Kuvat
Krista Luoma
Äidin kuoleman jälkeen Marian perhe rakennutti äidin mökkiin kaksi lisähuonetta, jotka he kalustivat oman makunsa mukaan. ”Nyt täällä on tilaa myös meille, ei pelkästään muistoja, joita pitää vaalia.”
Äidin kuoleman jälkeen Marian perhe rakennutti äidin mökkiin kaksi lisähuonetta, jotka he kalustivat oman makunsa mukaan. ”Nyt täällä on tilaa myös meille, ei pelkästään muistoja, joita pitää vaalia.”

Moneen kertaan palkittu fantasiakirjailija Maria Turtschaninoff kirjoitti muistiin tarkat neuvot, jotka hänen kuolemansairas äitinsä saneli. Silti hänelle jäi äidin kuoleman jälkeen olo: ”Apua, en tiedä, miten kaikki hoidetaan.”

”Älä suutu, äiti, mutta nyt nämä veitset lähtevät.”

Maria Turtschaninoff on äidin mökillä Alavetelissä, niin kuin on ollut kymmeniä kertoja aikaisemminkin. Hän seisoo mökin keittiönurkkauksessa ja puhuu äidille. Ääneen, tietysti.

Äiti on asetellut keittiöveitset aterinten kuivaustelineeseen terät ylöspäin, niin kuin aina. Maria poimii ne varovaisesti yksi kerrallaan ja nostaa kuivauskaappiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Anteeksi, äiti, mutta minusta on hirveän vaarallista säilyttää veitsiä telineessä”, Maria selittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos tämä olisi samanlainen vierailu kuin kymmenet aikaisemmat, äiti olisi jo tulistunut. Äiti on aina ollut tarkka tavaroiden järjestyksestä. Hän on myös aina ollut nopea suuttumaan.

Nyt kaikki on toisin.

Äidin hautajaiset on juuri pidetty, uurna laskettu sukuhautaan Marian isovanhempien viereen. Marian puhetta kuuntelevat vain hirsimökin seinät.

On kesäkuu 2017. Maria on mökillä ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen.

”Nyt minun sitten pitää hoitaa kaikki.”

Marian äiti oli Christine Saarukka, ruotsinkielisen Yleisradion toimittaja, joka urallaan teki muun muassa television ruokaohjelmia ja juonsi Söndagsöppet-makasiiniohjelmaa. Yleisradiossa työskenteli myös Marian isä Peter Turtschaninoff, joka toimitti ruotsinkielisiä opetusohjelmia radioon ja televisioon.

Maria oli äitinsä ainoa lapsi. Isä kuoli varhain, eikä kummallakaan vanhemmista ollut sisaruksia.

Kun äiti ja isänäiti kuolivat viisi vuotta sitten, Mariasta tuli oman sukuhaaransa vanhin. Hän oli 40-vuotias.

”Nyt minun sitten pitää hoitaa kaikki”, Maria ajatteli silloin.

Seuraava ajatus oli: Apua, en tiedä, miten kaikki hoidetaan.

Äidin viimeiset neuvot

Kännykän näytöllä lukee Mamma. Äiti soittaa.

On vuosi 2014, loppukevät. Sama vuosi, jolloin Maria voittaa Finlandia Junior -palkinnon fantasiaromaanillaan Maresi – Punaisen luostarin kronikoita. Kuusi vuotta aikaisemmin hän on irtisanoutunut toimittajan pestistä Radio Vegassa ja jäänyt vapaaksi kirjailijaksi. Nyt hän asuu Karjaalla miehensä ja pienen poikansa kanssa. Äiti on elämässä tiiviisti mukana.

”Tiesin heti, että nyt on jotain vialla.”

Jälkeenpäin Maria ei muista tarkkaan, mitä äiti silloin puhelimessa sanoi. Jotain sellaista se oli, että hänellä on tärkeää asiaa, mutta hän kertoo sen vasta sitten, kun he tapaavat kasvotusten.

”Tiesin heti, että nyt on jotain vialla. Hyppäsin autoon ja ajoin hänen luokseen.”

Äidiltä oli löytynyt lymfooma, imukudossyöpä. Hoidot alkoivat heti ja tepsivät. Äiti oli toiveikas.

Sitten sairaus iski uudestaan, eikä toiveikkuuteen enää ollut perustetta.

"Muista, että suljet hormin vasta, kun hiillos on kokonaan sammunut."

Maaliskuussa 2017 äiti juhlii 69-vuotissyntymäpäiviään kotona. Hän tarjoaa vieraille hirvipataa.

Huhtikuussa äiti on saattohoitokodissa. Maria käy katsomassa häntä joka päivä. Hän kuljettaa mukanaan vihkoa, johon kirjoittaa muistiin äidin neuvot. Monet niistä liittyvät mökkiin.

Kun lämmität mökin varaavaa takkaa, sulje kesäpelti hitaasti.

Muista, että suljet hormin vasta, kun hiillos on kokonaan sammunut.

Senkin äiti kertoo, että hän ei kadu elämässä mitään, mitä teki tai mikä jäi tekemättä. Maria ottaa lauseen vastaan kuin lahjan.

”Äiti näytti minulle, mitä ovat hyvä elämä ja hyvä kuolema.”

Vappuaaton aamuna äiti kuolee. Maria on vierellä loppuun asti.

”Tämä sinun pitää säästää”

Muistotilaisuudessa pitää juoda samppanjaa.

Vanha koulukaveri saa laskea uurnan.

Sano niille, että eivät puhu liian jumalisia.

Äiti oli kirjoittanut ohjeet hautajaisiaan varten ja tallettanut ne mustaan mappiin. Maria löysi mapin, kun hän meni äidin kuoleman jälkeen tämän kotiin.

Hän uskoo, että äiti kirjasi kaiken niin tarkasti, koska oli nähnyt, miten pulassa tytär oli ollut isänsä kuoleman jälkeen. Isä oli kuollut yllättäen sairauskohtaukseen vain 52-vuotiaana.

”Silloin aloitimme siskopuolen kanssa hautajaisvalmistelut kiertämällä Helsingissä pankista pankkiin. Kyselimme, olisiko isän tili mahdollisesti täällä.”

”Äiti ajatteli auttavansa, mutta taakka siitä tuli.”

Äiti ei jättänyt mitään epäselväksi. Hän oli käynyt Marian kanssa läpi kaikki kotinsa tavaratkin siinä vaiheessa, kun sairauden lopputulema oli selvinnyt. Tämä sinun pitää säästää. Tämän voit koettaa myydä. Tuon sain lahjaksi rakkaalta ystävältä, sitä et ehdottomasti saa hävittää.

Maria kirjoitti nekin ohjeet muistivihkoonsa.

”Äiti ajatteli auttavansa, mutta taakka siitä tuli. Ainoa varastohuoneemme kotona on nyt täynnä laatikoita, joissa on äidin tavaroita. Eikä siinä kaikki, äiti oli tietysti säästänyt myös kaikki omien vanhempiensa tavarat.”

Marian vastuulla ovat nyt myös suvun tarinat. Kun kaikki vanhemmat sukupolvet ovat menneet, Maria on ainoa, joka pystyy välittämään ne seuraaville polville.

Kun niitä tarinoita vain muistaisi.

”En minä tietenkään niitä nuorena kuunnellut. Mitä isoisä esimerkiksi mahtoi puhua sodasta silloin harvoin, kun hän siitä puhui?” Maria miettii.

Helpointa on kertoa äidistä. Etenkin sen Maria haluaa välittää omalle lapselleen, miten valoisa ja iloinen äiti oli ja miten hän aina nautti kaikesta täysillä.

Äidin kuolema vei Marian elämästä punaisen värin. ”Punainen merkitsee minulle spontaanisuutta ja elämänjanoa, tulista temperamenttia ja kovaäänistä naurua. Se on lasi viskiä ja hyvä keskustelu illansuussa. Ilman punaistakin voi elää, mutta paljon tylsempää se on.”
Äidin kuolema vei Marian elämästä punaisen värin. ”Punainen merkitsee minulle spontaanisuutta ja elämänjanoa, tulista temperamenttia ja kovaäänistä naurua. Se on lasi viskiä ja hyvä keskustelu illansuussa. Ilman punaistakin voi elää, mutta paljon tylsempää se on.”

On myös sellaisia ylisukupolvisia asioita, joita Maria ei halua välittää eteenpäin.

”Äiti ei ollut pitkävihainen mutta sai helposti raivareita. Minä opin saman käyttäytymisen. Nyt olen tehnyt kovasti töitä itseni kanssa, että osaisin olla vähän rauhallisempi vanhempi.”

Senkin Maria on päättänyt, että hän ei ryhdy neuvomaan pojalleen, mitä perintötavaroita tämän pitää säilyttää.

”Paperit pidän järjestyksessä, niin kuin äitikin piti. Muuten aion sanoa pojalle, että hän saa tehdä omaisuudelle aivan mitä haluaa”, Maria sanoo.

”Kunhan ei myy tätä mökkiä.”

Voit lukea Maria Turtschaninoffin haastattelun kokonaisuudessaan Kodin Kuvalehdestä 18/2022 tai tilaajana digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla