Elina ehti rakastua deittisivustolta löytämäänsä mieheen ja lähettää tälle rahaa, ennen kuin tajusi joutuneensa nettihuijarin uhriksi.
Jo ensimmäinen viesti tuntui Elina Juusolan mielestä hyvältä. Siinä ei ollut imelyyttä, mutta sävy oli lämmin.
”Hei Elina,
kiitos, kun lähetit minulle sähköpostiosoitteesi Be2:ssa.
Millainen sää on Brisbanessa tänään? Kerro minulle, saitko
tämän sähköpostin, niin kirjoitan sinulle enemmän itsestäni ja
meilaan sinulle lisää kuvia itsestäni. Toivottavasti kuulen
sinusta pian.
Stephen”
Keväällä 2014 Elina Juusola oli liittynyt seuranhakusivustolle ensimmäistä kertaa elämässään, 58-vuotiaana.
Arjessa oli periaatteessa paljon hyvää. Oli kaksi aikuista poikaa ja kaksi aikuista tytärtä, kiinnostava työ tutkijana ja arki Brisbanessa Australiassa, jossa Elina oli asunut aiemmin nuoruudessaan ja nyt jo 20 vuotta.
”Jälkiviisaana ymmärrän, että tarvitsin jotakin päästäkseni masentuneesta olostani, ja tämä kaipuu johdatti minut etsimään tunneaistimusta.”
Silti elämä jotenkin laahasi.
”Äitini oli kuollut vastikään, ja olin siitä surullinen. Fibromyalgia-sairaus aiheutti kipuja, ja olo oli alavireinen. Jälkiviisaana ymmärrän, että tarvitsin jotakin päästäkseni masentuneesta olostani, ja tämä kaipuu johdatti minut etsimään tunneaistimusta”, Elina sanoo.
”Kokeilin matkustamista, mutta se ei auttanut minua toipumaan. Kun sitten näin tarjouksen, jossa yli 45-vuotiaat saivat liittyä deittisivustolle ilmaiseksi, ajattelin, että miksipä ei.”
”Arvostan luotettavuutta ja rehellisyyttä”
Sivuston kautta Elina tapasi muutamia australialaisia miehiä, kävi kahvilla ja elokuvissa, mutta siihen se jäi. Yhden viestin lähetti mies, jonka englannin kieli oli heikkoa ja tarina epämääräinen.
”Olin kuullut verkkohuijauksista ja arvelin häntä huijariksi, joten lopetin viestittelyn saman tien.”
Sitten hänelle kirjoitti mies, joka esitteli itsensä brittiläis-australialaiseksi majuriksi. Viestittely Stephenin kanssa alkoi.
”Täytyy olla aika epäluuloinen ihminen, jos yrittää aina löytää vikoja siitä, mitä toinen kirjoittaa tai sanoo.”
Ja kun se alkoi, se jatkui ja tiivistyi.
”Täytyy olla aika epäluuloinen ihminen, jos yrittää aina löytää vikoja siitä, mitä toinen kirjoittaa tai sanoo. En ole sellainen ollenkaan. Olen työssäni tutkinut paljon pornoa ja ihmiskauppaa, ja olen päättänyt jo kauan sitten, että suhtautuisin ihmisiin sellaisina kuin he ovat”, Elina sanoo.
”Tämä oli toiminut minulla hyvin siihen asti, kunnes internet muutti selvästi tapaa, jolla ihmiset ovat keskenään tekemisissä.”
Stephen kirjoitti kauniisti. Hän vastasi viesteihin nopeasti, jutteli Skypessä hauskasti.
Skype-yhteyteen ei koskaan saatu kuvaa toimimaan, mutta Stephen lähetti Elinalle kuvia itsestään ja elämästään sekä kirjoitti juuri niin kuin Elinakin ajatteli, näin:
”En pyydä mitään muuta kuin rakastavaa, onnellista ja sitoutunutta suhdetta jonkun erityisen ihmisen kanssa. En tappele enkä riitele, elämä on liian lyhyt siihen, mutta arvostan ystävyyttä ja läheisyyttä. Kunnioitus on yksi tärkeimpiä edellytyksiä suhteessa, kuten myös rehellisyys ja sitoutuminen.
Uskon, ettei kumpikaan meistä ajatellut kohtaavansa ketään erityistä netissä, mutta se vain tapahtui. Olen valmis rakastumaan johonkuhun erityiseen, olipa hän kuka tahansa.
Arvostan paljon muutamia aitoja ominaisuuksia suhteessa, kuten uskollisuus, lojaalius, luotettavuus, rehellisyys, kunnioitus jne. Minusta nuo ominaisuudet voivat auttaa paljossa.
En etsi tyhjiön täyttämistä elämääni. Etsin sielunkumppaniani. Pidän itseäni hyvin rentona ja tasaisena tyyppinä.”
Jo kuukaudessa Stephenistä tuli Elinalle hyvin läheinen ja tärkeä.
He eivät vielä olleet tavanneet, eivät voineet, koska Stephen kertoi olevansa viimeisellä työkomennuksellaan Afganistanissa ennen eläkkeelle jäämistään. Mutta he viestittelivät ja puhuivat melkein joka päivä ja usein monta kertaa päivässä, toivoivat yhteistä tulevaisuutta ja tapaamista ihan pian.
Tuli vain yksi este. Stephen oli lähettänyt arvoesineitään Afganistanista kotiin, ja paketti oli jäänyt Dubain tulliin. Hän tarvitsi rahallista apua saadakseen paketin eteenpäin ja maksaisi ensitilassa takaisin.
”Ihan ensimmäisen viestin ja ensimmäisen rahapyynnön välissä oli vain kuukausi.”
”Sain myötätuntoisen kuuntelijan”
Elina maksoi tarvitut 1500 euroa. Se jäi rahallisesti ainoaksi menetykseksi, sillä epäilykset heräsivät.
Elinan aikuinen poika auttoi äitiään Stephenin taustojen selvittämisessä. Nopeasti selvisi, että ei ollut mitään Stepheniä.
”Ikävintä ei ollut rahan menettäminen vaan omien idealististen ja romanttisten uskomusten menettämisestä selviäminen.”
Valokuvat olivat internetistä luvatta kopioituja, kuvan mies joku ihan vieras sivullinen. Kauniit viestit olivat monistettuja, samoilla sanoilla oli kirjoitettu ja kirjoitetaan muille ympäri maailman.
”Kokemus nettiromanssihuijauksesta löi minut ällikällä. Ikävintä ei ole rahan menettäminen vaan se, että minun täytyi selvitä idealististen ja romanttisten uskomusteni menettämisestä. Minun täytyi määritellä kokonaan uudelleen se maailma, jossa elin, ja kohdata karut tosiasiat ympärilläni ja itsessäni.”
Ihastuminen nettihuijariin ei hävettänyt Elinaa alussa eikä hävetä nyt. Hän sanoo huijaamisen olevan työtä, ja monen olevan siinä työssä todella taitava.
”Työssään taitava huijari saa ihmisen käyttäytymään niin kuin haluaa, vähän niin kuin kaappaisi osan toisen aivoista.”
”Kun puhuu ja kirjoittaa sellaiselle, jota ei voi nähdä, kiintyminen nopeutuu ja helpottuu.”
Elina sanoo ymmärtävänsä, miksi ihastui Stepheniin niin.
”Sain Stephenistä myötätuntoisen kuuntelijan, vaikka se tapahtuikin vain sähköpostien ja nettideittailun kautta. On hieno tunne, että joku kuuntelee ja arvostaa, se oli tällaiselle vanhemmalle henkilölle todellinen houkutin.”
”Kun puhuu ja kirjoittaa sellaiselle, jota ei voi nähdä, kiintyminen nopeutuu ja helpottuu. Vanhemmat ihmiset on usein kasvatettu luottamaan toisiin ihmisiin ja heidän aikeisiinsa. On tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi ja toimia toisten hyväksi.”
”Ihminen, jota jo rakastin, kuoli”
Vaikein tunne huijauksen paljastumisen jälkeen oli suru. Elina on surrut sitä, miksi nettihuijaus osui juuri häneen. Vielä suurempi suru oli, että rakkaus ei ollutkaan totta.
”Kun huijaus paljastui, tuntui, että ihminen, jota jo rakastin, kuoli. Menetin jotakin suurta ja tärkeää, jonka olin luullut löytäneeni.”
”Äiti, älä mene tutkimaan, mitä kaikkea tietoa siitä huijarista löytyy. Muistele mieluummin onnen tunnetta.”
”Minua auttoivat poikani viisaat sanat. Hän sanoi, että äiti, älä mene tutkimaan, mitä kaikkea tietoa siitä huijarista netistä löytyy. Muistele mieluummin rakastumisen tunnetta, jonka sait, ja yritä pitää siitä paremmasta fyysisestäkin olosta kiinni.”
Elina sanoo, että hänet pelasti surusta se, että hän alkoi tutkia huijauksia tutkijana, kirjoittaa niistä ja selvittää lisää. Se auttoi ymmärtämään itseä ja toivottavasti auttaa myös muita.
Rakkauteen Elina uskoo edelleen, mutta deittipalstoilla hän ei enää ole. Se ei johdu siitä, että hän ei enää luottaisi niihin – moni löytää netin kautta oikean rakkauden.
Ennemmin se johtuu miehestä, jonka Elina tapasi lelukaupassa. Silloin hän etsi kaupasta vain legoja, mutta löysikin myös miesystävän.
Elina Juusolan Sydän saaliina – romanssihuijarit verkossa -kirja (Docendo) julkaistiin naistenpäivänä 8. maaliskuussa 2018.
