Heini Mäkinen haaveili lapsesta teini-iästä asti, mutta ei löytänyt sopivaa kumppania. Lopulta hänestä tuli itsellinen äiti 36-vuotiaana. ”Tämä tie äidiksi on tuntunut luontevalta.”
”Haluaisin itsellisesti lapsen, miten minun pitää toimia? Tästä kysymyksestäni alkoi tieni nyt kaksivuotiaan Saagan äidiksi.
Oli elokuu 2021, ja asuin maaseudulla Satakunnassa. Olin soittanut paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä ei tiedetty, että vuodesta 2019 lähtien itselliseksi äidiksi haluavien oli ollut mahdollista päästä hoitoon julkiselle puolelle. Sairaanhoitaja oli kuitenkin ystävällinen ja lupasi selvittää asiaa. Hän soitti jo seuraavana päivänä takaisin.
Sain ajan äitiysneuvolaan. Siellä lääkäri kirjoitti lähetteen laboratoriokokeisiin. Kävin alkuhaastattelussa ja munasarjojen aukiolotutkimuksissa sairaalassa Porissa, ja sain sieltä lähetteen Tampereelle hedelmöitysklinikalle. Olin 34-vuotias.
Olin haaveillut äidiksi tulemisesta teini-iästä asti. Sopivaa kumppania ei vain tullut vastaan. Minua pelotti sitoutua, sillä nuoruuden seurustelusuhteessani oli ollut väkivaltaisuutta. Etsin rakkautta ja turvallisuuden tunnetta. Kenenkään miehen kanssa ei tullut tunnetta, että tämän kanssa haluan perustaa perheen.
Ihana soitto kesken työvuoron
Ensimmäistä kertaa ajatus lapsen saamisesta yksin tuli pimeänä marraskuisena iltana vuonna 2020. Makoilin sängyssä ja selailin puhelinta. Törmäsin sattumoisin erään itsellisen äidin Instagram-tiliin. Hätkähdin ja mietin, mistä tässä on kyse.
Tunsin mahassani perhosia, kun etsin verkosta kaiken mahdollisen tiedon asiasta. Jo samana iltana soitin pikkusiskolleni Sallalle ja parhaalle ystävälleni. Molemmat kannustivat minua heti. Tunsin, että tässä on oma mahdollisuuteni tulla äidiksi.
”Päätin tehdä kaikkeni raskauden onnistumisen eteen.”
Elämäntilannettani kartoitettiin sairaalan lahjasoluneuvonnassa, jossa kaikki luovutettuja siittiöitä tai munasoluja tarvitsevat käyvät. En kokenut sitä ahdistavaksi, vaan hyväksi tavaksi valmistautua vanhemmuuteen.
Vuoden päästä siitä, kun olin ensimmäistä kertaa kertonut sairaanhoitajalle haaveestani, pääsin jonoon odottamaan sopivaa lahjasiittiöiden luovuttajaa. Päätin tehdä kaikkeni raskauden onnistumisen eteen ja panostin omaan hyvinvointiini.
Kolmen kuukauden kuluttua jonoon pääsystä puhelimeni soi kesken työvuoron. Olin tekemässä kimppuja työpaikallani kukkakaupassa. Menin puhumaan pihalle ja aloin hyppiä riemusta, kun kuulin, että sopiva lahjoittaja on löytynyt.”
Millaisia vaiheita Heini kävi läpi, ennen kuin tuli raskaaksi? Kenet hän otti mukaansa synnytykseen? Millaista vanhemmuus on ollut ilman kumppania ja toista vanhempaa? Milloin Heini on eniten kaivannut puolisoa rinnalleen? Mitkä ovat olleet rankimpia ja mitkä ihanimpia hetkiä äitiydessä? Mistä Heini on saanut rohkeutensa? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 9/2026 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
