Uupumus voi yllättää nuoret vanhemmat – perhetyöntekijä auttaa eteenpäin

Auton takapenkillä on turvaistuin ja penkin suojana värikäs viltti. Kello käy puoli kymmentä aamulla, kun rattiin istuu perhetyöntekijä Eve Huhtanen. Hän ja työpari Katja Haikonen lähtevät tapaamaan päivän ensimmäisiä asiakkaita. Kaksin on kätevää: toinen voi keskittyä lapseen ja toinen vanhempaan.

Tottuneesti Eve löytää parkkiruudun alueelta, jossa niitä ei periaatteessa ole. Lapsiperheiden suosima rivitaloalue Imatralla on tuttu, sillä työpari on käynyt täällä jo vuoden verran.

"Täällä on Onnille hyvin leikkikavereita sitten kohta", Eve arvioi ja nousee portaat luhtitalon ylempään kerrokseen.

Kun avunpyyntö tulee, Katja Haikonen ja Eve Huhtanen menevät perheen luokse mahdollisimman pian

Onni on vuoden ja kuukauden ikäinen, kävelee, sanoo äiti ja iti, tykkää makaronista ja jauhelihasta. Mutta nyt ovensuussa Onnia ujostuttaa.

Se on hyvä, sanovat Eve ja Katja.

"Kuuluu kuvioon."

Perhetyötä on ollut ennen tarjolla lähinnä lastensuojelun asiakkaille. Imatralla tarjotaan apua nyt ihan kaikille. 

Juuri sen lauseen moni vanhempi haluaa kuulla. Se toimii: antaa voimia ja uskoa pärjäämiseen.

Even ja Katjan työpaikka, Imatran hyvinvointineuvola, on palkittu vanhempien varhaisesta tukemisesta. Se on arvokas asia aikana, jolloin lastensuojelutyötä usein moititaan.

Perhetyötä on nyky-Suomessa ollut tarjolla lähinnä lastensuojelun asiakkaille. Kun lastensuojelumenot Imatralla vain kasvoivat, siellä päätettiin toimia toisin. Apua tarjotaan nyt ihan kaikille.

Käytännössä Imatran mallia toteutetaan usein lattiatasossa. Niin nytkin. Katja ja Eve istuvat olohuoneen tähtikuvioiselle matolle. Onni kasaa muoviseen traktoriin erivärisiä palikoita. Torni kasvaa, Katja ja Eve taputtavat.

Kun Onni oli vauva, isä Markus Miettinen pohti, mitä ihan pienelle ihmiselle puhutaan. Perhetyöntekijät neuvoivat kertomaan vaikka omasta työpäivästä, jos ei alkuun muuta keksi. Perhetyöntekijä Eve Huhtanen on istunut tällä matolla monet kerrat.

Tulisko joku käymään?

Katja ja Onnin äiti Eveliina Savinainen, 21, tapasivat ensimmäistä kertaa, kun Eveliina oli vielä raskaana. Niin Imatralla tehdään kaikkien ensimmäistä lastaan odottavien kanssa. "Ensareille" tarjotaan sekä raskaus-  että vauva-ajan kotikäynti "kuin apteekin hyllyltä".

Jos väsynyt vanhempi soittaa aamulla, perhentyöntekijä saattaa olla paikalla jo iltapäivällä. Vauvat eivät voi odottaa. 

Vierailut ovat osoittautuneet neuvolan tärkeimmäksi työksi. Kun perhetyöntekijät saavat kasvot, apua tarvitsevan perheen on myöhemmin helpompi ottaa yhteyttä.

Ei soittaminen silti aina kivutonta ole. Kun Katja sanoi Eveliinalle, että soittaa saa milloin vain, Eveliina totesi, että tässä perheessä ei apua tarvita. Hän on kyllä lukenut lapsen hoidosta, paljonkin.

"Onni taisi olla viikon tai kaksi, kun soitin Katjalle, että voisiko sieltä tulla joku käymään. Tajusin, että minulla ei ollut sellaista kontaktia vauvaan kuin pitäisi. Olin epävarma koko arjen pyörittämisestä", Eveliina muistelee.

Monelle uupuminen tulee yllätyksenä. Silloin on hyvä, kun joku muu käy kaupassa tai kantaa itkevää lasta. 

Katja tuli, nopeasti. Jos väsynyt vanhempi soittaa aamulla, perhetyöntekijä saattaa olla paikalla jo iltapäivällä. Vauvat eivät voi odottaa.

Eivätkä äidit. Katja sanoo, että monelle uupuminen tulee yllätyksenä. Silloin on hyvä, kun saa hetken hengähtää ja joku muu käy kaupassa, laittaa ruokaa ja kantaa itkevää lasta.

"Kun kerran sanoin, että minun pitää siivota, Katja alkoi imuroida. Olin ihmeissäni", Eveliina muistelee.

Pienet ihmeet ovat nimenomaan niitä, joilla on merkitystä perheiden jaksamiselle.

"Monesti ei vain jaksanut aloittaa mitään, mutta kun työ tulitte, niin jaksoi", Eveliina sanoo.

Markus muistaa, että ensimmäiset kuukaudet vauvaperheenä olivat aika väsyneitä. Silloin hän sai apua isäryhmästä.

Kaikilla on samanlaista

Markus Miettinen, 23, muistaa väsyneet päivät.

Silloin hän lähti ajamaan kuorma-­autoa aamuviideltä ja tuli kotiin iltapäivällä. Eveliina oli vastassa Onni sylissään ja itku kurkussa. Markustakin olisi väsyttänyt.

Juuri isien takia perhetyöntekijät ovat vain paperilla töissä kahdeksasta neljään. Jos isä pääsee töistä kuudelta, perheeseen mennään silloin.

"Tajusin, että muillakin on huonoja päiviä."

Markuksen ja Eveliinan luona perhetyöntekijät loivat ihan ensimmäiseksi päivärytmin. Sitten he miettivät yhdessä, miten Eveliina uskaltaisi mennä suihkuun, kun on vauvan kanssa kaksin.

"Olin aika herkkä Onnin itkulle, mutta Katja ja Eve opastivat, ettei lapsi siihen kuole."

Kun Eveliinaa jännitti lähteä liikenteeseen Onnin kanssa, Eve ehdotti neuvolan vauva-äiti-ryhmää.

"Siellä tajusin, että muillakin on huonoja päiviä. Kaikilla on samanlaista."

Onni esittelee lusikointitaitojaan. Hyvä Onni! huutavat perhetyöntekijä Eve ja Eveliina-äiti yhteen ääneen.

Markus kävi isäryhmässä. Muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia oli hyödyllistä kuunnella.

"Ja opithan sinä siellä sen, että oli ihan normaalia, että olin sellainen hormonihirviö", Eveliina naurahtaa ja kaataa maitoa Onnin nokkamukiin. Tuttipullot on heitetty pois eilen.

Tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun Katja ja Eve seuraavat Onnin ruokailua. Säännölliset käynnit perheessä on päätetty lopettaa nyt, kun Markus on työttömänä ja täyspäiväisesti kotona. Katja ja Eve ovat vakuuttuneita siitä, että molemmat vanhemmat ovat saaneet lisää varmuutta.

Joskus perheet soittavat kertoakseen, että nyt menee hyvin.

Aina saa kuitenkin soittaa, Katja muistuttaa.

Joskus perheet soittavat vain kertoakseen, että nyt menee hyvin.

"Juuri tänä aamuna ajattelin, että tämähän­ sujuu jo rutiinilla. Kun Onni oli kolme kuukautta, mietin, että milloin tämä loppuu", Eveliina muistelee.

Miksei meillä ole käyty?

Toimistolle palattuaan Eve kävelee neuvolan läpi perhetyöntekijöiden huoneeseen. Palvelut ovat muutaman askeleen päässä toisistaan.

"Usein pahin tuska helpottaa, kun vanhempi saa kerrottua murheensa."

Se on helppoa paitsi perheille myös työntekijöille. Jos neuvolatarkastukseen tulee itkuinen äiti, terveydenhoitaja voi ohjata hänet seuraavasta ovesta sisään ilman lähetettä.

"Usein pahin tuska helpottaa jo, kun vanhempi saa kerrottua murheensa. Silloin pääsemme tarttumaan ongelmaan ennen kuin se kasvaa liian suureksi", Katja sanoo.

"Välillä ollaan asiantuntijoita, välillä vertaisia. Joskus sanotaan, että tämä menee siulla paremmin kuin miulla aikoinani."

Hyvinvointineuvolassa kaikki palvelut ovat saman käytävän varrella.

Vanhemmuuteen liittyviä tabuja on kuitenkin edelleen. Paljon.

"Vanhemmat eivät uskalla sanoa, että tämä on ihan hirveää välillä", Katja sanoo.

"Monet miettivät, että jos he paljastavat heikkoutensa meille, seuraavaksi he ovat lastensuojelun asiakkaita."

Ei se niin mene. Apua saavat kaikki, mutta sitä on pitänyt kirkastaa vanhemmille aika paljon.

"Kyllä se oli yhtä mainospuhetta alkuun, mutta nyt toimii puskaradio. Jotkut jo soittavat, että miksei meillä ole vieläkään käyty", Katja kertoo.

Joskus työntekijä näkee, että ehkäisevä työ ei riitä. Silloin hän tekee lastensuojeluilmoituksen, mieluiten yhdessä vanhemman kanssa.

"Paras tapa on ottaa asia reilusti puheeksi ja kertoa, että tarkoitus on saada teille lisää tukea."

"On ihanaa, kun joskus joku muu tulee ja ottaa tilanteen haltuun."

Ne vaikeimmat käynnit

Neuvolan puolella on säpinää. Yksivuotiaat Juulia, Jasmin ja Janica ovat tulleet hakemaan rokotuksia. Äiti Riina Hirvonen ojentaa tytöt yksi kerrallaan Jani-isän syliin.

Siskot katsovat ihmeissään, kun Jasmin saa rokotteen ja parahtaa itkemään. Seuraavana vuorossa oleva Juulia ei sano mitään.

"Sie olet sellainen Miss Kovis, vähän vain vatsalihakset jäykistyi", Jani kehuu.

Riina Hirvonen on kiitollinen siitä, että saa apua kolmosten hoitamiseen joka viikko.

Hirvoset ovat saaneet säännöllistä tukea kolmosten syntymästä saakka. Aluksi apuna oli lapsiperheiden kotipalvelu joka arkipäivä kello 8–15, nykyään hyvinvointineuvolan perhetyöntekijät käyvät kerran viikossa.

Se kerta on Riinalle tärkeä.

"On ihanaa, kun joskus joku muu tulee ja ottaa tilanteen haltuun."

Kun kolmoset lähtevät Prismaan "herättämään pahennusta", on työntekijöiden kahvipalaverin aika.

Evelle on tullut aamulla päiväkodista puhelu. Siellä oli huoli perheestä, johon tarvittaisiin apua. Eve on pyytänyt soittajaa kysymään äidiltä, saisiko hän tulla tapaamaan tätä päiväkodille.

"Voisin mennä sinne jonain iltapäivänä, kun äiti hakee lasta."

Kaikkia ongelmia ei pysty ratkaisemaan yhdellä käynnillä.

Mutta Eve on lähdössä vauvakäynnille ja pakkaa mukaan esitteitä äitiryhmistä, vuorovaikutuksesta ja vauvahieronnasta.

Yksi työpari lähtee kotiin, jossa perhetyöntekijöiden käynnit eivät enää riitä. Vanhempien luvalla he ovat kysyneet neuvoja ja esittelevät nyt tukivaihtoehtoja.

Tämänkaltaiset käynnit ovat työntekijöille niitä vaikeimpia.

"Välillä on hankala sietää sitä, että kaikkia ongelmia ei pysty ratkaisemaan yhdellä käynnillä", Eve sanoo.

"Perheessä saattaa olla ongelmia taloudessa, parisuhteessa, omassa jaksamisessa, kaikessa."

Silloin Eve ja vanhemmat istuvat yhdessä velkaneuvonnassa tai täyttävät Kelan tukihakemuksia. Mutta ihan ensin selvitetään perusasiat kuten se, että jääkaapissa on ruokaa.

Nyt on Jasmin rokotettu. Jani Hirvosen sylissä perheen kolmostytöt saavat vuorotellen rokotuksen ja lohdutuksen.

Teinkö ihan kaiken?

Perhetyöntekijä Niina Heinon mielestä haasteellisia ovat hetket, jolloin tuntuu, ettei hänelle ole kerrottu kaikkea. Jotain tärkeää jää arvailujen varaan,­ mutta koska työ lähtee perheestä, ketään ei voi pakottaa puhumaan.

"Jää tunne, että me kohtaamme vielä joskus, kun perhe on valmis ottamaan apua vastaan."

Kun tällainen perhe tulee neuvolakäynnille, perhetyöntekijät käyvät usein moikkaamassa. Jos neuvolatarkastusten väli on vuosi, aikaa voi kuitenkin kulua liikaa ja ongelmat ehtivät kärjistyä.

Joskus hankaluutena on saada perhe ymmärtämään, että heitä yritetään auttaa. 

Järkyttävät uutiset perhetragedioista eivät näyttäydy täällä täysin käsittämättöminä. Silti ne kauhistuttavat. Uutisia lukiessa mietitään yhdessä, mitä työntekijät ovat tehneet tai jättäneet tekemättä.

Palvelupäällikkö Kirsi Leinonen sanoo, että Imatran mallilla työntekijöiden pitää pystyä huomaamaan vaaran merkit.

"Puhumme paljon siitä, että näillä resursseilla meidän on pystyttävä ja ehdittävä. Mutta kaikkia tragedioita ei voi viranomaisten yhteistyölläkään estää."

Joskus hankaluutena on saada perhe ymmärtämään, että heitä yritetään auttaa.

"Siinä vaiheessa kun väkivalta tulee kuvioon, kukaan ei voita. Kaikki häviävät."

Joskus perhe pääsee iholle, Katja sanoo.

"Hankalimmissa tapauksissa tulee illalla mietittyä, olenko varmasti tehnyt kaikkeni. Olenko kirjannut kaiken, otinko yhteyttä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin? Sen jälkeen se on herran hallussa."

Onneksi on tämä porukka.

"Huumori on hyvin mustaa", Niina sanoo.

"Sanoisin erikoista", Eve korjaa.

"Ennen kaikkea nauramme itsellemme. Moka päivässä pitää pirteänä, se on meidän motto", Niina lisää ja nousee pöydästä.

Hän pakkaa tavaransa. Päivää on vielä edessä, mokalla tai ilman. Ensin neuvolan vastaanotolle, sitten tapaamaan yksinhuoltajaäitiä ja vielä iltakuudelta vauvakäynnille. Lapsi on kuulemma itkuinen. Siellä saattaa mennä aikaa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2015.