11 vuotta sitten Marketta Horn hankki Mörkökorvesta pienen metsämökin, jonka piti olla hänen viimeinen kotinsa. Toisin kävi. ”Nyt en oikein tiedä, minne menisin.”
Marketta Horn on kääntänyt keinutuolin seinää kohti.
Ennen hän istui mielellään tuolissa ja katseli ikkunasta. Ulkona näkyi tiheää metsää, Marketalle rakkaita puita. Nyt lähimpien kuusten takaa pilkottaa vaalea taivas.
Metsä on hakattu pois. Kilpikaarnamännyt kasvoivat sata vuotta, enää jäljellä on kantoja.
”En kestä nähdä sitä kauheutta. En katso ulos. En mene enää ikinä sinne, missä metsä oli, en varmasti mene”, Marketta, 76, sanoo.
Tänne Saarijärven Mörkökorpeen Marketta muutti huhtikuussa 2014. Hän halusi paikan, jossa saa asua rauhassa ilman jääkaappia, vessanpönttöä ja turhanpäiväisiä ihmisiä.
Uusi kotimökki oli vaatimaton, ja puut sen ympärillä olivat vanhoja.
”Kaikki oli täydellistä. Päätin, että jään Mörkökorpeen loppuelämäkseni.”
Vesi lähteestä, marjat metsästä, liftaten kauppaan
Kylmä tuuli puhalsi ikkunasta sisään ensimmäisenä talvena, Marketta muistelee. Hän peitti ikkunan viltillä. Vessana toimi ämpäri.
Marketta oli ostanut mökin vähän epäröiden.
”En ole kovin tarmokas tai taitava. Tiesin, että mökin kanssa pitäisi touhuta kaikenlaista, perustaa kasvimaita. En ole mitään kitkijätyyppiä.”
Vähitellen Marketta oppi sytyttämään tulen oikuttelevaan lieteen ja tekemään viikon ruuan kerralla, suuren padallisen linssi-vihannesmuhennosta. Hän innostui jauhamaan itse jauhonsa ja leipomaan niistä leipänsä. Naapurilta saadun villan hän kehräsi langaksi. Vesi tuli lähteestä, marjat ja sienet metsästä. Kauppaan hän liftasi.
”Kaupungissa ihmiset eivät pärjää tuntia, jos sähkö menee.”
Kolme lasta ja viisi lastenlasta tulivat joskus kylään, vaikka lapset jäivätkin vain harvoin yöksi ja kävivät mieluiten sisävessassa huoltoasemalla.
”Kaupungissa ihmiset eivät pärjää tuntia, jos sähkö menee. Edes vessaa ei voi vetää. Mörkökorvessa kellari oli täynnä ruokaa ja metsästä saisi lisää. Ajattelin, että mitä tahansa maailmassa tapahtuukin, minulla on täällä kaikki.”
Marketta halusi silti katsella vielä vähän maailmaa. Syksyllä 2023 hän lähti Madeiralle kirjoittaakseen Kolmas millennium -nimistä kirjaansa omavaraisuudesta, permakulttuurista, tantrasta ja kvanttihenkisyydestä. Ensin Marketta asui hostelleissa. Lopulta hän sai vuokrattua asunnon halvalla. Kalliiseen 800 euron eläke ei olisi riittänytkään.
Vapuksi 2024 Marketta palasi Mörkökorpeen. Hän näki metsän avohakkuut heti.
Marketta omistaa itse mökkinsä. Pihapiirin ja pienen metsikön sen ympärillä omistaa Luonnonperintösäätiö. Tätä aluetta ympäröivät metsät olivat kuitenkin muiden omistuksessa, ja nyt ne oli hakattu.
Ensin Marketta tyrmistyi. Hän tunsi avuttomuutta, sitten raivoa. Lopuksi tuli suru.
”Kyllä minä aika pieneksi menin siinä hakkuualueen reunalla.”
Maailmalta Mörkökorpeen
Saarijärvellä syntynyt Marketta oli asunut monessa paikassa ennen Mörkökorpea.
Hän opiskeli yliopistossa New Yorkissa, Detroitissa, Leningradissa, Berliinissä, Pariisissa ja Moskovassa. Hän teki väitöskirjan kansainvälisestä politiikasta ja eli edustusrouvana pankkiirin puolisona Euroopassa. Ero tuli, kun käsitykset ekoelämästä alkoivat poiketa toisistaan. Sitten Marketta perusti ekoyhteisön Ähtäriin ja reppureissasi Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa.
”Olen ollut hirveän kova rakastumaan. Toinen ihminen voi olla koti. Sellaisia koteja minulla on ollut, vaikka perinteisiä koteja on ollut vähemmän”, hän sanoo.
”Nyt en oikein tiedä, minne menisin.”
”Vanhainkotiin haluan jaetun huoneen ja ulkovessan.”
Nykyään Marketan elämä on sellaista, että hän viettää suuren osan ajastaan sukulaisen vanhalla kalamajalla. Maja on niemenkärjessä vajaan sadan kilometrin päässä Mörkökorvesta.
”Sekin on hyvä paikka. Vettä on kolmessa suunnassa, ja sähköt puuttuvat. Mutta en voi lakata ajattelemasta metsää.”
Elämän viimeinen koti voisi Marketan mielestä ihan hyvin olla vanhainkoti, mutta ei mikä tahansa vanhainkoti.
”Sanoin tyttärelle, että minua ei saa viedä sellaiseen vanhainkotiin, jossa on vain yksityishuoneita, vesivessoja ja oma telkkari. Haluan jaetun huoneen ja ulkovessan. Eihän tämä yhteiskunta kestä muuten.”
Mitä Marketta ajatteli, kun näki metsähakkuut mökkinsä lähellä, ja millaisiin toimiin hän sitten ryhtyi? Mitkä neljä asiaa Marketta oppi asuessaan Mörkökorvessa? Mitä Marketta ajattelee iästä, ikääntymisestä ja ihmisen erilaisista elämänvaiheista? Millaisia ovat olleet hänen elämänsä kodit? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 13/2025 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
