Kauniit, vanhat laukut ovat hurmanneet Molla Millsin eli Mari Leppälän. Hänestä niissä on aina jotain sympaattista ja naisellista.
Molla Mills on 33-vuotias helsinkiläinen muotoilija, joka rakastaa vanhojen laukkujen viimeisteltyjä tikkauksia.
"Olin aikoinaan menossa Halloween-naamiaisiin pukeutuneena Jackie O:ksi itse ompelemassani valkoisessa puvussa ja pillerirasiassa. Löysin asuun täydellisesti sopivan 1960-luvun laukun tamperelaiselta kirpputorilta. Se oli ensimmäinen vintagelöytöni ja käytän sitä edelleen ahkerasti.
Voitin naamiaisasukilpailun silloisen mieheni kanssa. Hän oli tietysti herra Kennedy.
"Paras tarjonta oli kylänraittimyyjäisissä"
Opiskeluaikana innostuin keräilemään yhä enemmän vanhoja laukkuja. Koska minulla ei ollut varaa, kiertelin pikkukaupunkien kirpputoreja. Paras tarjonta oli kylänraittimyyjäisissä. Olin kiinnostunut erityisesti 1950-luvun malleista, mutta minulle kertyi aikoinaan kaikkea 1920- ja 1980-luvun väliltä.
Maksoin kalleimmasta löydöstäni 30 euroa, mutta suurin osa oli huomattavasti edullisempia. Jos vuorissa oli reikiä, hinta laski.
Kokoelmani arvokkain on isoäidiltäni saama pieni, musta laukku, jota hän oli pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Vanhoissa yksilöissä on aina jotain sympaattista ja naisellista. Ne ovat kuin koruja. Yksityiskohdat, tikkaukset ja metalliosat ovat huolellista työtä ja nahkapinta yleensä kauniisti ajan patinoima.
"Jännittävintä on etsiminen"
Keräilin laukkuja aktiivisesti muutaman vuoden, mutta ostin maltillisesti vain, jos vastaan tuli kaunis yksilö. Viimeisimmän hankintani tein noin viisi vuotta sitten. Kun kirpputorien hinnat nousivat ja tarjonta väheni, lopetin niissä kuljeskelun. Virkkaustöiden suunnittelu ja käsityökirjan tekeminen veivät aikani.
En koskaan ostanut laukkuja verkkokaupoista, vaikka niissäkin on paljon tarjontaa. Keräilyharrastuksessa tuotteen etsiminen on jännittävintä. Sitä tunnetta ei saa verkkoshoppailussa.
Ihastuin muutamaan laukkuun ja käytän niitä yhä, mutta suuren osan olen myynyt pois.
Joitakin kauniita yksilöitä pidän pukeutumispöydän koristeina, mutta välillä siivousvimmassani pakkaan ne ullakolle piiloon. Vintagelaukut ovat usein hyvin pieniä, ja niistä on pidettävä hyvää huolta.”
