Kun Anna-Karoliinan syöpähoidot alkoivat, Elias ajatteli, että nyt on hänen vuoronsa auttaa. ”Olemme nähneet kaikki puolet toisistamme. Se on surkuhupaisalla tavalla arvokasta.”
Anna-Karoliina: Olen onnellisin silloin, kun ihmettelemme Eliaksen kanssa Prisman kodinkonehyllyn luona sauvasekoittimia. Niin iso osa suhteestamme on ollut selviytymistaistelua, että tavallisen arjen jakaminen on ihanampaa kuin mikään muu.
Elias: Lempiasioitani ovat yhteiset aamiaiset. Jään usein kotiin etätöihin niiden vuoksi. Minut tekee onnelliseksi se, että olemme samassa paikassa. Välillä varmistamme toisiltamme, että kaikki on hyvin. Sitten jatkamme puuhiamme.
Anna-Karoliina: Eliakselta löydettiin aivokasvain viisi vuotta sitten.
Elias: Sitten sinäkin sairastuit.
Anna-Karoliina: Elokuussa 2023 löysin patin kainalostani. Selvisi, että se on rintasyöpä.
”Oikeasti syöpään sairastumisessa ei ole mitään kaunista.”
Elias: Sairastumisesi rintasyöpään tuntui universumin kettuilulta.
Anna-Karoliina: Leikkauksen jälkeen sain kemoterapiaa ja sädehoitoa. Kun elokuvissa näytetään syöpäsairasta, hänessä on usein jotain eteeristä. Oikeasti syöpään sairastumisessa ei ole mitään kaunista. Hikoilin kuin pieni sika ja oksensin.
Elias: Sellainen ei ole kovin romanttista.
Kamalinta oli, että en voinut viedä pahaa oloasi pois. Kotitöissä pystyin sentään auttamaan. Olit pitänyt minusta niin rakastavasti huolta, että halusin antaa samalla mitalla takaisin. Oli minun vuoroni auttaa. Pyöritin arkeamme. Yritin saada sinut syömään edes jotain.
Anna-Karoliina: Minulla oli pesä olohuoneen sohvalla. Sinä teit vieressä töitä. Jos sinun piti lähteä käymään jossain, selasin puhelinta ja katsoin Gilmoren tyttöjä, jotta ahdistavat ajatukset pysyisivät loitolla.
”Häät olivat valo tunnelin päässä, jotain, mitä odottaa.”
Elias: Olemme nähneet kaikki puolet toisistamme. Olet nähnyt minut tajuttomana kuivunutta kuolaa suupielissäni, olen nähnyt sinut pahoinvoivana ilman hiuksia. Se on surkuhupaisalla tavalla arvokasta.
Anna-Karoliina: En voisi olla kenenkään muun kanssa kuin sinun. Uusi kumppani ei ymmärtäisi, mitä olen kokenut.
Elias: Kun Anna-Karoliina sairastui, suunnittelimme häitä. Meiltä kysyttiin, aiommeko perua ne. Vastasimme, että emme tietenkään peru. Häät olivat valo tunnelin päässä, jotain, mitä odottaa.
Anna-Karoliina: Menimme naimisiin viime heinäkuussa. Alttarilla meitä nauratti lupaus rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Niin olimme totisesti rakastaneet siihenkin asti.
Meidät vihittiin aurinkoisessa puutarhassa. Kun kävelin alttarille, soi italialainen iskelmä eli Jimmy Fontanan Il Mondo. Olimme kuulleet kappaleen Oli aikakin -elokuvan hääkohtauksessa ja ajatelleet, että se soitetaan joskus omissakin häissämme. Ei siellä kuivia silmiä ollut kenelläkään. Pillitit ihan hulluna.
Elias: Vaikka ystävät ja sukulaiset olivat lähellä, näin vain sinut.
”Meidän ei tarvitse tehdä yhdessä mitään erityistä.”
Anna-Karoliina: Minäkään en nähnyt muuta kuin sinut. Arvostin sitä, että sairaus ei ollut keskiössä. Menimme naimisiin ilon kautta, vaikka tulevaisuus on epävarma. Hoidot ovat onnistuneet, mutta syöpäkontrollit rytmittävät yhä elämää.
Elias: Aivokasvaimessani on havaittu kasvua. Selviytymistaistelu ei ole ohi. Kasvain huolestuttaa minua, sillä suurin toiveeni on saada elää vanhaksi kanssasi.
Anna-Karoliina: Meidän ei tarvitse tehdä yhdessä mitään erityistä.
Elias: Riittää, että saan olla lähellä sinua.
Luit tiivistelmän Kodin Kuvalehden Parisuhteellista-jutusta 12/2025. Kuinka aivokasvain selvisi Eliakselle? Mitä arkista Anna-Karoliina teki kotona jatkuvasti, kun hän ei kestänyt ajatusta Eliaksen menettämisestä? Mitä dramaattista tapahtui kuukausi Eliaksen leikkauksen jälkeen? Mihin Elias ja Anna-Karoliina ihastuivat toisissaan nuorina taidekoululaisina? Mikä sai Anna-Karoliinan rakastumaan? Entä mikä sai heidät aluksi epäröimään seurustelua niin paljon, että suhde olisi voinut päättyä ennen ensimmäistä kesää? Lue lisää Kodin Kuvalehdestä. Tilaajana voit lukea ihanan rakkaustarinan myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Elias ja Anna-Karoliina
Kuvataiteilija Anna-Karoliina Vainio, 30, ja arkkitehti Elias Salomäki, 31, ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. Naimisiin he menivät kesällä 2024. Pari asuu kerrostaloasunnossa Helsingissä. Anna-Karoliina on intohimoinen virkkaaja, ja Elias harrastaa telttailemista. Joka ilta Anna-Karoliina ja Elias pesevät toistensa hiukset ja vaihtavat samalla päivän kuulumiset.
