Taiteilija Eero Markuksela ei kaipaa avioliittoa, lapsia tai tasaista arkea. Onni löytyy yksinolosta ja Kiinan kaduilla seikkailusta.
”Moni voi pitää kaltaistani ihmistä omituisena kummajaisena. Ymmärrän sen. Viihdyn äärettömän hyvin yksin. Olen 68-vuotias enkä ole ollut koskaan naimisissa tai edes kihloissa. Minulla ei ole lapsia, eikä lähipiirissänikään ole koskaan ollut lapsia. Elän työlleni eli taiteelleni, joka on elämäni tärkein sisältö.
Valitsemaani lapsettomuutta moni pitää suurena uhrauksena. Minä en koe sitä niin. Tiesin jo nuorena, etten halua lapsia. Se ei vain kiinnostanut.
Nuorena en tiennyt yhtään, mikä minusta tulee aikuisena. Ajattelin kuitenkin, että tuleva työni on jotain, mitä voin tehdä yksin. Tämä selkeä ajatus minulla oli jo varhain.
Monet tuttavani asettuivat aloilleen ja lähtivät opiskelemaan yliopistoon tai tekniseen ammattiin. Sellainen ei kiinnostanut minua millään tavalla.
Olin kiinnostunut kaikesta, mutta en missään tapauksessa ’kasista neljään’ -päivätyöstä. Tuntui aivan mahdottomalta ajatuskin siitä, että ryhtyisin tekemään sellaista työtä, jota tekisin sitten vuosikymmeniä, kunnes jäisin eläkkeelle.
Luulen, että hyvin harva meistä olisi kiinnostunut 8–16-päivätyöstä, jos voisi elää vaikkapa koroilla tai lottovoitolla.
Minulle oli kuitenkin ehdottoman tärkeää, että tein töitä ja ansaitsin rahaa, jolla elätin itseni. Olin remppafirmoissa, puutarhalla, ravintoloissa, tehtaissa, postissa, varastoissa. Mitä vain eteen osui ja mistä sai rahaa taskuun. Sossun luukulla en ole koskaan ollut. Periaatteeni on aina ollut, että ihmisen pitää elättää itse itsensä.
Taiteilija minusta tuli vasta aikuisena, vaikka taiteen imun tunsin jo nuorena. Pääsin Turun piirustuskouluun vuonna 1983, 31-vuotiaana. Siinä vaiheessa tajusin, että taide on elämäntehtäväni.
Löysin oman juttuni opiskelujen jälkeen kiinalaisesta tussimaalauksesta, jota kokeilin ensimmäisen kerran omin päin vuonna 1996. Hankin välineitä Helsingistä Kiina-shopista. Välineeni on perinteinen hierintussi, jossa tussitankoa hierretään kiven ja veden avulla tussiksi. Heti kun kokeilin tätä tekniikkaa, koin, että siinä oli jokin taika.
”Osa ihastuksista on kyllä kaatunut siihen, etteivät naiset halua miestä, joka ei halua lapsia.”
Taiteilijalle toimeentulo on epävarmempaa kuin palkkatyössä oleville. Olen laittanut taiteen tekemiseen myös vanhemmiltani saamani perintörahat. En pidä ratkaisuani mitenkään ihmeellisenä. Tiedän monia, jotka ovat käyttäneet perintönsä vaikkapa elokuvan tekemiseen.
Olen myös tehnyt tietoisen valinnan, että panostan taiteeseen, en perheen elättämiseen.
Olen ollut ihastunut kymmenentuhatta kertaa ja rakastunut ainakin sata kertaa. Ihmiset tekevät valintojaan parisuhteissa vaiston pohjalta, ja osa ihastuksista on kyllä kaatunut siihen, etteivät naiset halua miestä, joka ei halua lapsia.”
”Vain kerran olen katunut, ettei minulla ole omaa perhettä”, Eero sanoo. Milloin? Entä mitä hän ajattelee vanhenemisesta ja kuolemasta? Mitä hän aikoo tehdä heti, kun koronatilanne helpottaa? Lue taiteilija Eero Markukselan Elämäni tarina Kodin Kuvalehdestä 3/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.
