”Koko peräkärryunelmani herätti lähipiirissä huumoria ja kauhistusta. Mutta jos kaipaisin vedenkeitintä tai imuria, voisin muuttaa takaisin vuokra-asuntoon.”
”Koko peräkärryunelmani herätti lähipiirissä huumoria ja kauhistusta. Mutta jos kaipaisin vedenkeitintä tai imuria, voisin muuttaa takaisin vuokra-asuntoon.”

Marikan kotiin kannetaan vedet ämpärissä ja patteriradiosta kuuluu Yle Puhe. ”Minulla on aina huojentunut ja onnellinen olo, kun palaan töistä kärrylle.”

Ensin Marika, 26, ajatteli: Olisi ihanaa, jos olisi oma koti, josta ei tarvitsisi maksaa vuokraa tai lainan lyhennystä joka kuukausi. Jossakin maaseudulla.

Vähän aikaa sitten valmistuneesta sosionomista ajatus tuntui utopistiselta, kun sitä pysähtyi miettimään järjellä.

Mutta jos ei suostunut miettimään järjellä, ajatus jatkui: Entä, jos kotia voisi liikuttaa paikasta toiseen ja tehdä vähän vähemmän töitä?

Entä, jos alkaisi elää yksinkertaisemmin?

En olekaan ainoa haaveilija

Marika törmäsi Facebookissa pieniin taloihin ja niissä asumiseen keskittyvään Tiny House Suomi -ryhmään. Hän huomasi, ettei ole ajatustensa ja haaveidensa kanssa yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ryhmästä löytyi ihmisiä, jotka ovat rakentaneet itselleen pienen kodin kärryjen päälle.

”Yhdessä ryhmäläisten tapaamisessa tutustuin kouvolalaiseen Raineen, ja lopulta päädyin asumaan hänen perheensä luokse. Aloimme rakentaa kärryjämme yhdessä, hän omaansa ja minä omaani.”

Välillä rakennettiin kärryä, välillä oli kemuja ja kakkua.

”Oli tosi ihana kokemus muuttaa vieraan perheen luo kämppikseksi ja solahtaa heidän elämäänsä ja kuvioihinsa sisään.”

Välillä rakennettiin ja toisinaan tehtiin jotakin muuta.

”Meillä oli tavallisia iltoja sohvalla sukkia kutoen ja joskus kemuja ja kakkua.”

Maaliskuussa 2018 Marika muutti uuteen kärrykotiinsa.

”Remonttia tehdessä en koskaan oppinut työkalujen nimiä, ne olivat vain erilaisia sähkösutkuttimia. Onneksi sain apua muilta.”
”Remonttia tehdessä en koskaan oppinut työkalujen nimiä, ne olivat vain erilaisia sähkösutkuttimia. Onneksi sain apua muilta.”

Vedet kannetaan ämpäreissä

Tällainen Marikan koti on:

Traktorin peräkärryn päälle rakennettu mökki on noin viisi metriä pitkä, 2,6 metriä leveä ja alustallaan neljä metriä korkea.

Talossa on puurunko, jossa on ekovillaa ja puukuitua eristeenä. Pyöreän lautakaton alla on aluskate. Ulkopuolella on lautaverhoilu ja talon pinta on tervattu.

Sisällä on nukkumaparvi, alhaalla sohva ja minikeittiö varaavalla kamiinalla, jossa on keittolevy.

Kamiina pitää pitkään lämpöä, ja pieni tila lämpenee nopeasti. Samalla lämpenevät talousvedet vesipadassa.

Lataan kännykän, kun olen jossain käymässä.

Vessassa on kuivakäymälä ja pesunurkkaus kuuppapesuja varten. Vedet kannetaan ämpäreissä.

”Lataan kännykän, kun olen jossain käymässä. Radioon ja otsalamppuihin riittävät paristot.”

Marikan ikkunasta näkyy metsä. ”Kärry näyttää kalliolta katsottuna niin pieneltä!”
Marikan ikkunasta näkyy metsä. ”Kärry näyttää kalliolta katsottuna niin pieneltä!”

Jäätä, tervaa ja hankalia työkaluja

Kärrykodin rakentaminen ei ollut helppoa.

”Suurimman osan ajasta minulla ei ollut mitään hajua, mitä pitäisi tehdä. En koskaan oppinut työkalujen nimiä, ne olivat vain erilaisia sähkösutkuttimia.”

”Monta juttua meni ensin vähän pieleen. Talvella rakennettiin ulkona, oli hankalaa ja liukasta.”

Tikkaat olivat monesti jäässä ja tervassa.

”Kömmin ylös saappaat lipsuen. Naulat eivät menneet sisään. Eivät menneet ruuvitkaan. Aina mittailin jotain väärin.”

Jossain vaiheessa kysyin Niklakselta: Meinaatko muuttaa kanssani kärryyn?

Ilman Rainen apua en olisi pärjännyt ikinä, Marika ajattelee. Lisäksi elämään ilmaantui Niklas, naapurissa asuva puuseppä.

”Pyysin Niklasta neuvomaan paneelihommissa. Niklas tuli auttamaan oikeastaan joka päivä. Sitten jossain vaiheessa kysyin, että meinaatko muuttaa kanssani tähän kärryyn.”

”Niklas siinä myhäili jotain. Jo talvella nukuimme ensimmäisen yön uudessa kodissa.”

Ikkunat puuttuivat vielä, mutta makuupussissa lattialla oli lämmintä.

Tällaisia asioita ei voi ostaa

Kun kärry oli valmis, Marika alkoi miettiä, minne sen ajaisi. Missä kodin paikka olisi juuri nyt?

”Minulla oli unelmia saaristosta ja väljistä vesistä, joten aloimme järjestellä muuttoa Turun suunnalle. Saimme luvan asettua ihanaan paikkaan Naantaliin.”

Kärry siirtyi saareen hinausautolla. Kodin ikkunasta näkyy metsä. Vieressä on kallio. Kun kalliolle kiipeää, näkee meren, pellon ja oman kodin.

”Kärry näyttää kalliolta katsottuna niin pieneltä!”

Kun pesemme illalla hampaat ulkona, näkyy usein tähtiä.

Pihalla on kasvihuone ja sadekatos polttopuille. Taivas on korkealla.

Veden Marika ja Niklas hakevat puukärryiltä kunnan vesipostista.

”Kun pesemme illalla hampaat ulkona, näkyy usein tähtiä. Voi vain harjata ja nähdä tähdenlentoja ja toivoa. Se tuntuu kertakaikkisen onnelliselta. Tällaisia asioita ei voi ostaa.”

Tietysti me pärjäämme

”Koko peräkärryunelmani herätti lähipiirissä huumoria ja kauhistusta”, Marika sanoo.

Ja tietysti arki on myös muuta kuin idylliä.

”Pimeän yllätettyä olen löytänyt itseni huussintyhjennyshommista otsalampun valossa. Edellisessä elämässä kakka huuhtoutui, kun painoin nappia.”

Pyykit pestään käsin, lämpimät vedet saadaan piipun vesisäiliöstä. Jääkaappia ei ole.

Edellisessä elämässä kakka huuhtoutui, kun painoin nappia.

”Eikä tiskejä kerätä taikalaatikkoon, vaan ne pitää pestä ihan itse. Mutta yksinkertaisuus tuntuu hyvältä. Tietysti me pärjäämme, ovat ihmiset pärjänneet ennenkin.”

Toisaalta mikään ei ole lopullista, Marika ajattelee. Miksei voisi kokeilla.

”Jos kaipaisin imuria tai kahvinkeitintä, voisin muuttaa takaisin vuokra-asuntoon.”

Mitä voisin tehdä itse?

Marikan suosikkiasioita kodissa ovat sen nykyiset pienet ikkunat.

”Olin hankkinut ihanat vanhat ikkunat, mutta ne eivät olleetkaan saman kokoiset kuin talon runkoon rakennusvaiheessa tekemäni aukot.”

Niistä ikkunoista tuli kasvihuone.

”Niklas sanoi, että tehdäänpä ikkunat. En tosiaan ollut ajatellut, että ikkunoita voi tehdä itse. Oli tosi siistiä, kun Niklas opetti  puuliitoksia ja ikkunoiden kittaamista.”

”Rakentaessa alkoi kiinnostaa yhä enemmän, mitä kaikkea voisi valmistaa omin päin. Monet sellaiset asiat, jotka nyt haetaan kaupasta, on ennen vanhaan tehty itse.”

Ihanat vanhat ikkunat eivät olleetkaan saman kokoiset kuin talon runkoon tekemäni aukot.

Siitä Marika ei enää ole varma, kannattiko koti rakentaa pyörien päälle.

”Eihän sillä ole tarkoitus matkustella jatkuvasti. Jos olisi, tarkoitukseen sopisi paremmin vaikka asuntoauto.”

Tällainen on Marikan ja Niklaksen onnellinen hetki: "Ollaan siinä ihan niin kuin ihmiset toisilleen. Laitetaan heiniä maljakkoon, lakaistaan lattiat ja pistetään sumpit tulille."
Tällainen on Marikan ja Niklaksen onnellinen hetki: "Ollaan siinä ihan niin kuin ihmiset toisilleen. Laitetaan heiniä maljakkoon, lakaistaan lattiat ja pistetään sumpit tulille."

Aika pysähtyy, ollaan rauhassa

Marika työskentelee ohjaajana kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja rakastaa työtään.

”Koska asumiskustannukset ovat niin pienet, voin hyvin elää tekemällä pelkkiä sijaisuuksia. Aikaa riittää myös sille, että saa tehdä muita kuin työjuttuja. Tai olla vain, rauhassa.”

Kun on pimeää, on pimeää. Se tuntuu hyvältä.

Rahaa kuluu lähinnä polttopuihin.

Kun on pimeää, on pimeää. Se tuntuu hyvältä. Jokainen tavara on saanut uuden merkityksen, kun se on päätetty tuoda pieneen kotiin. Siitä on oikeasti joko iloa tai hyötyä.

Patteriradiosta kuuluu Yle Puhe.

”Aika pysähtyy ja ollaan siinä ihan niin kuin ihmiset toisilleen. Laitetaan heiniä maljakkoon, lakaistaan lattiat ja pistetään sumpit tulille. Toivotaan, että lähelle muuttaisi siili.”

”Minulla on aina huojentunut ja onnellinen olo, kun palaan kotiin kärrylle.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla