Kun Viivi muutti lapsuudenkodista, hän ei ollut koskaan imuroinut. Isoveli opetti siivoamaan.
Kun Viivi muutti lapsuudenkodista, hän ei ollut koskaan imuroinut. Isoveli opetti siivoamaan.

Kun vanhemmat ehdottivat drag-taiteilija Cristal Snowlle, että tämä ottaisi 15-vuotiaan siskonsa luokseen asumaan, hän totesi: tulkoon vain, koulin kakarasta ihmisen.

Tapio Huuska on 40-vuotias muusikko, ohjaaja, näyttelijä ja juontaja, joka tunnetaan nimellä Cristal Snow. Hän on voittanut Miss Drag Queen 2006 -kilpailun ja osallistunut euroviisukarsintojen finaaliin.

"Kun palasin New Yorkista lapsuudenkotiin Kankaanpäähän, Viivistä oli tullut hirveä, hemmoteltu kakara. Olin ollut maailmalla opiskelemassa teatterin tekemistä ja luomassa uraa viihdetaiteilijana, emmekä olleet nähneet kunnolla seitsemään vuoteen.

Perheessämme on aina pidetty lapsille tosi kovaa kuria, mutta nyt jaloissa pyöri kaksitoistavuotias, joka nälän yllättäessä kiljui: leipää! Ja äiti alkoi heti kaivaa juustoa jääkaapista.

Huomasin Viivin saaneen kaikessa periksi. Hän on uusperheen viisilapsisen sisarussarjan nuorin.

Aikaisemmissa muistoissani Viivi oli kiltti ja ujo tyttö, jota minut nakitettiin hoitamaan.

"Mottoni oli, että jos leikitään, leikitään kunnolla."

Olin jo silloin spektaakkelityyppi. Mottoni oli, että jos leikitään, leikitään kunnolla. Kun Viivi ja pari vuotta vanhempi Veera halusivat muotinäytöksen, viritin spottivalot ja musiikit ja laitoin vaatteet vimpan päälle.

Veera käveli tyylikkäästi oman kierroksensa, mutta kun tuli Viivin vuoro, hän jänisti ja alkoi itkeä.

Nyt sama likka pyöritti koko perhettä ja haaveili tanssijan urasta.

Kun päätin 28-vuotiaana muuttaa pääkaupunkiseudulle, vanhemmat ehdottivat, että Viivi tulisi asumaan kanssani ja kävisi Helsingissä tanssilukion. Sanoin, että tulkoon, mutta meillä on sitten meikäläisen säännöt. Päätin kasvattaa 15-vuotiaasta Viivistä ihmisen.

VIIVI EI OLLUT KOSKAAN imuroinut, kun muutimme yhteen. Annoin hänelle käteen imurin ja sanoin, että ala hommiin. Sitten tarkistin, oliko nurkatkin imuroitu. Aluksi ei ollut.

Viivillä oli tosi ruusuiset kuvitelmat viihdealasta, joten otin hänet mukaan drag show -keikoilleni taustatanssijaksi. Ajattelin, että sittenpä näkee, mitä työ oikeasti on.

Asetin tiukat säännöt. Kun muut jäivät jatkoille juhlimaan, Viivin piti mennä hotellihuoneeseen nukkumaan. Viivin ylioppilaskirjoitusvuonna teimme yhdessä yli 180 keikkaa.

En ole koskaan joutunut häpeämään Viivin työmoraalia. Kun järjestin hänet astioiden kerääjäksi baariin, hän oli pian Helsingin paras työssään. Sellainen on meidän Viivi!

"Kaikista Viivin seurustelusuhteista en ole ollut hyvilläni."

Viivi ajautui minun kauttani viihdealalle. Nykyään teemme paljon kuvausprojekteja kimpassa.

Asumme yhä yhdessä. Vaikeinta on ollut erottaa roolit. Olemme sisaruksia, työkavereita, ystäviä ja kämppiksiä. Esimerkiksi kaikista Viivin seurustelusuhteista en ole ollut hyvilläni. Silloin pitäisi kaverina suhtautua, että jes, onnea teille. Veljenä taas pitäisi sanoa, että jätä se jätkä. Ristiriitaista.

Viivi on tosi menevä, itse olen kotihiiri. Ennen menin niin hirveästi, etten aina muistanut, missä asun. Ikä alkaa painaa.

Viivin ansiosta tunnen toisaalta olevani nuorekas. Ei nelikymppisenä tarvitse olla paritaloa ja puolisoa. Joskus kyllä mietin, olenko uhrannut rakkauden mahdollisuudet uralleni. On hienoa menestyä, mutta olisi ihanaa, jos joku silittäisi aamulla sängyssä.

"Isä toivoi minusta pappia."

ISÄ TOIVOI MINUSTA pappia, jotta puhelahjani olisi saatu hyötykäyttöön. Nykyään hän on tohkeissaan työstäni. Jos tarvitsemme kuvauksiin jotakin, soitan ensimmäisenä isälle. Hän on supliikkimies ja rakastaa asioiden järjestämistä.

Usein isä soittelee ja kertoo sketsi-ideoistaan, joita minun pitäisi käyttää. Silloin olen, että voi ei, ideasi ovat tosi huonoja. Ideat ja tavarat eivät lopu isältä koskaan.

Äitini kuoli, kun olin seitsemänvuotias. Muistan, että hän näytti Marilyn Monroelta ja että hänen lempikappaleensa oli Katri Helenan
Katson autiota hiekkarantaa. Olen pitänyt Viivin äitiä omanani.

"Äitimme on satakuntalainen eli perusäkäinen.

Lapsena luulin, että Viivin ja minun äiti on aina kiukkuinen. Sitten tajusin, että hänellä on satakuntalainen persoona. Äidin mielestä kaikki nyt vain on vähän päin persettä jatkuvasti. Hän kiroilee enemmän kuin 16-vuotias teinipoika. Se jatkuva mäkätys ja päpätys on kamalan koomista.

Aloitin drag queenina, koska tuntui, että olen omana itsenäni tylsä ja plääh. Viiville olen kelvannut aina.

Jos joku kysyy, onko minulla lapsia, sanon, että on minulla Viivi. Käsittämättömän ärsyttävä ja käsittämättömän rakas. Sellaisiahan lapset ovat."

Viivi Huuska on 27-vuotias valokuvaaja, ohjaaja ja taiteilija työskentelee artistien parissa. Viivin ja Tapion yhteisiä projekteja ovat olleet muun muassa Cristalin UMK-ehdokaskappale Love is Blind sekä ToosaTV. He asuvat yhdessä Helsingin keskustassa.

Isä työskenteli laivalla baarimestarina, joten kun äidillä oli menoja, olimme sisarusten kanssa paljon keskenämme. Vanhempien ohje kuului: kaikkea saa tehdä, kunhan säilytte hengissä.

Ei Tapio varmaan aina innoissaan ollut, kun joutui pysymään kotona meidän pienten kanssa, vaikka oli itse murrosiässä. Hirveän kiva isoveli hän kuitenkin oli.

Katsoimme paljon leffoja, ihan kaikkia. Kun olin kolmivuotiaana nähnyt Araknofobia-jännityselokuvan, varmistin aina vessaan mennessäni, ettei pöntössä ole hämähäkkejä.

En kuitenkaan pelännyt liikaa. Tapio selitti aina jälkeenpäin, miten lavastukset ja muut oli tehty.

"Tapio näytti valokuvia, joissa esiintyi yökerhoissa upeissa meikeissä ja mekoissa."

Kun Tapio tuli Jenkeistä, hän tuntui ihan vieraalta, mieheltä. En uskaltanut aluksi jutella, soittelin vain pianoa ja kurkistelin kulmien alta.

Vähitellen lämpenin. Tapio oli tutustunut maailmalla drag queeneihin ja näytti valokuvia, joissa esiintyi yökerhoissa upeissa meikeissä ja mekoissa. Hän kertoi olevansa nyt taiteilijanimeltään Cristal Snow.

Ensin olin, että mitä ihmettä tuo on. Toisaalta Tapio oli ollut jo penkkareissa naiseksi pukeutuneena. Tiesin, että hän tykkää esiintyä ja kohahduttaakin. Aloin ajatella, että siistiä.

" Isä hitsasi Cristal Snown ensimmäistä videota varten pyykkitelineestä sydämenmuotoisen kehikon."

Vanhemmatkaan eivät kummastelleet. Isä hitsasi Cristal Snown ensimmäistä videota varten pyykkitelineestä sydämenmuotoisen kehikon, joka sytytettiin tuleen. Avustajina toimivat isän karskit ystävät pilkkihaalareissaan.

Tapio pyysi, että alkaisin ottaa hänestä promokuvia, kun olin kolmetoista. Muistan yhä ensimmäisen kuvan. Hän makaili vahakankaalla rikkinäisessä yöpaidassa ja kaulapannassa.

Kun näytin ottamani kuvat, Tapio sanoi, että nämähän ovat tosi hyviä. Katsoin kuvia ja olin samaa mieltä.

SANON USEIN LEIKILLÄNI, että olen drag queenien kasvattama. Teippasin takahuoneissa miesten tissejä ja autoin puuterin kanssa. Elin aika erilaista elämää kuin lukiokaverit.

Toisaalta Tapio piti tosi tiukkaa kuria. Arkena piti olla kotona viimeistään kello 22, ja puhelimeen piti aina vastata. Tapiolla oli sellainen auktoriteetti, että tottelin valittamatta.

"Kun täytin 20, Tapio leipoi barbiekakun.

Kun muutin lukion jälkeen Tampereelle opiskelemaan, Tapio soitteli sinnekin. Täyttäessäni 20 vuotta hän tuli junalla ja teki mielettömän barbiekakun. Tapio on leiponut minulle kakun jokaisena syntymäpäivänäni.

Opiskeluaikani asuimme erillään, mutta sitten muutimme taas yhteen. Vuokrakuluissa pääsee pienemmällä ja aina on seuraa. Meillä on ihana koti, 70 neliötä ja omat huoneet. Mattoja ei ole eikä paljon huonekalujakaan, koska Tapio inhoaa krääsää.

On kirous ja siunaus, kun voi mennä koputtamaan toisen ovelle ja aloittaa: olisi tällainen projekti-idea, mitä olet mieltä?

Joskus tekisi mieli unohtaa työt. Esimerkiksi nyt meillä on Alien-elokuvaputki ja katsomme leffoja kaikki illat. Olisi kiva vain rentoutua, mutta sitten toinen sanoo, että onpa hienosti käytetty turkoosia, onpa makeat valot. Olemme niin taiteilijoita, ettemme voi olla miettimättä tuommoisia.

"Kukaan ei soittanut etukäteen vaan käveli ovesta sisään, sanoi tulleensa syömään ja avasi jääkaapin."

Melkein kaikki kaverimme ovat yhteisiä, ja meillä käy paljon vieraita. Meininki on kuin lapsuuskodissa.

Siellä oli aina mielettömästi hälyä ja mölyä, ystävät ja sukulaiset tulivat ja menivät ja koko ajan säädettiin jotakin. Kukaan ei soittanut etukäteen vaan käveli ovesta sisään, sanoi tulleensa syömään ja avasi jääkaapin.

KUN TAPIO EI VOITTANUT euroviisukarsintoja, isä oli pettyneempi kuin kukaan. Ennen äänestystä hän soitteli Tapiolle ja kyseli, pitäisikö ottaa yhteyttä Satakunnan Kansaan ja järjestää haastattelu. Tapio rauhoitteli, että joku muu hoitaa pressiasiat. Seurailin sivusta ja toivoin, että Tapio voittaisi.

"Kun tulokset ilmoitettiin, Tapio alkoi itkeä ja minäkin aloin itkeä. Se kesti pari minuuttia. Sitten juhlittiin."

Kun tulokset ilmoitettiin, katsoimme takahuoneessa toisiamme. Tapio alkoi itkeä ja minäkin aloin itkeä. Se kesti pari minuuttia. Sitten juhlittiin.
Sitkeys on meillä geeneissä. Pappakin oli hulvaton bilehile. Hän lähti pyörätuolissa kuuntelemaan musiikkia ja mietti seuraavana aamuna: jätinkö mää eilen proteesini baariin?

Kun menemme Tapion kanssa Kankaanpäähän, katsomme vanhoja elokuvia VHS-kaseteilta. Se on nostalgista, kasetteja on huoneellinen. Välillä Tapio kokkaa keittiössä ja äiti saa valmistaa vain bravuurinsa makaronilaatikon. Sitten taas tuijotetaan nauhoja.

Kun katselen videohuoneen hämärässä Tapiota, mietin, miten hän on pitänyt minusta huolta. Tapio on ollut paikalla aina, jos olen tarvinnut. Hän antaa murehtia ja komentaa sitten: nyt on surtu, nyt on uuden aika. Meillä on turvallista yhdessä.

Näen Tapiosta, että hänen on vaikea päästää irti vanhemman roolista ja myöntää, että osaan nyt huolehtia itsestäni."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 14/2016.