Sadelilja Larimo adoptoitiin Kiinasta Suomeen puolitoistavuotiaana. Kun Sadeliljasta tuli äiti, hän päätti yrittää etsiä biologiset vanhempansa. ”Halusin tietää, miksi minut annettiin pois”, Sadelilja sanoo.
Erityisen iloinen uutinen: Pu Qiaon vanhempien henkilöllisyys on ilmeisesti varmistunut.
Viesti tuli Sadelilja Larimon puhelimeen 16.5.2025 kello 16.37 Helsingissä. Se oli kirjoitettu kiinalaisilla merkeillä.
Sadelilja oli töissä, voitelemassa asiakkaalle leipää. Työvuoro henkilökohtaisena avustajana oli alkamassa. Hän avasi nopeasti viestin ja suomensi sanat netissä.
Sillä hetkellä ei tuntunut erityiseltä.
”Ehkä en uskaltanut ajatella, että viesti voisi olla totta”, Sadelilja, 24, sanoo.
Viestin oli lähettänyt vieras nainen keskusteluryhmään, jossa vapaaehtoiset ihmiset auttoivat Pu Qiaota löytämään biologiset vanhempansa Kiinasta.
Pu Qiao oli Sadelilja. Ensimmäisen nimen hän oli saanut vauvana kiinalaisessa lastenkodissa. Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisenä Pu Qiao adoptoitiin Helsingin Metsälään, jossa hän sai uuden nimen ja perheen.
Joku kysyi välillä: Miksi sun oma äiti on hylännyt sut?
Lapsena Sadelilja toivoi toisinaan, että olisi ollut tavallinen suomalainen tyttö.
”Ja tavallaan olinkin.”
Äiti ja isä olivat aina puhuneet adoptiosta luontevasti. Kun Sadelilja oli nelivuotias, hän sai pikkusiskon. Sadelilja oli mukana, kun sisko haettiin kotiin Kiinasta.
Sadelilja harrasti lapsena viulunsoittoa ja oli aika hyvä koulussa. Perjantaisin oli saunailta, silloin isä teki uunikasviksia ja makkaraa. Lomalla mentiin mökille saaristoon tai tapaamaan isovanhempia Kotkaan ja Kouvolaan.
”Silti tunsin itseni aina erilaiseksi.”
Miksi sun oma äiti on hylännyt sut, joku kysyi välillä.
Sun sisko ei ole sun oikea sisko, sanottiin.
”Halusin olla kiltti kaikille ja miellyttää. Pelkäsin, että minuun ollaan tyytymättömiä tai minut hylätään.”
Kun Sadelilja tuli vanhemmaksi ja alkoi liikkua omin päin keskustassa, hänelle puhuttiin usein kaupoissa englantia tai hänen suomen kielen taitoaan kehuttiin. Sadelilja halusi välttyä jatkokysymyksiltä eikä paljastanut, että suomi on hänen äidinkielensä. Sitäkään hän ei kertonut kyselijöille, että kotona on oma äiti ja sisko.
”Halusin olla kiltti kaikille ja miellyttää. Pelkäsin, että minuun ollaan tyytymättömiä tai minut hylätään. Silloin en tiennyt, että sellaiset tunteet ovat aika tavallisia adoptoiduilla.”
15-vuotiaana Sadelilja alkoi seurustella nykyisen puolisonsa Eetun kanssa.
Abikeväänä toukokuussa Sadelilja teki positiivisen raskaustestin. Samoihin aikoihin hän sai kuulla päässeensä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan laulua.
”Ne olivat kaksi isoa asiaa, joista olin haaveillut. Silti jokin aukko minussa ei täyttynyt millään.”
Ei tiedetty, kuka Sadeliljan oli tuonut lastenkodin portaille.
”Tuntui, etten voi ymmärtää itseäni kokonaan, jos en tiedä, mistä olen tullut.”
Lapsi syntyi, kun Sadelilja oli 19-vuotias. Kun vauva oli yhdeksän päivän ikäinen, Sadelilja alkoi ensimmäistä kertaa ajatella biologisia vanhempiaan enemmän.
Adoptiopapereissa luki, että juuri yhdeksän päivän ikäisenä Sadelilja oli jätetty lastenkodin portaille Kiinassa. Lääkäri oli arvioinut vauvan iän jäljellä olevasta napatyngästä mahdollisimman tarkasti.
Ei tiedetty, kuka Sadeliljan oli portaille tuonut.
Kahta kysymystä Sadelilja mietti paljon:
Ovatko vanhempani Kiinassa elossa?
Miksi he antoivat minut pois?
”Halusin tietää, mikä on tarinani”, Sadelilja sanoo.
Mitä Sadelilja sai tietää juuristaan? Mitä tapahtui, kun Sadelilja matkusti Kiinaan etsimään biologisia vanhempiaan? Miten hänen elämänsä muuttui matkan jälkeen? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 13/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
