Osan askartelukaapin tavaroista Veera Rusanen kierrättää toisille käsitöiden harrastajille.
Osan askartelukaapin tavaroista Veera Rusanen kierrättää toisille käsitöiden harrastajille.

Helsinkiläinen yrittäjä Veera Rusanen, 37, on ekologinen hamstraaja. Siksi hän raivasi kotiaankin ympäristöystävällisesti ja joukkovoimalla.

Helsingin Herttoniemessä asuu hamstraaja. Veera Rusa­nen ei kainostele sitä, että kotiin on kertynyt tavaraa yli tarpeen. Jotain oli kuitenkin asialle tehtävä, ja Veera päätti ­hakea apua joukkovoimasta.

Hän ideoi Kevätsiivous-kampanjan Huili-lehden, ammattijärjestäjien ja ympäristöystävällisiä siivousaineita valmistavan yrityksen kanssa. Ilmoitus yhteisestä tavarakaaoksen kesyttämisestä poiki yli sata hakemusta. Määrä yllätti Veeran, vaikka hän arvasi ongelman olevan yleisempi kuin ihmiset uskaltavat tunnustaa. Turhaa tilpehööriä kertyy kuin varkain useimpien koteihin.

Kampanjaan valittiin 11 perhettä, jotka saivat avukseen ammattijärjestäjien tupatarkastuksen ja neuvot turhan roinan karsimiseen. Perheet kuvasivat kotiaan ennen ja jälkeen Huilin blogiin ja jakoivat kokemuksiaan tavaroiden kertymisestä ja niistä luopumisesta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Veera perheineen oli luonnollisesti mukana. Kun 86 neliömetrin kerrostalokoti ja vinttivarasto oli käyty läpi, kirpputorille lähtivät muun muassa lasten pieneksi jääneet vaatteet, kymmenen vuoden ruokalehdet ja turhat keittiötarvikkeet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Olen intohimoinen ruuanlaittaja, mutta ehkei kalansavustusastia ole kerrostalossa välttämätön."

Vuoden ikäinen Oliver auttaa äitiä hyllyjen tyhjentämisessä.

 

Urakan aikana Veera kävi käsiksi askartelukaappiin. Hän oli kerännyt sen pullolleen kierrätysmateriaaleja, kuten naisten puseroista poisleikattuja henkarinauhoja. Osan hän jakoi pois Facebookin Materiaalitori-ryhmässä.

"Tuntuu mukavalta, ettei käyttökuntoisia tavaroita tarvitse heittää roskiin, vaikka minulla ei ole niille tarvetta."

Myös vaatehuoneeseen tuli uusi roti. Aiemmin vaatteet lojuivat sikin sokin hyllyillä, koska ne piti heittää sisään oven­raosta. Vaatehuoneen eteen kertyneet laatikot estivät oven avaamisen kunnolla.

Tavarat pitää kuluttaa loppuun, Veera ajattelee.

Veera on jo kolmannen polven hamstraaja. Malli tavaroiden säilyttämiseen on periytynyt äidiltä ja isoäidiltä. Moni äidin kirpputorihankinta on nyt Veeran kodissa, ja ruokapöydän tuolit hän on saanut äidin lapsuudenkodista.

Veera hamstraa luontoa suojellakseen. Hän koki ekoherätyksen teininä ja noudatti ympäristöä säästävää elämäntapaa kauan. Vieläkin hän ajattelee, että siitä, minkä on hankkinut, täytyy pitää huolta ja että tavarat pitää kuluttaa loppuun.

"Lasten synnyttyä höllensin ­vähän ihanteitani. En suostu rypemään syyllisyydessä, jos joudun heittämään vanhaksi menneen kerman pois."

Vanhat ruokalehdet saavat mennä, sillä reseptit löytyvät kätevästi netistä.

 

Turhista tavaroista luopuminen ei hyödytä kuin het­keksi, ellei muuta tapaa, jolla tavarat kertyvät kotiin. 

"Huomasin, että minulla oli taipumus lohtushoppailla. Jos minun nykyisin tekee mieli palkita itseni, ostan kukkia tai lehden. Ne voi kompostoida ja kierrättää."

Veeraa kannustaa motto: vähemmän tavaraa, enemmän aikaa.

"Kun aika ei mene tavaroiden etsimiseen ja järjestelyyn, ­sitä jää enemmän mielenkiintoisiin asioihin, kuten käsitöihin ja neulomiseen.”

 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2014.

Vierailija

Olipas ihana kirjoitus! Oli lohduttavaa huomata etten painikkaan hamstraamisen kanssa yksin. Hamstraamisen olen perinyt vanhemmiltani, äidiltä. Mitään ei saa heittää pois, kaikki pitää säilyttää, jos vaikka vielä joskus tarvisi. Välillä uhmaan mieltäni/äitiäni ja ajattelen tavaroista luopumista. Aloitan siivouksen ja rakas äitini astelee paikalle kehuen ettei tuosta voi luopua ja tuota et ainakaan sinne kirpparille vie, ne oli kalliit luistimet enkä toisia kyllä osta (lapsenlapsille) ne olisi pitänyt säilyttää 9 vuotta kylmässä varastossa seuraavalle lapselle. Äitini lähdettyä,hain luistimet ja kiikutin ne kirpparille, avattuani paketin oli niissä homepilkkuja. Voi mikä voiton riemu ja itsensä/äitinsä voittamisen olo tuli kun pääsin niistä eroon ja voi hyvällä omallatunnolla vielä sanoa että ne olivat menneet pilalle. Aloitin vihdoinkin siivouksen ja luopumisen tavaroista. Keräsin rohkeuteni ja ilmoitin äidilleni mihin olen ryhtynyt. Tuli pitkä lista mitä halusi itselleen ja aion viedä hyvillä mielin ne hänelle. Jos luopuessani tuntuu siltä ettei tunnu hyvältä jotain antaa/myydä pois,olen itselleni armollinen ja jätän sen itselleni säästöön... ehkä se lähtee sitten ensi kerralla. Mutta voin sanoa että olen ollut todella tyytyväinen itseeni, vaikka vielä on paljon tehtävää, niin pienin askelin etiäppäin. Tämä luopuminen lähti kans juuri tuosta että on aivan mahdotonta pitää kämppää siistinä kun joka paikassa on tavaroita ja sitten täytetään jo lattiatilaa eikä kaapin ovia saa auki, yhden paikan saa ns. Järjestykseen niin toinen paikka on jo levällään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla