Heidi ajattelee päässeensä vähällä moniin kollegoihin verrattuna.
Heidi ajattelee päässeensä vähällä moniin kollegoihin verrattuna.

Vuosi sitten näyttelijä ja ohjaaja Heidi Lindén kertoi ensimmäisenä, millaista seksuaalista häirintää ja mitätöintiä elokuva-alalla on. Sen jälkeen häntä peloteltiin uran tuhoutumisella. ”Uskon, että oikeat ihmiset arvostavat sitä, että olen ollut peloton”, Heidi sanoo.

Näyttelijä ja ohjaaja Heidi Lindén, 34, ei kaivannut julkisuutta. Hänestä olisi oikein hyvä, jos ei olisi ollut mitään syytä avata suutaan, ei olisi ollut mitään häirintää ja mitätöintiä.

Mutta kun maailmalla vuosi sitten levisi #metoo eli naisten seksuaalisesta häirinnästä puhuva liike, Heidi ei voinut olla hiljaa.

”Jos näen vääryyttä, puutun siihen. Lapsena koulussa menin väliin, jos opettaja kohteli jotain oppilasta epäreilusti. Myöhemmin olen keskeyttänyt teatteriharjoituksia, että etkö ohjaaja näe, tämä on vaarallista.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Alun perin Heidin lopputyön aiheen elokuvaohjauksen linjalla Aalto-yliopistossa ei pitänyt liittyä ahdisteluun. Aiheena oli se, millaisiin tarinoihin ja elokuviin naisohjaajat saavat rahoitusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävi vain niin, että Heidin tekemät naisohjaajien haastattelut etenivät samalla kaavalla.

Ensin naisohjaajat kertoivat, kuinka vaikeaa heidän oli päästä esittelemään rahoittajille muita kuin lastenelokuvia tai romanttisia komedioita koskevia ideoita.

Sitten he kertoivat, kuinka heidän ulkonäköään oli työtilanteissa kommentoitu ja kuinka he olivat kokeneet toistuvasti seksuaalista ahdistelua, uhkailua ja häirintää, jolla ei ollut mitään tekemistä elokuvanteon kanssa.

Heidi oli kokenut samaa itse.

Kuvauspäivien väliseksi yöksi tuottaja oli sanonut tulevansa Heidin huoneeseen.

Kun hän oli ehdottanut tuottajalle tv-sarjaa, häneltä oli kysytty, kuinka monta miestä hän on pannut.

Kun oli ollut tarkoitus puhua elokuvan rahoituksesta, olikin puhuttu Heidin rinnoista.

Kuvauspäivien väliseksi yöksi tuottaja oli sanonut tulevansa Heidin huoneeseen.

Samanlaisia ”vitsikkäitä” heittoja oli paljon. Silti Heidi nyt ymmärsi päässeensä vähällä verrattuna moniin kollegoihinsa.

Hän tiesi, että elokuva-alan naiset puhuivat keskenään esimerkiksi siitä, ketkä ohjaajat, opettajat tai tuottajat ovat niitä, joiden kanssa ei kannattanut jäädä kahden. Mutta hän ei ollut tiennyt, kuinka yleistä seksuaalisen ahdistelun ja muun sukupuoleen liittyvän mitätöinnin kulttuuri alalla oli.

”Aloin miettiä, mitä minun pitää tehdä. Olin kuullut niin paljon ja niin pahoja asioita, että hiljaa en voinut olla.”

Hiljaisuutta rikkomaan

Heidin lopputyön aihe vaihtui. Sen nimeksi tuli Pelkoa ja inhoa naisena Suomen elokuva-alalla vuonna 2016. Sitä tehdessään Heidi haastatteli noin neljääkymmentä elokuva-alalla olevaa tai ollutta naista.

”Olin onnellinen, että naiset kertoivat kokemastaan minulle. Samalla olin järkyttynyt: Miksi tästä puhutaan vasta nyt?”

”Sitten huomasin, että kaikki eivät halunneet puhua vieläkään.”

Lopputyö hyväksyttiin, mutta Heidille ilmoitettiin, että sitä ei julkaista verkossa muiden valmistuvien töiden joukossa. Kun hän kysyi miksi, hänelle vastattiin, että työn julkaisu ei ole kenenkään etu.

”Ratkaisulla haluttiin kuulemma suojella minua.”

Heidi valmistui elokuvataiteen laitokselta, lähti Yhdysvaltoihin näyttelemään ja kirjoittamaan komediaa ja unohti hetkeksi koko lopputyön. Kunnes lokakuussa viime vuonna Yhdysvalloissa nousi kohu elokuvaohjaaja Harvey Weinsteinistä ja #metoo-liike levisi Eurooppaan.

Heidi on saanut kannustusta ja kiitosta, mutta myös uhkauksia, pelottelua ja määräyksiä olla hiljaa.

Sen jälkeen Heidin ajasta valtaosa on mennyt hiljaisuuden rikkomiseen.

Hän on kuullut elokuva-alaan liittyviltä naisilta yli sata uutta kokemusta epäasiallisesta, seksuaalisen häirinnän tai pahemmankin rajat ylittävästä kohtelusta. Hän on puhunut aiheesta televisiossa, radiossa ja lehdissä, juristien ja kulttuuriministeri Sampo Terhon erityisavustajan kanssa.

Heidi on saanut kannustusta ja kiitosta, mutta myös uhkauksia, pelottelua ja määräyksiä olla hiljaa.

”En pysty ajattelemaan niin, että helpompi olisi olla hiljaa. Ehkä se liittyy isän kuolemasta johtuneeseen, jo lapsena alkaneeseen ajatukseen, että apua, aika voi loppua, nyt täytyy tehdä ja toimia. Haluan edes yrittää tehdä maailmasta vähän paremman paikan.”

Toinen rohkea nainen

Asiat ovat paremmin kuin vuosi sitten. Syyskuussa julkistettiin kulttuuriministeri Terhon tilaama selvitys elokuva- ja teatterialan häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta, ja Heidin mielestä sillä on ollut vaikutusta.

”Tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut ampua alas yksittäisiä ihmisiä. Tärkeämpää on saada huomio siihen, että Suomessa on sallittu alistava työkulttuuri ja rahoitettu sellaistakin työtä, jossa on tehty työsuojelurikoksia.”

Syrjinnästä puhuminen on Heidin mielestä tiivistänyt ja yhdistänyt alaa. Eikä se näyttäisi tuhonneen hänen uraansa, vaikka niinkin peloteltiin.

”Uskon, että oikeat ihmiset arvostavat sitä, että olen ollut peloton.”

”Itse olen monta kertaa vuoden aikana miettinyt selvinnyttä sukuni tarinaa ja isäni äitiä, mummiani. On ollut hienoa tutustua häneen edes nyt hänen kuolemansa jälkeen. Minua on sanottu rohkeaksi ja nyt arvaan, mistä se tulee.”

Kenen kanssa Heidi Lindén olisi halunnut kuluneen vuoden aikana jutella? Miten hänen isänsä löysi aikuisena biologisen äitinsä ja mitä Heidi toivoo nyt saavansa selville? Entä kuka oli toinen, rohkea nainen, joka tuli yllättäen Heidin elämään?

Lue Heidin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 22/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet ilmaisen näytetilauksen täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla