Jaana Tiiri, 22, on vammaisaktivisti ja sosiaalialan opiskelija, joka asuu aviomiehensä kanssa Helsingissä. Hän puhuu vammaisten ja vähemmistöryhmien seksuaalisuudesta. Jaanalla on vauvana diagnosoitu AMC eli synnynnäinen niveljäykistymä, joka vaikuttaa käsien asentoihin.
Jaana Tiiri, 22, on vammaisaktivisti ja sosiaalialan opiskelija, joka asuu aviomiehensä kanssa Helsingissä. Hän puhuu vammaisten ja vähemmistöryhmien seksuaalisuudesta. Jaanalla on vauvana diagnosoitu AMC eli synnynnäinen niveljäykistymä, joka vaikuttaa käsien asentoihin.

On syrjivää ajatella, etteivät vammaiset ihmiset haluaisi seksiä, vammaisaktivisti Jaana Tiiri sanoo.

 ”Kaikilla on oikeus seksiin. Luulin pitkään, ettei seksi kuulu minulle. Lapsena ja teini-ikäisenä seurassani ei puhuttu seksuaalisuudesta, enkä koskaan nähnyt vammaista ihmistä esitettävän seksuaalisessa yhteydessä. Koulun terveystie­dossakaan ei kerrottu, että kenellä tahansa on oikeus seksuaalisuuteen. Kirjan kuvissa esitettiin vain kovin samanlaisia kehoja.

Vammaisten pitäisi näkyä seksuaalisina olentoina esimerkiksi elokuvissa ja tv-sarjoissa. Se helpottaisi nuorten kasvamista omaan seksuaali-identiteettiinsä. Se kertoisi myös, että vammaisetkin ovat mahdollisia kumppaniehdokkaita. Itse olen elävä esimerkki siitä, että vammaiset eivät pariudu vain toisten vammaisten kanssa.

Seksuaalisuus on yksityisasia.

Vammaisten ihmisten yksityisimmätkin asiat saattavat tapahtua jonkun muun, esimerkiksi avustajan läsnä­ollessa. Se voi luoda vaikutelman, ettei vammaisilla ole oikeutta yksityisyyteen. Kyllä on.

Vammaisten yksityisyys on ihan yhtä tär­keää kuin muiden. Se pitäisi muistaa, sillä vähemmistöjen yksityisasioista tulee helposti keskustelunaiheita. Meiltä ei pidä udella, miten harrastamme seksiä.

Itse olen elävä esimerkki siitä, että vammaiset eivät pariudu vain toisten vammaisten kanssa.

On silti hyvä, että seksissä avustamisesta on alettu viime vuosina puhua enemmän. Vammainen voi tarvita avustajaa sooloseksiin tai kahden tai useamman ihmisen väliseen seksiin. On monimutkainen kysymys, miten apua järjestetään niin, ettei kokemus ole yhdellekään osapuolelle huono.

Joissain Euroopan maissa vammainen voi saada seksiavustajan, joka auttaa tarvittaessa mutta ei osallistu aktiin tai avusta muissa arjen asioissa. Sellainen on mielestäni aika hyvä ratkaisu.

Seksuaalisuus on moninaista.

Vammaiset ovat seksuaalisia monella tavalla, ihan kuin kuka tahansa. Itse identifioidun panseksuaaliksi, eli kumppanin sukupuolella ei ole minulle merkitystä. Vammaisena sateenkaari-ihmisenä ja seksuaalisena naisena altistun monenlaiselle syrjinnälle.

Yksi vammaisia koskeva syrjinnän muoto on se, että erilaisista seksuaalisista identiteeteistä voi olla vaikea saada tietoa selkokielellä tai kuvatulkkauksella. Sellaista kuitenkin tarvittaisiin.

Vamman merkitystä suurennellaan.

Lääketieteellisessä ajattelussa vammaisuus nähdään virheenä tai poikkeamana, joka pitää korjata. Itse pidän toisenlaisesta käsityksestä. Minusta ihmiselle on lajityypillistä kehojen, liikkumisen, viestimisen ja ajattelemisen moninaisuus.

Vamman merkitystä vammaisten elämässä suurennellaan. Kukaan ei ole pelkästään vammansa. Minä olen esimerkiksi ainakin suomalainen, punatukkainen, vasenkätinen ja vammainen.

Plääh

Jaana Tiiri, 22: ”Myös meillä vammaisilla on oikeus seksiin ja tarvitsemme seksuaalisia esikuvia”

Todella outo ajatus, että avustajan pitäisi avustaa esim. ryhmäseksissä (haastateltava puhuu seksistä kahden tai useamman kesken). Ja on kyllä surullista nähdä, kun vammaiset ovat käyttäneet oikeuttaan harrastaa seksiä ja hankkia lapsia - samassa kaupassa meidän kanssa käy vammainen pariskunta, joilla on kaksi lasta. Lapset tekevät kaiken pyörätuolissa istuvien vanhempien puolesta, isä huutaa, möykkää ja örisee. Lapset ovat pelokkaita ja apeita. Näin ei varmastikaan aina ole, mutta missä on...
Lue kommentti