanoo, että hänen lapsensa eivät auta häntä. Pitkään uskoinkin näin olevan ja tunsin surua siskoni puolesta.

Kun sitten juttelin itse hänen lastensa kanssa, aloin nähdä asian toisin. Lapset ovat auttaneet käytännön asioissa paljonkin ja käyneet äitinsä kanssa pitkiä keskusteluja, mutta hekään eivät jaksa enää. Heillä on omat kiireiset elämänsä. He haluaisivat hoitaa asioita eteenpäin eivätkä vain kuunnella sitä, miten vaikeaa kaikki on.

”Siskoni ajattelee, että muut eivät auta häntä.”

Ajattelen, että ongelma on siinä, että siskoni haluaisi päättää asioista itse, mutta ei oikein itsekään tiedä, mitä elämältään tässä kohtaa toivoo. Hän ajattelee, että muut eivät auta. Toisaalta hän ei edes anna muiden auttaa. Esimerkiksi mikään hänen poikansa ehdottama asunto ei ole hänelle kelvannut.

Onko teillä läheistä, joka vain murehtii? Kuinka voisin säilyttää siskooni hyvät välit, vaikka en jaksa kuunnella vaikeuksista, joita hän ei edes yritä ratkaista? Ajattelen, että siskolle itselleenkin olisi parempi, jos hän uskaltaisi tehdä päätöksiä ja oppisi ajattelemaan, että asiat järjestyvät.

Pohdiskelija, 72

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan verkkolomakkeeseen tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.