Miljan, 53, tytär on ollut kateissa yli kaksi vuotta: ”Pelkoa vahvempi on toivo”

Kun tytär katosi, Milja Mätön, 53, arjesta tuli kummallista. Hän törmäili ovenkarmeihin ja sai mustelmia.

Milja mietti, onko tällainen normaalia. Onko normaalia, että ihan tavalliset asiat eivät yhtäkkiä suju. Että oviaukkoon on vaikea osua ja silmälasikotelo löytyy jääkaapista.

Asiat jäävät kesken. Kun on täyttänyt astianpesukoneen, ei laita sitä päälle. Ei pese hampaita, unohtaa syödä ja laihtuu muutamassa kuukaudessa seitsemän kiloa.

Arkiset sanat katoavat, sellaiset kuin suurimo. Sanoja pitää kuvailla tai piirtää ilmaan.

Muistikin katoaa. Päivät tuntuvat mössöltä.

Kun Miljan tytär Sini Vuori, 26, oli ollut kateissa muutaman kuukauden, Milja istui enimmäkseen kodin takapihalla ja katsoi pihalla juoksevaa kahta suomenlapinkoiraa, Havua ja Oliveria. Oli kesä 2022.

”Siitä kesästä muistan vain valokuvamaisia välähdyksiä. Niissä istun takaterassilla kahvikuppi kädessä ja koirat juoksevat.”

Mielessä vain kadonnut lapsi

Jonain sellaisena kesäpäivänä Milja laittoi tekstiviestin Juha Peltolalle, 61. Milja ei tuntenut Juhaa ollenkaan. Hän oli saanut puhelinnumeron ystävältä, joka oli sanonut, että Juha pystyisi ehkä auttamaan, jos Milja haluaa jutella.

Juhalta oli kadonnut poika, joka oli ollut kateissa yhdeksän vuotta ennen kuin löytyi kuolleena.

Milja laittoi Juhalle tekstiviestin, että voisimmeko puhua. Puhelimessa Milja kertoi, että Sinin katoamisesta puhuminen tuntuu vaikealta. Että voisimmeko kuitenkin tavata. Tapaaminen sovittiin kahvilaan.

”Halusit silloin heti aluksi tietää, onko normaalia törmäillä ovenkarmeihin”, Juha sanoo Miljalle.

On se, Juha oli vastannut. Hänellä oli ollut Jussin, 18, katoamisen jälkeen täysin sama homma.

Kun piti lähteä kauppaan, Juha saattoi ajaa polkupyörällä päinvastaiseen suuntaan. Kun oli tarkoitus ostaa jauhelihaa, hän toi kotiin vaniljajäätelöä.

”Kun mielessä on vain se yksi asia, kadonnut lapsi, ei mieleen mahdu muuta”, Juha sanoo.

”Sama homma on ollut kaikilla, joita olen auttanut.”

Milja ja Sini juttelivat maaliskuun viimeisenä iltana vuonna 2022. Silloin Sini soitti äidille. ”Sanoin, että ihana nähdä. Sini vastasi, että on ikävä jo.”

Pelottaa sanoa ääneen

Juhassa syntyi halu auttaa sen jälkeen, kun vapaaehtoiset etsijät löysivät Juhan pojan heinäkuussa 2021. Jussi oli autossa Äänekosken Suojoen pohjassa, hiekan sisällä neljän metrin syvyydessä.

Juhasta tuntui hyvältä se, että tuntemattomat ihmiset halusivat auttaa häntä ja hänen perhettään niin paljon.

Kun epätietoisuus Jussista päättyi, Juha kertoi Facebookissa, että häneen voi ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella omaisen katoamisesta. Juha myös kouluttautui Kanta-Hämeen keskussairaalassa Olka-toiminnan vertaistukijaksi ja kokemusasiantuntijaksi.

Juha laskee, että on tähän mennessä auttanut yhteensä 14:ää läheisensä kadottanutta eri puolilta Suomea. Siniä lukuun ottamatta kaikki nämä kadonneet ovat lopulta löytyneet kuolleina.

Auttaminen alkaa usein samalla tavalla kuin Miljankin kanssa. Omaisensa kadottanut laittaa tekstiviestin tai on yhteydessä Juhaan Facebookin kautta. Puhutaan puhelimessa. Viestejä vaihdetaan, ehkä tavataan. Jos Juha ei pysty puhumaan heti, sovitaan, että jutellaan vaikka illalla.

Juhasta tuntui hyvältä se, että tuntemattomat ihmiset halusivat auttaa häntä ja hänen perhettään niin paljon.

Rahaa Juha ei ota, ei kahvipakettiakaan.

”Puhelut eivät kuormita minua, saan niistä energiaa. Mutta aluksi pitää olla hiton varovainen ja tunnustella”, Juha sanoo.

Siksi hän kysyy ensin jotakin tavallista, kuten mitä tänään kuuluu. Hän varoo keskeyttämästä ja kuuntelee. Vähitellen Juha kertoo, kuinka on kokenut samat asiat itse. Näin luottamus rakentuu pikkuhiljaa. Mitään ei puhuta eteenpäin.

Miljan ja Juhan ensimmäinen tapaaminen kesti kolme tuntia. Milja muistaa, että puhuminen pelotti.

”Siinä oli myös jotakin sellaista, että kun puhun ääneen Sinin katoamisesta, joudun myöntämään itselleni, että Sini on kadonnut ihan oikeasti”, Milja sanoo.

Se tuntui Miljasta liian epätodelliselta.

Jos joku tietäisi jotakin

Sini oli ollut kateissa kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Viimeisin vahvistettu havainto Sinistä on Tampereen Hämeenkadun McDonald’s-ravintolan valvontakameran kuvassa 1. huhtikuuta 2022 noin kello 1.20. Siihen aikaan Sinin oli ollut tarkoitus olla nukkumassa äidin luona Riihimäellä.

Milja ei yhtään osaa kuvitella, missä Sini voisi olla.

Aikuisella on lupa kadota, mutta kun ihminen on yhdessä omaisten kanssa todettu kadonneeksi, poliisi ei lopeta kadonneen etsimistä koskaan. Sini on etsintäkuulutettu myös ulkomailla. Poliisi pyytää Sinin katoamiseen liittyviä vihjeitä edelleen ja tarkastaa ne.

Tällä hetkellä Suomessa on kadonneita hieman yli viisisataa. Vuosittain kateisiin jää 10–40 ihmistä.

”Totta kai siinä on se pelko, että hän on menehtynyt johonkin, koska jäljet Tampereella loppuvat niin yllättäen. Mutta pelkoa vahvempi on se toivo.”

Elämä jatkuu, vaikka ei samanlaisena

Niin kauan, kun tapausta ei ole ratkaistu, on toivoa. Juha muistaa, että tästä Jussin katoamista tutkivat poliisit puhuivat Juhalle silloin, kun Jussin tapauksen tutkinta oli vielä kesken.

Tätä Juha sanoo Miljallekin nyt: kun muusta ei ole tietoa, on toivoa.

Aina voidaan jutella. Saa soittaa. Elämä jatkuu, vaikka ei samanlaisena enää koskaan.

Joskus Milja toivoo, että Sinin katoamiseen tulisi ratkaisu, surullinenkin. Silloin hän pääsisi surussa alkuun, kuten Juha pääsi, kun Jussi löytyi.

Mutta kun Milja kertoo Sinistä, hän puhuu preesensissä. On, eikä oli.

”Sini on hyväsydäminen ihminen”, Milja sanoo.

Hänellä on hyvät käytöstavat. Hän on kaikille ystävällinen.

Juttua varten on haastateltu myös rikosylikonstaapeli Henri Baldaufia Itä-Uudenmaan poliisista. Tietoja on saatu lisäksi Keskusrikospoliisista.

Millainen oli Miljan ja Sini-tyttären viimeinen tapaaminen? Kuinka Juhan poika Jussi katosi? Miten tutut suhtautuivat Juhaan pojan katoamisen jälkeen? Millaiselta tuntui odottaa oman lapsen löytymistä yhdeksän vuotta? Minne sekä Milja että Juha ajattelivat lapsensa menneen? Entä mikä on kaikkein tärkeintä, mitä Juha pyrkii tekemään silloin, kun hän tapaa autettavan? Lue lisää Kodin Kuvalehdestä 23/2024! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.