Esa ja Dan Holappa ovat asettuneet Ouluun. Dan viihtyy Suomessa, vaikka kaipaakin perhettään, joka asuu Kiinassa.
Esa ja Dan Holappa ovat asettuneet Ouluun. Dan viihtyy Suomessa, vaikka kaipaakin perhettään, joka asuu Kiinassa.

Esa Henrik Holappa rakastui Daniin ensisilmäyksellä, mutta pelkäsi menneisyytensä uusnatsina tuhoavan suhteen. ”Dan todella avasi silmäni sille, ettei taustoillamme ole merkitystä.”

Esa: Vaimossani Danissa kauneinta on sydän. Hänellä on uskomaton kyky nähdä hyvää ihmisissä, eikä hän koskaan tuomitse ketään. Onhan hän toki täydellisen kaunis muutenkin.

Danin tapaaminen on ollut elämäni käännekohta. Rakastuin ensisilmäyksellä. En ajatellut yhtään, millaiset ovat hänen juurensa, mikä on hänen hiustensa väri, kansallisuutensa tai äidinkielensä. Hän oli heti täydellinen, minulle se oikea.

Vaikka olin jo ennen tapaamistamme luopunut rasistisista aatteistani ja järjestöistä, Dan todella avasi silmäni sille, ettei taustoillamme ole merkitystä. Se ratkaisee, mitä meillä on sydämessämme ja mielessämme.

Dan: Esa kierteli pitkään, ennen kuin kertoi minulle menneisyydestään Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johdossa. Luulen, että häntä pelotti tunnustaa olleensa uusnatsi.

”Häntä pelotti tunnustaa olleensa uusnatsi.”

Esa: Kohtasimme ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten nettifoorumilla, jossa oli tarkoitus oppia englantia. Keskustelumme kääntyivät nopeasti syvällisiksi pohdinnoiksi ihmisen ytimestä. Kielen oppimisesta tuli sivujuonne.

Dan: Olimme molemmat tuohon aikaan Ruotsissa. Esa asui siellä, ja minä olin tullut sinne kotimaastani Kiinasta lomalle äitini kanssa.

Esa: Päätimme tavata. Se tietysti jännitti vähän molempia. Mietin, olisiko Dan oikeasti niin kiehtova kuin keskusteluista voisi päätellä.

Selvisi, että hän oli paljon enemmän. Pulppuava ja elämäniloinen.

Dan: Esa on meistä ujompi, minä taas räiskyvämpi. Selitän ja elehdin. Joskus saan pitkiä katseita – minun kai pitäisi olla hillitympi.

Esa: Vietimme ensimmäisillä treffeillä kahvilassa tuntikausia. Lopuksi Dan halusi viedä minut katsomaan tähtiä, sillä oli kirkas pakkasilta.

Dan: Koska oli myöhä, Esa vei minut autolla kotiin. Tuntui hienolta, että hän halusi niin huolehtia. Hän oli todellinen herrasmies.

Tapasimme uudestaan heti seuraavana päivänä. Kun muutaman päivän jälkeen palasin Kiinaan, seurustelu jatkui etäsuhteena. Kirjoittelimme paljon sähköpostia.

”Halusin vain päästä eroon kaikesta menneestä.”

Esa: Siinä vaiheessa en ollut vielä kertonut menneisyydestäni. Ajattelin, että Dan ei ehkä halua enää olla kanssani, jos kerron perustaneeni uusnatsistisen järjestön. Halusin vain päästä eroon kaikesta menneestä.

Luovuin rasistisista ajatuksista monesta syystä. Kasvoin aikuiseksi ja kysyin itseltäni, haluanko todella kasvattaa tulevat lapseni osaksi tällaista järjestöä tai maailmaa. Halusinko, että lapseni elävät yhtä sulkeutunutta elämää kuin minä ja näkisivät vihollisia kaikkialla?

Ajattelin aikaani natsiliikkeessä ja tajusin, että homma on ollut ihan hullua. Väkivalta ja sen ympärillä koheltaminen oli minusta typerää.

 


”Meillä ei ole miesten ja naisten kotitöitä, vaan se, joka ehtii, keittää perunat tai imuroi. Yleensä tosin Dan.”
”Meillä ei ole miesten ja naisten kotitöitä, vaan se, joka ehtii, keittää perunat tai imuroi. Yleensä tosin Dan.”

 

Dan: Esa lähetti minulle sähköpostin, jossa hän kertoi taustastaan. En vastannut viestiin ihan heti. Minun piti saada miettiä.

En ollut järkyttynyt. Ajattelin, että Esalla on hyvä sydän ja olin ylpeä hänen avoimuudestaan. Muutoksellaan hän on osoittanut olevansa hieno ihminen. Minä rakastan häntä, ja vain sillä on merkitystä.

Esa: Minulle oli helpostus, kun sain asian kerrottua. Tietysti olin jännittänyt. Oli se vaikea paikka.

Suhteemme on edennyt nopeasti. Vain puolen vuoden päästä tapaamisestamme olin matkalla Kiinaan tutustumaan appivanhempiini. Muutin kolmeksi kuukaudeksi Danin ja hänen vanhempiensa luokse Danin huoneeseen. Siihen verrattuna tämä nykyinen yksiömme tuntuu isolta.

”Isä kapsahti Esan kaulaan ja alkoi valtava kälätys, vaikka yhteistä kieltä ei ollut.”

Dan: Olisittepa nähneet Esan ilmeen, kun hän tapasi lentokentällä isäni! Esa odotti, että vanhempani olisivat jäykkiä ja muodollista, mutta he olivatkin kaikkea muuta. Isä kapsahti Esan kaulaan ja alkoi valtava kälätys, vaikka yhteistä kieltä ei ollut.

Esa: Nyökyttelin sujuvasti yes, yes kaikkeen, mitä kuulin. Danin isä teki samoin, vaikka hän ymmärsi englantia vain vähän.

Dan: Meille oli selvää, että haluamme muuttaa yhteen. Kiina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä kiinan oppiminen on Esalle vaikeampaa kuin suomen oppiminen minulle. Päätimme asettua Esan kotimaahan Suomeen.

Arvostan suomalaista koulutusta ja Suomen puhtautta. Opiskelen nyt tradenomiksi valmentavassa koulutuksessa. Rasismia en ole kohdannut. Se johtuu ehkä siitä, että olen kiinnostunut yhteiskunnasta ja haluan kotiutua tänne.

Esa: Suhteessamme ei ole ollut vaikeuksia, vaikka meillä on ollut haasteita löytää Suomesta ystäviä, töitä ja kunnon koti. Nyt asumme Oulussa pienessä yksiössä. Senkin vuokraaminen oli vaikeaa, sillä no, nimeni tunnetaan ja ihmisten on vaikea luottaa minuun.

”Toisaalta voin olla ylpeä, että olen kasvanut pois vihasta ja epäluuloista ja oppinut kunnioittamaan ihmisiä.”

En syytä heitä, ehkä itsekin toimisin samalla tavalla. Myöskään työnhaussa menneisyyteni ei ole ollut etu. Onneksi pääsin nuoriso-ohjaajaksi ja saan kertoa tarinaani koululaisille. Voin ehkä vaikuttaa siihen, että he eivät tee samoja virheitä kuin minä.

Olen tehnyt tyhmiä ratkaisuja. En voi pyyhkiä menneisyyttäni pois, vaikka haluaisin. Toisaalta voin olla ylpeä, että olen kasvanut pois vihasta ja epäluuloista ja oppinut kunnioittamaan ihmisiä. Muutosta edelsi peiliin katsominen. Ja tietysti Danin kaltaisen ihmisen kohtaaminen.

Dan: Kielillä ja kulttuureilla ei ole sinänsä merkitystä meille. Ihmisyydellä on ja itsensä ja toisten arvostamisella.

Vapaa-aikanamme luemme, kokkaamme ja puhumme paljon. Yhteisistä kävelyistä on tullut meille tapa. Rakastan suomalaista tähtitaivasta, sillä Kiinassa taivas on harvoin niin selkeä, että tähdet näkyvät.

 


”Tietysti myös riitelemme, yleensä aika perusasioista: kotitöistä tai siitä, miten huonekalut pitäisi sijoitella.”
”Tietysti myös riitelemme, yleensä aika perusasioista: kotitöistä tai siitä, miten huonekalut pitäisi sijoitella.”

 

Esa: Olen ylpeä Danin positiivisesta elämänasenteesta. Hän jaksaa kannustaa minua silloinkin, kun en itse usko onnistuvani.

Suhteessamme parasta on luontevuus ja tasa-arvo. Meillä ei ole miesten ja naisten kotitöitä, vaan se, joka ehtii, keittää perunat tai imuroi. Yleensä tosin Dan.

Dan: Minä siivoan heti, kun Esa taas mielellään siirtäisi hommia tuonnemmaksi. Hän on siinä suhteessa laiskempi kuin minä. Tietysti myös riitelemme, yleensä aika perusasioista: niistä kotitöistä tai siitä, miksi tietokone taas jumittaa tai miten huonekalut pitäisi sijoitella.

Esa: Enemmän väittelemme. Viimeksi siitä, pitäisikö minun hankkia uusi kännykkä. Danin mielestä se on tätä päivää, itse en ajatellut sitä tarvitsevani.

”Rakkautta osoitamme olemalla paljon lähekkäin. Pussailemme ja halaamme.”

Dan: Rakkautta osoitamme olemalla paljon lähekkäin. Pussailemme ja halaamme. Lisäksi Esa ostaa minulle yllätyslahjoja. Viimeksi hän osti mustan tyylikkään juhlamekon.

Esa: Minusta lahjojen antaminen on rakkauden ja kunnioituksen osoittamista. Ne kuuluvat avioliittoon.

Menimme naimisiin maistraatissa joulukuussa 2015. Häissä olivat läsnä vain vanhempamme.

Dan: Avioliitto on meille arvokas ins­tituutio. Se lähentää paria.

Esa: Ja lisää vastuuta puolisoiden välillä. Naimisiin meneminen saa ymmärtämään, että suhde on yhteinen hanke.

Dan: Siitä lähtien, kun kohtasimme, maailma on meistä ollut parempi paikka elää.

Esa: Ehkä meistä on jonkinlaiseksi esimerkiksi siitä, miten ihminen voi muuttua ja että taustoilla ei ole merkitystä.

 Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 2/18.

ME KAKSI

Esa Henrik Holappa, 35, ja Dan Holappa, 27, asuvat yksiössä Oulussa. He ovat olleet yhdessä kolme vuotta ja naimisissa kaksi. Dan opiskelee, Esa on nuoriso-ohjaaja. Iltaisin he pohtivat, katsotaanko televisiosta Stranger things vai Hell’s Kitchen. Esa kuului uusnatsistisen vastarintaliikkeen keulahahmoihin Pohjoismaissa, mutta on irtisanoutunut aatteesta. Hän on kirjoittanut muutoksestaan kirjan Minä perustin uusnatsijärjestön.