Sukupuolensa korjannut Marja-Sisko Aalto, 71: ”Puhuin vaimolle vuosikymmeniä, että tällainen asia saattaa olla edessä joskus”
Kun Marja-Sisko Aalto korjasi sukupuolensa, hän sai osakseen ikävää kohtelua. Vuosikymmenet rinnalla on kulkenut vaimo Birgitta. ”Olemme kokeneet enemmän kuin moni muu pari. Rakkaus ei ole kadonnut.”
”Lapsena ihmettelin, miksi näytän pojalta, kun en ole poika. Nyt saan olla vanha nainen, joka viettää aamut omassa tahdissaan.
Luen Hesarin ja Savon Sanomat, päivitän Facebookin. Touhuilen hiljakseen, etten häiritse nukkuvaa vaimoa.
Kun Birgitta herää vähän ennen kahdeksaa, syömme puuroa ja juomme kumpikin kaksi kuppia kahvia. Meillä on isot paksureunaiset kupit, joissa kahvi jäähtyy juuri sopivassa tahdissa viipyilevästi.
Olen aamupalapöydässä onnellinen. Jäin eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten. Pappina, kirkkoherrana ja notaarina aikataulut painoivat aina päälle. Nyt kiire on lakannut. Se tuntuu lahjalta.
”Tässä iässä rakkaus on sitä, että huomaa toisen ja elää hänen kanssaan.”
Olemme olleet Birgitan kanssa yhdessä 56 vuotta ja saaneet kolme lasta. Olemme kokeneet enemmän kuin moni muu pari. Rakkaus ei ole kadonnut.
Nuorempana rakkaus oli täydellisyyden tavoittelua ja supernovaräjähdyksiä. Tässä iässä rakkaus on sitä, että huomaa toisen ja elää hänen kanssaan.
”Tahdoin olla itseni ja perheen takia varma siitä, että teen oikein.”
Aloitin sukupuolenkorjausprosessin vuonna 2007. Sitä ennen ihmiset tunsivat minut kirkkoherra Olli Aaltona. Juridisesti minusta tuli nainen vuonna 2011, 56-vuotiaana.
Prosessiin kuului leikkauksia, hormonihoitoa ja paljon psykiatrien ja lääkäreiden tapaamisia. On hyvä, että asiat etenivät hitaasti, vaikka toisaalta se oli tuskastuttavaa. Tahdoin olla itseni ja perheen takia varma siitä, että teen oikein.
Birgitalle olin puhunut jo vuosikymmeniä, että tällainen asia saattaa olla edessä joskus. Kävimme kahdestaan salaisilla tyttöilyretkillä kotiseutua kauempana: teatterissa tai syömässä niin, että minäkin näytin naiselta.
Kotimatkalla pesin meikit pois syrjäisellä metsätiellä. Silloin minua aina itketti, se oli kuin pieni kuolema. Piti taas palata miehen identiteettiin. Kerran Birgitta sanoi, että entä jos ei tarvitsisikaan pestä ja palata. Se oli ihmeellinen hetki.
”Anteeksi pyytämisestä ja antamisesta saa paljon voimaa.”
Monet kohtelivat minua todella rumasti, kun sukupuoleni korjattiin. Tutut ja läheisetkin loukkasivat syvältä, jotkut katkaisivat välit.
Viime vuosina moni on soittanut tai kirjoittanut ja kysynyt, voinko antaa anteeksi. Olen vastannut, että annan anteeksi koko sydämestäni. Se on tuntunut kohtuullisen helpolta. Anteeksi pyytämisestä ja antamisesta saa paljon voimaa. Se on kuin lahja.
Ihminen voi oppia ja kasvaa koko ikänsä. Haluan uskoa ihmisistä hyvää.”
Minne Marja-Sisko ja Birgitta lähtevät yhdessä melkein joka päivä? Kuinka he aikanaan tutustuivat, kun Marja-Sisko oli 15-vuotias? Mitä Marja-Sisko ajattelee ujoudestaan? Entä mitä hän tahtoisi vielä oppia? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 15/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
