Pienessä ullakkoasunnossa on seinästä vedettävä sänky, ruokapöytä kahdelle ja pino muoti- ja politiikkalehtiä. Annastiina Heikkilä, 42, asuu Pariisin neljännessä kaupunginosassa kissojensa ja puolisonsa kanssa.
Aamuisin hän keittää vahvaa espressoa, avaa oven parvekkeelle ja katselee hetken kadulla kiirehtiviä pariisilaisia. Sitten hän kirjoittaa vihkoonsa ranskalaisilla viivoilla asioita, joista on kiitollinen: viimeksi hyvästä illallisesta, uudesta paidasta ja työkaverien tuesta.
”Aluksi ajattelin, etten pysty enää iloitsemaan mistään.”
Tapa on jäänyt ajoilta, jolloin vuotta nuorempi sisko Sohvi sairastui.
”Aluksi ajattelin, etten pysty enää iloitsemaan mistään. Sohvin sairaus tuntui niin epäreilulta. Yritin tietoisesti huomata kaikki arkiset valonpilkahdukset, koska se auttoi jaksamaan.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882823093z.1_20240920124415_000gvb6shgkp.10.jpg?itok=wvpPw6u3)
Tänä kesänä Annastiina raportoi Ylelle Ranskan eduskuntavaaleista ja Pariisin olympialaisista.
”Olen aina tehnyt paljon töitä. Sohvin sairastuttua havahduin siihen, että oma terveys ja läheiset ovat paljon tärkeämpiä kuin mikään muu.”
Kun Sohvin syöpä selvisi elokuussa 2020, lääkäri arvioi, että Sohvilla olisi elinaikaa vain joitain kuukausia. Annastiina oli kesälomalla Suomessa. Hän perui lähdön Pariisiin ja jäi Sohvin luokse.
”Viimeiset elinkuukaudet kannattaa viettää mahdollisimman upea peruukki päässä.”
”Peruukkiostoksilla olimme molemmat sitä mieltä, että Sohvi ostaa sen kalliin ja kauniin peruukin. Ajattelimme, että viimeiset elinkuukaudet kannattaa viettää mahdollisimman upea peruukki päässä.”
Sohville oli tärkeää, että Annastiina ei varonut sanojaan vaan vitsaili ja väitteli niin kuin ennen.
”Sääliä Sohvi vihasi. Hän ei halunnut voivottelua vaan hyviä keskusteluja”, Annastiina sanoo.
Lupaan, että sinua ei unohdeta
Te hössötätte aivan turhaan, Sohvi sanoi tammikuussa 2023. Vaikka hän oli jo saattohoidossa, hän toivoi palaavansa vielä kotiin.
”Sohvi olisi halunnut elää vaikka kuinka raihnaistakin elämää. Kun vain olisi saanut elää.”
”Vierastan käsitystä suruajasta, jonka jälkeen asiat ikään kuin palaisivat uomiinsa.”
Tammikuun lopulla Sohvi kuoli. Hänen tyttärensä oli kuukautta aiemmin täyttänyt 3,5 vuotta.
”Sohvin kuolema oli ja on hirveä shokki, ja surutyö on ollut hyvin hidas prosessi. Kuoleman lopullisuutta on yhä vaikea ymmärtää. Vierastan käsitystä suruajasta, jonka jälkeen asiat ikään kuin palaisivat uomiinsa”, Annastiina sanoo.
Sisaren menetys on saanut Annastiinan miettimään, miten haluaa elää. Pohdinta on johtanut elämänmuutokseen.
”Lupasin siskolleni, että kerron hänen tyttärelleen kaiken äidistään.”
Olympialaisten jälkeen Annastiina laittoi kirjeenvaihtajan työt tauolle. Hän kirjoittaa toista romaaniaan ja alkaa tehdä pidempiä tv- ja radio-ohjelmia.
Annastiina haluaa myös enemmän aikaa arjen valonpilkahduksille: bänditreeneille, joogalle ja läheisille, myös tätinä olemiselle. Siskon tytär on nyt viisivuotias.
”Sohvi suri sitä, että tytär unohtaisi äitinsä. Kun Sohvin vointi oli huono enkä tiennyt, näenkö häntä enää, lupasin Sohville, että niin ei käy. Lupasin, että kerron hänen tyttärelleen kaiken Sohvista.”
Annastiina haluaa siskonsa tyttären tietävän, että Sohvilla oli upea nauru ja kyky heittäytyä. Kun Sohvi näki Pariisissa karusellin, hän halusi heti kyytiin.
”Haluan siskoni tyttären tietävän, että Sohvi rakasti elämää.”
Millaisissa tilanteissa Annastiina ajattelee siskoaan yhä joka päivä? Milloin Annastiina rakastui Ranskaan ja hullaantui Pariisiin? Miksi sisar sai noin kaksi vuotta enemmän elinaikaa kuin lääkärit arvioivat? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 19/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.
