Karoliina Blackburn kertoo, kuinka ovelasti iski puolisonsa Tommi Raitolehdon: ”Tuli tunne, että tämä kortti pitää kääntää”

Karoliina: Me puhumme kaikesta suoraan.

Tommi: Jos näen viehättävän naisen, kerron sinulle, että olipa hän kiva. Ja jotta ei tule väärinkäsityksiä, en lokeroi mitenkään. Puhuin naisesta vain siksi, että naiset sattuvat vetoamaan minuun.

Karoliina: Ja kun mies on jäätävän komea ja vielä lahjakas, voimme ihailla häntä yhdessä.

Tommi: Sitten tapahtuu tätä, että olemme kuntosalilla tai uimahallilla ja joku antiikin adonis tulee juttelemaan sinulle. Ehkä hän vielä kertoo, että on suuri fanisi.

Karoliina: Tykkään jutella ihmisten kanssa.

Tommi: Olet superflirttaaja. Ja minä katselen vieressä, että tässä meitä on nyt kaksi miestä: tämä veistos ja biojätesäkki.

Karoliina: Haha! Biojätesäkki?

Tommi: No, lennosta keksin tuon. Mutta tunnistan mustasukkaisuutta itsessäni. Olen ollut hyvin mustasukkainen ihminen, mutta siitä on jo vuosikymmeniä.

Karoliina: Mustasukkaisuus on pelkästään lyijynraskasta. Koen, että meidän suhdetta leimaa mustasukkaisuuden täydellinen poissaolo.

Tommi: Se tunne johtui ihan omista epävarmuuksistani, joita on täytynyt työstää tosi lujaa. Vika ei ole toisessa.

Läpinäkyvä teekutsu

Tommi: Tapasimme jo vuonna 1997, kun sain kiinnityksen Tampereen Työväen Teatteriin. Näyttelimme yhdessä varmaan neljässä näytelmässä, mutta parin vuoden jälkeen lähdit pois ja ryhdyit freelanceriksi.

Karoliina: Skannasin jo silloin, että siinä on hyvä mies. Tajusin, millaisista aineksista sinut on rakennettu. Sellaisen vaan tunnistaa kaltaisissaan. Ja vaikka pinta on armoton, alta löytyy herkkyyttä.

Tommi: Täytyy sanoa, etten ajatellut sinusta silloin samalla tavalla. Koskaan en ajatellut meitä yhdessä.

Karoliina: On sinun täytynyt jotain minussa nähdä?

Tommi: Tietenkin! Mutta itsetuntoni oli sellaisella tavalla huono, että en osannut, halunnut enkä pystynyt huomaamaan, jos joku katsoi minua arvostavasti ja lämpimästi. Olen aina ollut sillä tavalla rikkinäinen ihminen. Minun täytyy olla paras, ja jos en ole, koen riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. Sisälläni on tosi paljon tunteita sellaisessa pihkaisessa möntissä.

Karoliina: Ajattelin, että jonain päivänä vielä isken sinut pois kuljeksimasta.

Tommi: Olimmehan me tavanneet vuosien varrella, yleensä kadulla sattumalta. Muistan, kuinka kerran Pyynikintorilla kävimme jotain keskusteluja ja ihmettelin, miten tuo jaksaa kuunnella näitä minun juttujani.

Karoliina: Keväällä 2008 tuli tosi vahva tunne siitä, että nyt tämä kortti pitää kääntää. Olin sinkku ja sinäkin olit. Sitten iskin. Tein sen niin ovelasti, että pyysin sinua elokuviin. Ajattelin, että elokuviin pyytämällä voin säilyttää kasvoni, jos et olekaan kiinnostunut. Ainahan kaverille voi sanoa, että sattuu olemaan vapaa iltapäivä, lähdetkö leffaan?

Tommi: Menimme myös syömään. En ollut koskaan ennen tavannut naista, joka syö niin nopeasti.

”Ehdotin, että tuletko meille teelle. Tommin kasvot valtasi oivalluksen valo.”

Karoliina: Kahden viikon päästä pyysin sinua toisen kerran elokuviin, taisi olla Darjeeling Limited. Sen jälkeen ehdotin, että tuletko meille teelle. Meille teelle! Voi vitsi, miten läpinäkyvää.

Tommi: Niin.

Karoliina: Sinulla kesti kaksi sekuntia ja sitten kasvosi valtasi oivalluksen valo. Leukasi meinasi loksahtaa auki. Lähdit teelle.

Tommi: Sitten olitkin jo raskaana.

Karoliina: Tiettyyn pisteeseen asti voi yrittää suunnitella asioita, mutta sitten elämä räpäyttää.

Kodin Kuvalehden 3/2023 Parisuhteellista-jutussa Karoliina ja Tommi kertovat suhteensa tarinan. Miten pikarakkaus eteni ja kuinka uusperhekuviot järjestyivät? Miltä tuntuu, kun toinen suutelee vastanäyttelijää? Kuinka toista hoidetaan, kun rankka rooli tulee kotiin saakka? Tilaajana voit lukea lehden myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.