Iisakki Kiemunki, 49, oli kymmenvuotias, kun hänen isänsä alkoi olla juovuksissa raa’an väkivaltainen. Herkkä poika tukahdutti tunteensa vuosikausiksi ja yritti myöhemmin itse elää tasapainoista perhe-elämää.
”Faija oli ollut nelikymppiseksi asti raivoraitis. Hän oli halveksinut juoppoja, myös omaa veljeään, joka oli jäänyt rapajuopoksi mummoni helmoihin pohjoiseen. Oman talon ja lomamökkikylän rakentaminen työn ohessa oli kuitenkin isälle rankkaa, ja hän alkoi ottaa olutta. Kasvaessani viina vei häntä kiihtyvällä tahdilla.
Olin kymmenen, kun isä alkoi olla juovuksissa raa’an väkivaltainen. Näin lukemattomia kertoja, kuinka hän kuristi äitiä. Pari kertaa äiti päätti, että muutamme pakoon toiseen asuntoon kylälle, mutta palasimme aina takaisin. Äidin päätökseen vaikutti sekin, että minä en halunnut lähteä pois kavereideni luota.
Otin kerran kalapakista Iisakki Järvenpään puukon. Muistan sen hyvin, koska meillä oli sama nimi. Se tuntui merkitykselliseltä. Puukko oli hieno, siinä oli visakoivuinen kahva.
”Kyyneleet nousivat faijan silmiin, ja hän lupasi, ettei satuttaisi äitiä enää.”
Laitoin puukon tyynyni alle, jotta voisin tarvittaessa iskeä sillä isää. Kerran äiti tuli vaihtamaan lakanoitani ja löysi puukon. Kun palasin koulusta, isä vei minut huoneeseeni, nosti tyynyä, otti puukon ja kysyi, miksi se oli siellä. Kerroin, että halusin pystyä puolustamaan äitiä.
Kyyneleet nousivat faijan silmiin, ja hän lupasi, ettei satuttaisi äitiä enää. Puukko meni takaisin kalapakkiin.
Mutta heti seuraavan rankemman ryyppyputken myötä meno oli entisenlaista.
Tuskallisimman muistoni aikaan taisin olla 11-vuotias. Faija ajoi yli kahden promillen kännissä autolla kotiin, poliisit perässään. Hän syöksyi sisään, otti eteisessä olleen vesurin ja jäi odottamaan oven taakse. Kun kaksi poliisia tulivat, isä yritti lyödä heitä, mutta vesuri osui ovenkarmiin ja jäi siihen jumiin.
Isä oli ryyppäämisestä huolimatta edelleen todella vahva, entinen painija. Pitkän ottelun jälkeen poliisit saivat lopulta isän taltutettua kyynelkaasulla ja pampuilla.
Sen jälkeen toinen poliiseista näki minut itkemässä ja tuli lohduttamaan. Hän pörrötti tukkaani, mutta hänen käsissään oli kyynelkaasua, joka meni silmiini ja kirveli hirveästi.
”Lopulta pakenimme äidin kanssa. Äiti kävi töissä ja yritti elättää meitä, isältä ei apua herunut.”
Isä sai kovat tuomiot rattijuopumuksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, tai millä nimellä se silloin kulkikaan.
Tukkaani pörröttänyt poliisi tuli vuosia myöhemmin juttelemaan minulle. Hänestä oli tullut poliisien kouluttaja, ja hän kertoi käyttävänsä tapausta opetuksessaan esimerkkinä siitä, miten moni asia keikalla voi mennä pieleen.
Kerran isä keräsi syliinsä äidin vaatteita, heitti ne pihalle, kaatoi päälle ruohonleikkurin bensaa ja sytytti vaatteet palamaan. Kun hän oli viemässä ulos uutta vaatekasaa, kävin äkkiä hakemassa äidin vaatekomerosta hänen lempivaatteensa, hopeisen silkkipuvun, jossa oli punaisia kukkia. Piilotin sen huoneeseeni.
Lopulta pakenimme äidin kanssa. Elettiin pahinta lama-aikaa. Olin juuri aloittanut seitsemännen luokan. Äiti kävi töissä ja yritti elättää meitä, isältä ei apua herunut.”
Millainen Iisakin nuoruus oli tästä eteenpäin? Miten Iisakin isä kuoli, ja miltä isän menetys hänestä tuntui? Miten hurja lapsuus on vaikuttanut Iisakin omiin parisuhteisiin? Mitä Iisakin ex-vaimo haluaa sanoa Iisakille? Miten Iisakki oppi lopulta itkemään? Iisakki on tuomittu Hämeenlinnan kaupungin edustajana Sunny Car Center -oikeudenkäynneissä suuriin korvauksiin. Miltä velkasaneeraukseen joutuminen on hänestä tuntunut? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 15/2026 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Iisakki Kiemunki
49-vuotias SDP:n puoluejohdon erityisavustaja asuu Helsingin Kaapelitehtaalla puolisonsa Jennin kanssa. Hänellä on myös toinen koti Hämeenlinnassa. Iisakin perheeseen kuuluvat lisäksi hänen 17- ja 15-vuotiaat lapsensa aiemmasta liitosta sekä Jennin 18-vuotias lapsi. Iisakki luuli viime vuosiin asti, ettei osaa laulaa, mutta nyt hän on innostunut karaokesta. Hänen suosikkinsa on Jeff Buckleyn versio Hallelujah-kappaleesta.
