Iron Sky -ohjaaja Timo Vuorensola:
Erkko ja Timo Vuorensolaa yhdistää muun muassa pasifismi. Erkko-isä kävi armeijan vain todetakseen, ettei­ siinä ollut järkeä. Timo suoritti siviilipalveluksen ja tekee työkseen elokuvia, jotka parodioivat sota­elokuvia.
Erkko ja Timo Vuorensolaa yhdistää muun muassa pasifismi. Erkko-isä kävi armeijan vain todetakseen, ettei­ siinä ollut järkeä. Timo suoritti siviilipalveluksen ja tekee työkseen elokuvia, jotka parodioivat sota­elokuvia.

Elokuvaohjaaja Timo Vuorensolan ja Erkko-isän välillä kipinöi joskus huudoksi asti. Kun mölyt on mölisty, he pyytävät anteeksi ja kasvavat taas vähän ihmisinä. Isä ja poika kertovat suhteestaan Perhekuvioita-sarjassa.

Elokuvaohjaaja Timo Vuorensola, 35, aloitti uransa tekemällä amatöörivoimin Star Wreck: In the Pirkinning -elokuvan, josta tuli kaikkien aikojen katsotuin suomalainen. Hänen toinen leffansa, Iron Sky, on ladattu verkosta yli 10 miljoonaa kertaa. Timo asuu Helsingissä puolisonsa kanssa. Hänellä on yhdeksänvuotias poika.

"Isällä oli kyky heittäytyä lapsen maailmaan. Ihailen sitä ja toivon, että itsessäni olisi samaa. Varhaisimmat muistot isästä liittyvät kesämökille, jossa hän rakenteli minulle ja veljelleni puuautoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isällä oli kiehtova työ painopinnanvalmistajana. Veitsien ja valtavien koneiden­ avulla hän leikkasi ja liitti mainosjulisteen kuvat ja tekstit yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isä siis teki saman, minkä kuvankäsittelyohjelma tekee nykyään­ parilla napinpainalluksella. Niistä kuvista syttyi innostukseni kaikkeen graafiseen. 

Olin 12-vuotias, kun meille hankittiin tietokone. Se oli ensimmäinen laatuaan siinä tamperelaisessa kaupungin vuokratalossa.

Alussa isä opetti minua. Pian minä opetin myös isää. Näytin hänelle­ esimerkiksi, miten modeemin avulla pääsee verkkopankkiin.

Isä ompeli minulle rooliasuja.

Kun aloin pelata tietokoneella roolipelejä, vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet, mistä on kysymys. Heistä oli ehkä huojentavaa, kun innostuin myös niin sanotuista live-roolipeleistä, joissa rooleja näytellään fyysisesti.

Muistan, että isä oli hengessä mukana. Hän jopa ompeli ompelukoneella minulle rooli­asuja. 

Roolipelaajien joukossa tunsin oloni kotoisaksi. Olimme kaikki niitä koulun yksinäisiä, outoja tyyppejä, jotka eivät oikein istuneet mihinkään jengiin.

En ihmettele, että faijalla meni imnuun hermot monta kertaa.

LUKIOSSA ALOIN TEHDÄ ystäväni Samuli Torssosen ideoimia Star Wreck -elokuvia. Vietin yhä tiiviimmin aikaa tietokoneella.

Isä olisi halunnut, että keskityn paremmin koulunkäyntiin. Vapaus koitti, kun muutin 17-vuotiaana omilleni kimppakämppään. Päätin myös lopettaa lukion.

Isälle se oli kova pala, mutta hän hyväksyi­ valintani. Ehkä hän ajatteli, että ainakin poika tuntuu tietävän, mitä­ tekee.

Siltä minusta todella tuntui. Elämä oli vihdoin omissa käsissäni, ja kaikki omat ratkaisut tuntuivat älykkäiltä.

En ihmettele, että faijalla meni minuun hermot monta kertaa.

Isä myös ymmärsi. Elokuvia tehdessäni loin tarinoita, ja ne kiehtoivat myös isää. 

Perustietojen täytyy olla kohdallaan.

ISÄ ON KAAPPIFILOSOFI vailla filosofin koulutusta. Hän kannusti ajattelemaan itse, pohtimaan ja etsimään. Monta kertaa kaivoimme esiin 15-osaisen tietosanakirjan.

Vaikka isä ei ole erityisen uskonnollinen ihminen, hän tuntee Raamatun. Isälle se on filosofinen, ei uskonnollinen teos. 

Vältän edelleen tunnepohjaisia olettamuksia. Vaikka teen kreisejä elokuvia, joissa natsit asuvat kuussa tai maapallon ytimessä, suhtaudun sisältöön vakavasti.

Ennen Iron Sky I:n kuvauksia hain kirjastosta kasan natsi-Saksaa ja Hitleriä käsitteleviä kirjoja. Oli aihe kuinka pässi hyvänsä, perustietojen täytyy olla kohdallaan. 

Toivon, että oppisin vaikka tuijottamaan seinää ennen kuin alan huutaa.

TOTUUDEN ETSINTÄ menee isän kanssa joskus väittelyksi. Yleensä aihe on jokin­ typerä, viimeksi elokuvabudjettien koko.

Kun riitelemme, huudamme. Olemme jääräpäisiä ja jankutamme omaa kantaamme hamaan loppuun asti. Kumpikaan ei halua luovuttaa.

Toivon, että oppisin vaikka tuijottamaan seinää tai kävelemään pois ennen kuin alan huutaa.

Toistan valitettavasti samoja maneereja oman poikani kanssa. Jos koulussa on hölmöilty, ärähdän. En osaa siinä hetkessä löytää vaihtoehtoisia toimintatapoja. 

Minusta tulisi huono urheiluisä.

Lepymme sentään isän kanssa nopeas­ti, ja isä osaa pyytää anteeksi.

Samoin toimin oman poikani kanssa. Tärkeintä on tehdä pojalle selväksi, etten­ ärähtänyt ilkeyttäni ja että olen pahoillani.­

Olen kiitollinen isälle, että hän antoi minun tehdä omia juttujani, vaikkei ymmärtänyt niitä. Samalla tavalla yritän antaa omalle pojalleni ajattelemisen vapautta.

Minusta tulisi huono urheilu­isä. Jos poikani sanoo ettei halua mennä tänään painiin, olen viimeinen joka pakottaa. Enemmin sanon, että ok, tee jotain muuta järkevää."

Valkealalainen Erkko Vuorensola, 59, on seurakuntayhtymän verkkoviestintäsuunnittelija. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kuuntelee jazzia ja sanoittaa muusikkoystäviensä kappaleita. Erkko ja Timon äiti Maritta erosivat kymmenen vuotta sitten. Timolla on kaksi nuorempaa sisarusta.

"Timo oli pitkä ja pyöreäkasvoinen, hymyilevä poika. Jo pienenä hän täytti energiallaan isonkin tilan.

Timo ei ollut­ ylivilkas vipeltäjä, vaan täynnä ideoita ja mielikuvitusta ja halusi vanhemmat mukaan leikkiin. Oma kirja piti­ laittaa sivuun. 

Timon nuoremmat sisarukset Henna ja Ville olivat hyvin urheilullisia. Timosta olin vähän huolissani, koska urheiluleikit eivät kiinnostaneet häntä.

Timo ehdotti pikkuveljen nimeksi Kahvipannua.

Omasta lapsuudestani muistin, kuinka tärkeää liikunnallisuus on alakouluiässä, jolloin ystävyyssuhteet solmitaan vauhdikkaissa pihaleikeissä.

Timo oli erilainen. Hän rakensi huoneeseensa dinosaurusnäyttelyn ja opetteli muinaiseläinten nimet ja tavat ulkoa.­

Hänellä oli omalaatuinen huumorintaju. Kun pikkuveli syntyi, ja Timolta­ kysyttiin, mikä veljelle laitetaan nimeksi, Timo vastasi välittömästi, että Kahvipannu.

Olin oikeastaan kateellinen Timolle.

KUN TIMO LÖYSI ROOLIPELIT varhaisteini-iässä, olin helpottunut. Niissä porukoissa­ hän oli pidetty hahmo, jonka kykyä keksiä loputtomasti uusia ideoita­ arvostettiin.

Olin oikeastaan kateellinen Timolle, sillä minun nuoruudessani ei ollut tuollaista näyttelemistä ja seikkailua yhdistävää harrastusta eikä sellaista porukkaa.

Olin ylpeä ja huolissani, kun pelaaminen ja elokuvanteko veivät kaiken Timon ajan. Olin myös vähän vihainen Samuli Torssoselle. Ajattelin, että hän vie Timon ja houkuttelee pois koulunkäynnistä.

Lukiossa huoli kasvoi. Koetimme turhaan saada Timoa keskittymään opiskeluun, mutta veto elokuvaan oli kova. 

Timo oli silloin jo lähes täysi-ikäinen, ja hänen piti saada tehdä omat ratkaisunsa. Meidän ei auttanut kuin hyväksyä Timon päätös jättää lukio kesken.

Oma isäni uhkaili väkivallalla, ja sitä olen halunnut välttää.

EHDIMME RIIDELLÄ MONET riidat ennen sitä. Timon ja minun välillä on sähköä, joka saa sukset menemään helposti ristiin.

Minulla on paha tapa huutaa, kun suutun. Kun Timo kasvoi, hän oppi tavan­ minulta. Sain hänestä hyvän vastuksen.

On hyvä, että ihminen näyttää tunteensa, mutta jos se menee raivon puolelle, kyse on kypsymättömyydestä. En ole ylpeä huutamisestani.

Siitä olen tyytyväinen, että käytökseni ei ole koskaan mennyt väkivallan puolelle ja olemme aina löytäneet sovinnon.

Oma isäni uhkaili väkivallalla, ja sitä olen halunnut välttää. 

En ole havainnut, että Timolla olisi noussut pissa päähän.

TIMON MUUTON JÄLKEEN tajusin pian,­ että elokuvan tekeminen oli ihan oikeaa työtä. Oli uutta julkaista elokuvia netissä, mutta vähitellen aloin hahmottaa, että Timo teki jotain, joka oli maailmanlaajuisesti tunnettua.

Nyt Timo on kuin yritysjohtaja tai poliitikko,­ jonka aika isälle on kortilla. Hänellä on nyt menossa menestyksessään ruuhkavuodet.

Välillä surettaa, että­ näemme niin harvoin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olemme tervetulleita toistemme luokse.

Meitä yhdistää huumorintaju, tietty Pirkka-Pekka Petelius -meininki. Kun katson Timon elokuvia, osaan veikata, mitkä jipot ovat Timon käsialaa. 

En ole koskaan huomannut, että Timolla­ olisi noussut pissa päähän. Hän on kypsä ja realistinen. Se johtuu varmaankin siitä, ettei Timo tee elokuvia rahasta. Hän tekee niitä intohimosta. 

Isänä en osaa ottaa edes osakunniaa Timon menestyksestä. Lähinnä olen osannut olla olematta tiellä."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla