Mona Moisala muistaa hyvin pelottavan aamun 20 vuotta sitten, jolloin hän huomasi pussilakanan kuvioiden kadonneen. Nyt hän puhuu aivojen asiantuntijana työkseen älylaitteiden riskeistä ja siitä, mikä työelämässä on aivojen kannalta pielessä.
Vaikka Mona Moisala miten katsoi, hän ei ymmärtänyt näkemäänsä. Illalla hänen pussilakanassaan oli ollut skottiruutuja. Nyt oli aamu, eikä ruutuja näkynyt. Niiden tilalla oli epämääräisiä väriläikkiä, kuin joku olisi huiskinut lakanaa vesiväreillä.
Oli vuosi 2006, Mona 18-vuotias ja lukulomalla ennen ylioppilaskirjoituksia. Hän oli viettänyt iltaa kavereiden kanssa kotona Helsingin Meilahdessa. Vanhemmat olivat käymässä jossain, kaverit jääneet yökylään. Ennen nukkumaan menoa Monan olo oli ollut aivan tavallinen.
Mona nousi istumaan sängyssä ja huomasi, että poissa eivät olleet vain lakanan kuviot. Koko makuuhuone oli kadonnut.
Täällä on varmaan pimeää, Mona ajatteli ja hapuili seinän valokatkaisijaa. Kattolamppuun ehkä syttyi valo, ehkä ei, mutta huone pysyi poissa.
Kauempaa erottui jotain pinkkiä. Olohuoneen seinällä on pinkki taulu, Mona tiesi ja lähti kulkemaan väriä kohti. Jossain siellä olivat myös kaverit.
Minulla on outo olo, mutta ei hätää, menkää te vain kotiin, Mona sanoi heille. Hän oli niin vakuuttava, että kaverit eivät epäilleet mitään. He moikkasivat ja lähtivät.
Jotenkin Mona onnistui suunnistamaan sokeana vessaan. Jossain vaiheessa päivää näkö alkoi palata.
Paljon muuta Mona ei päivästä muista.
Uravalinta vartissa
Kun Mona äkkiä sokeutui 18-vuotiaana, oli sunnuntaiaamu. Näkö palautui osittain, mutta maanantaina Mona meni silmälääkäriin.
”Uskottelin itselleni, että ongelma oli silmissä. Jos vaikka piilolasi olisi tehnyt silmään haavan tai jotain”, Mona kertoo.
Silmälääkäri lähetti Monan silmiin ja aivoihin erikoistuneelle lääkärille. Tämä passitti hänet suoraan neurologian osastolle. Jotain oli tapahtunut aivoissa, koska Monan molempiin silmiin oli jäänyt selkeä sokea alue.
Sokeutumisen syyksi paljastui aivoinfarkti.
”Ainoiksi mahdollisiksi syiksi infarktiin jäivät e-pillerit ja huono tuuri.”
Nopea liuotushoito olisi auttanut, mutta sitä ei päästy edes harkitsemaan, koska infarkti oli tullut Monan nukkuessa. Se oli tuhonnut näköaivokuoren toiselta aivopuoliskolta. Suurin osa näkökyvystä palasi, mutta vasen puoli molempien silmien näkökentästä oli ja pysyi poissa.
”Sairaalassa minut tutkittiin päästä varpaisiin. Ainoiksi mahdollisiksi syiksi infarktiin jäivät e-pillerit ja huono tuuri. Hormonilääkitys nostaa hiukan veritulpan riskiä, mutta harvinaista se on. Samoin on tosi harvinaista, että nuori ihminen saa infarktin”, Mona kertoo.
Kaikesta huolimatta Mona on nyt 38-vuotiaana sitä mieltä, että infarkti oli onnekas tapahtuma. Se ratkaisi hänen uravalintansa.
Ennen sairastumista Mona oli suunnitellut hakeutuvansa kaupalliselle alalle, vähän niin kuin omat yrittäjävanhemmat.
”Infarktin jälkeen tajusin, että ei minua kiinnosta mikään kaupallinen vaan olen aina ollut kiinnostunut aivoista”, Mona kertoo.
”Uravalintani kävi viidessätoista minuutissa. Istuin sairaalasängyllä ja hain läppärillä opiskeluvaihtoehtoja. Helsingin yliopistosta löytyi kognitiotiede, joka tutkii aivoja, aivojen tiedonkäsittelyä ja tekoälyä.”
Siltä istumalta Mona päätti, että hänestä tulee aivotutkija.
Miten aivoinfarkti vaikuttaa nykyisin Monan arkeen? Millä tavalla aivojen asiantuntija järjestää oman työpäivänsä mahdollisimman aivoystävällisesti? Miten keskeytykset vaikuttavat työtehoon? Ketkä ovat suurimmassa vaarassa uupua työssä? Millä keinoilla Mona suojelee omien lastensa aivoja? Miten hän onnistuu taistelemaan somen houkutuksia vastaan? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Mona Moisala
38-vuotias psykologian tohtori ja aivoasiantuntija asuu Helsingissä. Hänellä on kaksi lasta, jotka asuvat vuoroviikoin Monan ja isänsä luona.
Yrittäjänä Mona kouluttaa ja luennoi aivoterveydestä työpaikoilla ja kouluissa. Hän kertoo aiheesta myös kirjassaan Tyhmä työelämä – Kuinka pelastaa ajatustyöläisen aivot (Otava 2025).
Jos työpaikkailmoituksessa haettaisiin täsmälleen Monan kaltaista tekijää, siinä haettaisiin introverttiä ja esiintymistä jännittävää tyyppiä, joka tekee työnsä hyvin ja tehokkaasti eikä jää nyhräämään yksityiskohtia.
