Mari Mäntylä on 34-vuotias psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja Lappeenrannasta. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies, 1-vuotias poika ja avopuolison 7-vuotias poika, joka asuu äidillään, sekä Diesel-kissa. Mari harrastaa fitness-urheilua ja kirjoittamista.
Mari Mäntylä on 34-vuotias psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja Lappeenrannasta. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies, 1-vuotias poika ja avopuolison 7-vuotias poika, joka asuu äidillään, sekä Diesel-kissa. Mari harrastaa fitness-urheilua ja kirjoittamista.

Mari Mäntylä on ollut unohtelevainen pienestä pitäen. Väsyneenä hän saattaa mennä suihkuun vaatteet päälllä.

Mari Mäntylä, 34:

”Olen ollut lapsesta saakka hajamielinen. Isä sanoi aina, että olen sellainen haahuilija.

Kerran ala-asteella huomasin vasta koulun pihalla, etten ollut muistanut pukea kotona paitaa takin alle. Toisinaan opettajat saivat herätellä minua tunneilla, kun unohduin omiin mietteisiini.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kotiavaimet jäivät kotiin, ja pyörää en viitsinyt edes lukita, ettei avain huku. Hajamielisyyteni oli kaveriporukassa yleinen vitsi. Olin se hattarapää, jolta asiat vain unohtuivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Enimmäkseen se oli minusta hauskaa, vaikka isälle en kyllä aina kertonut, kun avaimet hukkuivat. Kyllähän se harmitti.

”Aamupöppörössä olen kaatanut valmiin kahvin takaisin keittimen vesisäiliöön.”

Koulunkäynti ei kuitenkaan kärsinyt. Olin kai kotona tarkempi kuin koulussa ja tein läksyt kunnolla.

Olen edelleen yhtä hajamielinen ja omissa ajatuksissani, erityisesti aamuisin ja varsinkin yövuoron jälkeen. Iltaisin olen skarpimpi, ja siksi laitan ennen nukkumaanmenoa kaiken itselleni valmiiksi. Valitsen vaatteet, mittaan mikropuurot lautaselle ja kahvinpurut keittimeen.

Aina sekään ei auta. Aamupöppörössä olen tursottanut ketsuppia aamupuuroon ja kaatanut valmiin kahvin takaisin keittimen vesisäilöön – useammin kuin kahdesti.

Kerran yövuoron jälkeen istuin kaupan pihassa auton pelkääjänpenkille ja odotin, että auto lähtisi liikkeelle. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että eihän se mihinkään liiku ilman kuljettajaa.

”Väsymys on kuin kooma. Yövuorossa ei aina tiedä, onko yö vai päivä.”

Kuusi vuotta sitten perustin hajamielisille oman Facebook-ryhmän. Ajatus syntyi työkaverin kanssa yhden yövuoron jälkeen, kun aloimme pohtia, että väsymys on kuin kooma.

Psykiatrisella osastolla yövuoron jälkeen ei aina tiedä, onko yö vai päivä. Siinä tilassa voivat jopa potilaiden iltapalat unohtua mikroon. Näin on käynytkin, ei tosin minulle.

Unirytmiäni sekoitti entisestään poikamme, joka ei ensimmäiseen seitsemään kuukauteen nukkunut kuin tunnin pätkissä. Väsymys pahensi hajamielisyyttä.

Kerran tulin kuntosalilta ja menin kotona suihkuun. Otin pois kengät, mutta unohdin riisua muut vaatteet. Kyllä nolotti. Olin onnellinen, ettei kukaan nähnyt.

”En pidä hajamielisyyttä huonomuistisuutena. Se on enemmänkin luonteenpiirre.”

Näistä kommelluksista syntyi ajatus siitä, että pitäisi olla paikka, jossa voisi avoimesti tunnustaa hajamielisyytensä ja lukea muiden vastaavia kokemuksia. Hassut sattumukset nolottavat, ja on vapauttavaa jakaa niitä toisten samankaltaisten kanssa.

Vanhoista päivityksistäni näkee, että olen hukannut salikorttini usein, yrittänyt avata kotiovea työpaikan avainlätkällä ja kävellyt kassan ohi maksamatta hiusväriä, jota kannoin kainalossa.

En pidä hajamielisyyttä huonomuistisuutena. Muistissani ei ole vikaa, enkä tarvitse muistilistoja muualla kuin töissä. Siellä kaikki muutkin hoitajat kirjoittavat lääkärien hoito-ohjeet ylös.

Sairaanhoitajana tiedän, että muistisairaus ilmenee eri tavalla.

En ole myöskään huolissani terveydestäni. Sairaanhoitajana tiedän, että muistisairaus ilmenee eri tavalla. Hajamielisyys on enemmänkin luonteenpiirre. Olen aina viihtynyt omissa ajatuksissani, ja silloin muut asiat jäävät vähemmälle huomiolle.

Kirjoitan harrastuksekseni ja pohdin usein jotain tarinanpätkää päässäni. Sitten taas, hups, unohdan, mitä olin tekemässä.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.

Marin tavallinen aamuvuoropäivä:

05.00 Herään. Aamutoimiin menee pari tuntia, koska herään hitaasti.

06.00 Poika ja avomies heräävät.

07.00 Aamuvuoro alkaa.

15.00 Aamuvuoro päättyy. Ajan suoraan salille ja treenaan 1-2 tuntia. Vaikka en kisaisi, fitness on minulle elämäntapa.

17.00 Syömme yhdessä. Mies lähtee salille. Teen kotitöitä.

18-19.30 Menen lenkille tai ulkoilen pihalla pojan kanssa. Jos miehellä ei ole salipäivä, ulkoilemme yhdessä.

20.00 Poika laitetaan nukkumaan. Meillä on miehen kanssa hetki "laatuaikaa yhdessä".

22-23.00 Nukkumaan. 

ADHD-aikuinen

Kannattaisi nyt kaikkien heittää roskiin stereotypiat ylivilkkaista ADHD-ihmisistä. Tuo on niin tyypillistä ADHD:ta eli keskittymishäiriötä, jonka tiedostamalla oppii suhtautumaan siihen ja vaikeissa tapauksissa saa lääkkeillä ja/tai terapialla avun.

  • ylös 14
  • alas 9
Vierailija

Lisään vielä, että ADD on yksi keskittymishäiriön muodoista, missä unohtuu haahuilemaan ilman vilkkautta. Sama p***a, eri paketti.

  • ylös 7
  • alas 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla