Toimittaja Heidi Horila paimensi ja hoiti lampaita majakkasaaressa. Arjen rutiinit ja velvoitteet unohtuivat nopeasti.
”Elämä lammaspaimena on yksinkertaista ja huumaavien aistikokemusten kyllästämää. Unohdan pian arjen rutiinit ja velvoitteet. Kun aika täyttyy lampaiden laskemisesta, veden kantamisesta, ruuanlaitosta ja alati näkökentässä siintävän ulapan ihastelusta, on yllättävän helppo löytää keskusteluyhteys sisimpänsä kanssa.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/heidihorila7.jpg?itok=_cRthyFA)
Majoitun kolmen muun lammaspaimenen kanssa vanhassa luotsituvassa Isokarin majakkasaarella Uudenkaupungin ulkosaaristossa. Saan nukkua keittiön talonpoikaissohvalla. Kävelen aamuin illoin saaren toiseen päähän laitumelle lampaita laskemaan. Kun kannan juomavettä kaivolta, ikivanhat kalliot tuntuvat jalkojeni alla vakailta. Hyttyset ja paarmat ovat seuranani harventaessani oksasaksilla nuorta puustoa. Se on yksi lammaspaimenen tehtävistä, ja lampaat ottavat ahneesti vastaan tuliaiset eli tuoreet pihlajanoksat.
”Lampaat ovat suuria ja vaativia, ja niillä kaikilla on omanlainen äänensä.”
Alkuun lampaat aristelevat uutta paimentaan, mutta tottuvat minuun nopeasti, etenkin herkkuja haistaessaan. Ne ovat suuria ja vaativia, ja niillä kaikilla on omanlainen äänensä. Opin tuntemaan niiden suosimat lepopaikat ja tietämään, että ne jakautuvat usein pienempiin porukoihin.”
Mitä tehtäviä Heidi teki saarella? Miksi hän kiinnostui lähtemään lammaspaimeneksi? Missä paikoissa lammaspaimeneksi voi päästä? Koko jutun voit lukea Kodin Kuvalehdestä 12/2022 tai tilaajana digilehdestä.
