Mirjami Linkolalla ei ole monia onnellisia lapsuusmuistoja elämästä ”isän kalastajahuushollissa”. Mutta kun isä ei enää jaksanut lähteä luontoon bongaamaan lintuja, juuri Mirjami osasi keksiä lohdutuksen.
Lapsena Mirjami Linkola näki, että isä Pentti itki kaadettuja puita. Hän näki myös isän vihaiset ilmeet ja ehdottomuuden. ”Olen pettynyt isään monta kertaa, mutta tunnistan itsessäni samaa paloa. Kun maailmassa asiat menevät pieleen, olen kokovartaloraivon vallassa.”
Ne kalat, jotka eivät menneet myyntiin, säilytettiin kannellisissa astioissa eteisen penkkien alla. Paistetut kuhat, siiat, lahnat , mateet ja hauet.
Sähköttömässä mökissä ei ollut jääkaappia, mutta lattianrajassa oli kaloille tarpeeksi kylmä. Saman penkin alla olivat keitetyt perunat....
