Kauneusalan yrittäjä Sirkka Aitala, 59, ja venäjäntoyterrieri Manu, 4, Lahdesta.
Kauneusalan yrittäjä Sirkka Aitala, 59, ja venäjäntoyterrieri Manu, 4, Lahdesta.

Jos kauneusalan yrittäjä Sirkka Aitala huomaa ulos lähtiessä, että koiran pannan väri ei sovi kokonaisuuteen, hän vaihtaa sen.

"Arvostan kauneutta kodissani,työssäni ja itsessäni. Miksen siis satsaisi koiraanikin? Koiran vaatteet ja muoti ovat osa mukavaa elämää.

Valitsin pienen koiran, koska se kulkee helposti mukana. Manu on niin söpö, painaakin vain kilon ja 900 grammaa.

Aamulenkin jälkeen menemme yleensä yhdessä kahvilaan. Minä juon cappuccinon ja katselen ihmisiä. Manu istuu kassissa ja nauttii, kun ympärillä on vilinää. Se ei häiriinny mistään, jos olen lähellä. Kun tapaan ystävättäriä yksikseni, he kysyvät heti, että minne koiran jätit.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Manulla on kymmeniä takkeja ja kaulapantoja, eihän kenenkään ole kiva olla joka päivä samoissa vaatteissa."

Jos ulos lähtiessä huomaan, että koiran pannan väri ei sovikaan kokonaisuuteen, vaihdan sen. Manulla on kymmeniä takkeja ja kaulapantoja, eihän kenenkään ole kiva olla joka päivä samoissa vaatteissa. Suloisimmillaan Manu on farkkuhaalarissa, juhliin puetaan solmio.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös lelujen ja ruokakuppien on oltava sieviä. En ikinä kaataisi koirannappuloita mihin tahansa kulhoon ja pistäisi muovirenksulla suljettua pussia viereen lattialle. Kyllä koirankupit ovat osa sisustusta.

Jos meillä on Manun kanssa keskenämme mätsäävät vaatteet, ohikulkijat täällä Lahdessa saattavat päivitellä, ettävoi vitsi, voiko olla totta! Mutta kun käymme Helsingissä, ihmiset korkeintaan hymyilevät. Ehkä siellä on jo nähty enemmän kaikenlaista.

"Ei Manu kärsi, vaikka mamma välillä vähän höpsöttelisi."

Vaateintoiluni ei ole pelkkää turhamaisuutta. Pakkasella ja helteellä koira tarvitsee vaatteita. Eikä Manu tietenkään kärsi, vaikka mamma välillä vähän höpsöttelisi.

Olen itsellinen nainen ja päätän, mihin tienaamani rahat käytän. Miksi jotkut asiat eivät saisi olla veikeitä, jos ne tuovat hyvää mieltä? Sanon usein pilke silmäkulmassa, että joku satsaa autoon,minä satsaan Manuun.

Tällaista meillä on, kun kahdestaan elelemme, positiivista. Emme ota asioita liian vakavasti. Manu luo ympärilleen uskomattoman myönteistä energiaa. Koiran seurassa verenpainekin alentuu.

"Ilman koiraa elämäni olisi paljon yksinäisenpää ja ilotonta."

Manu on minulle ystävä ja perheenjäsen. Meillä on jopa samanlainen luonne. Olemme molemmat sosiaalisia, mutta läheisiksi hyväksymme vain harvat ja valitut.

Rakastan Manua koirapersoonana. Ilman koiraa elämäni olisi paljon yksinäisempää ja ilotonta."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla