Marco ja pikkuveli Janek avasivat ravintolan tammikuussa 2014. Lapsena Marco oli perheen kokki.
Marco ja pikkuveli Janek avasivat ravintolan tammikuussa 2014. Lapsena Marco oli perheen kokki.

Kun BumtsiBum-vuodet olivat hulluimmillaan, Marco Bjurström turvautui pikkuveljeensä Janekiin. Perhekuvioita-sarjassa veljekset kertovat suhteestaan.

"Tammikuussa 2014 minusta tuli ensimmäisen kerran pikkuveli, kun perustimme Janekin kanssa Pompier-ravintolan. Päävastuu on Janekilla. Oli hämmentävää ja kaunista, että asetelma kääntyi.

Koska sain Nelosen uutisista potkut, minulla on aikaa autella ravintolassa. Pyyhin pöytiä ja juttelen asiakkaiden kanssa. Ehkä Janek luulee, että kyttään hänen työtään, kun istun nurkassa. Ei isoveljen roolista niin vain pääse.

Janek on minua neljä ja puoli vuotta nuorempi. Äiti halusi meille nimet, joita ei kuule joka hiekkalaatikolla. Markosta k:lla tulikin hitti, joten Janek oli uusi yritys. Jostain Puolasta se löytyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhempamme erosivat, kun minä olin kuusi ja Janek kahden. Asuimme enimmäkseen äidillä. Mutsi kannusti meitä omatoimisuuteen ja tsemppaamiseen. Olimme monet illat kahdestaan ja laitoimme ruokaa itse. Olin ehkä kahdeksan tai yhdeksän.

Minusta tuli ihminen, joka ottaa tilanteen haltuun. Myöhemmin olin koulun hallituksessa ja luokkatoimikunnan puheenjohtajana. Janek oli kyllä itsenäinen, mutta ei jengiä kokoava.

Olemme kumpikin temperamenttisia ja itsepäisiä, mutta Janek oli rasavilli ja minä nyhverö. Luin luontolehtiä, eläinkirjoja ja Viisikoita. Koulu oli minulle helppoa. Taisin olla aika näsäviisas ja pikkuvanha.

Janek ei koulusta välittänyt. Hän häiläsi kavereiden kanssa pihalla ja pyöräili pitkin kyliä. Hän ei yrittänyt ottaa mallia minusta, mutta koki ehkä paineita, koska menestyin koulussa.

Tanssi vei minut täysin ja pelasti murrosiältä. 

Janek oli perheen äijä, jonka piti avata autoja ja tutkia, mitä niissä on. Minä olin tyttömäinen, tanssin ja ratsastin.

Janekia tanssi ja teatteri eivät ole kiinnostaneet, mutta hän on tullut kaikkiin ensi-iltoihini. Olen tuntenut syvän arvostuksen ja kannustamisen.

Olin kaksitoista, kun liityin Aira Samulinin tanssikouluun. Tanssi vei minut täysin ja pelasti murrosiältä. Sain yhden tai kaksi finniä, siinä se.

Janekille taas tuli vahva murrosikä. Siihen aikaan hän asui äidin ja tämän miesystävän kanssa Espoossa. Minä olin jäänyt mummin luo Helsinkiin, koska halusin jatkaa Käpylän lukiossa.

Espoonlahden piirit eivät tehneet Janekille hyvää. Hän oli vaarassa ajautua pahoille teille. Minua kaduttaa, että porskutin silloin omassa tanssimaailmassani. Janek olisi tarvinnut isoveljen, jonka kanssa tapella.

Hänen pelastuksensa oli steiner-lukio, jossa ei ollut pakko istua paikallaan. Sieltä hän lähti vaihto-oppilaaksi Oregoniin Yhdysvaltoihin.

 

Marco Bjurström on 49-vuotias tanssinopettaja, ohjaaja, koreografi ja yritysvalmentaja. Hän on tullut tunnetuksi BumtsiBum-ohjelman juontajana ja Nelosen uutisankkurina. Marco asuu Helsingissä puolisonsa, koreogragi Peter Pihlströmin kanssa. 

Samaan aikaan sain Airalta stipendin New Yorkiin, ja Janek lensi sinne tapaamaan minua. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun vietimme aikaa kahdestaan. Janek oli 16 ja minä 20. Vein hänet katsomaan musikaaleja. Kävelimme ympäri kaupunkia ja söimme pitsaa. Se viikko lähensi meitä todella paljon.

Kun vanhenee, alkaa nähdä asioita ympärillään. Aikuisena olen löytänyt läheisyyden veljen kanssa.

 

Jos minulla on ongelma, Janek on ensimmäisiä, joille puhun. Huonoissa hetkissä olemme olleet toisillemme tärkeitä. Hulluimpina BumtsiBum-vuosina julkisuudessa spekuloitiin, mitä olen tai en ole. Pikkuveli katsoi silmiin ja sanoi, että älä välitä.

Jos ihmisten tuijotus on käynyt raskaaksi, Janekin ravintolat ovat olleet turvapaikkoja. Voin vain istua pöytään ja sanoa, että laittakaa minulle mitä haluatte.

Janekin ruoka on rehtiä, tuhtia ja luonnollista. Hän ei kikkaile. On hienoa katsoa, että tuolla pikkuveli tekee noin hyvin jotain, mitä minä en osaa. Suomessa ei ole sille sanaa, mutta jiddishin kielellä sanotaan kvell, myötäylpeys. Kyllähän sitä omistakin palkinnoista iloitsee, mutta paljon herkempi tunne on olla ylpeä toisesta.

Minussa on enemmän miellyttämisenhalua kuin Janekissa.

Ihailen Janekin suoruutta. Se ei ole töykeää möläyttelyä vaan rehellisyyttä ja mutkattomuutta. Hänen päätöksensä perustuvat faktaan ja hänen sanoihinsa voi luottaa.

Minussa on enemmän miellyttämisenhalua kuin Janekissa. Osaan sanoa suoraankin, mutta siihen menee vähän kauemmin.

Impulsiivisuutemme on erilaista. Kun Janekille heittää idean, hän ei sano mitään heti, vaan miettii seuraavaan päivään. Ehkä olen muuttunut vähän siihen suuntaan uutistyön ansiosta.

Janekin viestintään on varmasti vaikuttanut myös se, että hänellä on kaksi lasta. Hän hoitaa perheensä hienosti. Muutos rasavillijäbästä johdonmukaiseen isään on todella kaunis.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2014. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla