Ensin Ina Westman alkoi yskiä. Vähitellen epämääräiset oireet saivat hänet sulkeutumaan kuoreensa, eikä hänen puolisonsa Juko Hakala aina tajunnut, kuinka sairas Ina oli. Lue KK:n rakastetusta Parisuhteellista-sarjasta, miten koronan pitkittynyt muoto on vaikuttanut Inan ja Jukon suhteeseen.
Juko: Arkemme muuttui maaliskuussa 2020. Lähdimme Inan kanssa ladulle Ylläksellä, jossa olimme perheen perinteisellä kevätreissulla. Pian aloimme yskiä. Hiihtolenkillä meistä kummastakin tuntui, että emme ole kunnossa.
Ina: Olin yhteydessä etälääkäriin, joka vakuutti, että meillä on tavallinen flunssa. Aluksihan koronan pääoireena pidettiin korkeaa kuumetta, eikä meillä ollut kuin vähän lämpöä.
Juko: Lapset eivät sairastuneet ollenkaan. Oma tautini muistutti peruslenssua ja meni viikossa ohi.
Ina: Minulla ei mennyt. Tauti tuntui pahalta vatsataudilta. Aaltoillen oli voimakasta huimausta, yskää, kovaa päänsärkyä ja hengenahdistusta.
Juko: Ina oli lopulta niin sairas ja huonovointinen, että emme päässeet lähtemään kotiin, eli jäimme kolmeksi viikoksi jumiin Lappiin. Olin poikiemme kanssa paljon rinteessä. Se oli oikeastaan aika mukavaa aikaa.
Ina: Näen tuon ajanjakson hyvin eri tavalla kuin sinä. Makasin sängyssä. Olin kipeä ja väsynyt.
”Esitin terveempää kuin olin.”
Juko: Halusin antaa sinulle tilaa sairastaa. Halusin myös keventää lasten fiilistä koronan tuoman epävarmuuden keskellä.
Ina: Niin, otit heti vastuuta arjen pyörittämisestä ja poikien ulkoilusta. Kun aikanaan pääsimme kotiin, en jaksanut puuhata tavalliseen tapaan. Se tuntui vaikealta. Siksi esitin terveempää kuin olin.
Juko: Et halunnut kuormittaa tai huolestuttaa muita, et edes minua. Sairastit itseksesi, sulkeuduit omaan kapseliisi.
Ina: Sulkeuduin makuuhuoneeseen. Siis silloin, kun se oli pikkulapsiarjessa mahdollista tai voin erityisen huonosti.
Juko: Olet mietiskelevää tyyppiä ja viihdyt välillä omissa oloissasi. Vaikutit vahvalta ja toimit työssä ja arjessa melkein kuin ennenkin. En ehkä tajunnut, kuinka huonosti voit.
Ina: Yritin vain sinnitellä ja selviytyä päivä kerrallaan. Minut on kai kasvatettu niin, että aina pitää jaksaa, etenkin äitinä. Osasin pyytää apua töissä, mutta en kotona.
”Vaikeinta on ollut seurata vierestä toisen huonoa oloa.”
Juko: Sekä meidän että lääkärien ymmärrys pitkittyneestä koronasta eli long covidista kasvoi hitaasti. Diagnoosin sait vasta syksyllä 2022.
Ina: Olin niihin aikoihin jatkuvasti kipeänä, milloin minkäkin tartunnan kourissa. Lisäksi minulla oli migreeniä, astman kaltaisia keuhko-oireita, pahoinvointia, ripulia ja oksentelua, nivelsärkyjä, sydänoireita, uupumusta, uniongelmia, puutumista, aivosumua ja mielialaoireita. Oireeni pahenivat, kun liikuin, olin töissä tai sosiaalinen.
Juko: Vointisi vaihteli.
Ina: Pienten lasten kanssa ei ehdi miettiä omaa oloaan kaiken aikaa. Lapset myös pitävät toivoa ja normaalia elämää yllä. Vaikeina päivinä ja hetkinä perhe ja ystävät olivat minulle suurin tuki.
Juko: Yritimme aina ajatella, että ehkä ensi viikko on parempi.
Ina: Diagnoosin tehdessään lääkäri sanoi, että hoitoa ei ole. Long covid menee ohi itsekseen. Ohjeena oli jatkaa normaalia elämää ja harrastaa liikuntaa. Silloin ei vielä tiedetty, että näin vain pahensin sairautta. Minun olisi pitänyt levätä ja saada lääkitystä oireisiini.
Juko: Vaikeinta on ollut seurata vierestä toisen huonoa oloa ja sitä, ettei apua löydy mistään.
”Minusta tuntui, että käytät sairautta valttikorttina riidassa.”
Ina: Kärsin marttyyrimaisesti yksin. En sanonut mitään, vaikka voin todella huonosti. Sitten räjähdin sinulle ja lapsille jostain pikkujutusta. Että ettekö ymmärrä, miten sairas olen. Yleensä menetin hermoni illalla, kun halusin vain päästä nukkumaan ja lepäämään, ja kotona pyöri iltarumba, joka ei meinannut loppua millään.
Juko: Silloin minusta tuntui, että käytät sairautta valttikorttina riidassa. Yleensä sanoin, että mene lepäämään ja anna minun hoitaa lapset. Olisit voinut pyytää enemmän apua, kun olit itse ihan loppu.
Ina: Olen opetellut terapiassa kertomaan jo aamulla, jos voin huonosti tai tarvitsen apua.
Mietin jossain vaiheessa, että saat minusta tarpeeksesi ja lähdet. En sanonut sitä ääneen, vaan pyörittelin ajatusta masentuneessa mielessäni.
Juko: Minä en tiennyt tuosta mitään. Ero ei koskaan käynyt minulla edes mielessä. Olemme kaksi erillistä ihmistä, jotka tekevät omia juttujaan mutta joille perhe tulee kuitenkin aina ykkösenä.
Mitä yllättävää Inan arjessa alkoi tapahtua, kun Juko otti vastaan kiinnostavan työn ulkomailta? Kuinka long covid näkyy parin arjessa nyt? Entä miten pari tapasi toisensa ja rakastui uutenavuotena 2006? Lue kiinnostava rakkaustarina kokonaan Kodin Kuvalehden 19/2024 Perhekuvioita-jutusta! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Ina ja Juko
Kirjailija ja Tammen viestintäpäällikkö Ina Westman, 49, ja ruotsalaisen it-yrityksen toimitusjohtaja Juko Hakala, 53, ovat olleet yhdessä 18 vuotta. He asuvat Helsingissä kerrostalossa 9- ja 12-vuotiaiden poikiensa kanssa. Perhe harrastaa yhdessä mökkeilyä, veneilyä ja retkeilyä luonnossa.
Ina sairastui keväällä 2020 koronaan ja sitten taudin pitkittyneeseen muotoon long covidiin. Ina kertoo sairastumisestaan ja sen vaikutuksista elämäänsä syyskuussa julkaistavassa kirjassaan Lähes elossa (WSOY).
