Arabia ja Finel valmistivat Esteri Tomulan suunnittelemaa Tatti-sarjaa.
Arabia ja Finel valmistivat Esteri Tomulan suunnittelemaa Tatti-sarjaa.

Keräilijä ja Vintageunelmia-nimistä Instagram-kuvagalleriaa pitävä Miikka Jaala kertoo, mitä vanhoja astioita keräilijät himoitsevat.

1 Mitkä astiat voi nähdä keräilijöiden aarteina, vanhojen astioiden ja etenkin Arabian keräilijä Miikka Jaala?

Tällä hetkellä Raija Uosikkisen suunnittelema Arabian Pomona-sarja on mielenkiintoinen. Keräilijät ovat maksaneet esimerkiksi Hunaja-nimisestä hillotölkistä reilusti yli 100 euroa. Sen koristeaiheena ovat mehiläiset.

Nousussa ovat myös puhalluskoristeiset kahvikupit 1960–70-luvulta. Niiden koristeet on puhallettu sapluunan läpi, eivätkä kuvioiden rajat ole hirveän tarkkoja. Niitä tehtiin aikoinaan arkikupeiksi ja niihin on käytössä tullut pieniä vikoja, mutta keräilijät yleensä sallivat sen.

Finelin retrokuosiset emalikulhot ovat erittäin kovassa suosiossa, ja myös Mariskooleilla ja kivituikuilla on keräilijänsä. Mariskooleissa himotuimpia värejä ovat muun muassa ametisti, valkoinen ja mattavärit, kivituikuissa ametisti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Samoin Kaj Franckin ja Birger Kaipiaisen tuotanto kiinnostaa keräilijöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun itse aloitin keräilyn, muumimukit olivat erittäin haluttuja. Nyt trendissä on havaittavissa vähän laskua, koska malleja on jo noin 80, mukit ovat usein ylihintaisia ja niiden tuotanto on nyt siirretty lopullisesti Thaimaahan. Toisaalta muumimukit ovat alkaneet kiinnostaa myös ulkomailla, kuten Japanissa, Ruotsissa ja Norjassa.

2 Mitä keräilijät eivät halua?

Yksi antitrendi on Raija Uosikkisen Kalevala-vuosilautasten sarja, jota tehtiin 1976–99. Lautaset olivat arvokkaita, mutta tänä päivänä ne eivät maksa juuri mitään. Niitä on liikkeellä melko paljon ja ne on valmistettu pääasiassa keräilyä varten. Ulkoasultaan ne ovat monen mielestä raskaita ja synkkiä, mikä sopi ehkä 70-luvun sisustukseen mutta ei enää tämän päivän trendeihin.

Myös 1960–70-luvun kivitavaraa – esimerkiksi Kareliaa ja Pirttiä – liikkuu paljon ja se on halpaa. Se tehtiin aikoinaan kestämään, ja niin se on kestänytkin.

3 Mikä tekee astiasta arvokkaan?

Kaiken perusta on kysynnän ja tarjonnan laki. Jos tuotetta on vähän ja moni sitä haluaa, hinta nousee. 

Sosiaalinen media on iso tekijä. Kaunis kuva Facebookissa tai Instagramissa herättää keräilijät: onpa upea koriste, minäkin haluan tuollaisen. Siinä voi syntyä vähän joukkohysteriaakin, ja silloin hyvin yleisistäkin astioista voi saada hyvän hinnan.

Trendit vaikuttavat. Jos trendinä on retrosisustus, sisustajat alkavat etsiä sen seuraksi retrohenkisiä astioita, esimerkiksi Arabiaa tai Fineliä.

Muistot nostavat esineen arvoa. Tuntuu hyvältä omistaa samanlaisia kahvikuppeja, joita isoäidillä oli tai joita itse käytti lapsena.
Ja vielä: keräilijä on usein valmis maksamaan paljon viimeisestä puuttuvasta kiposta, joka tekee hänen kokoelmastaan täydellisen.

4 Mistä astioista nyt maksetaan paljon?

Joidenkin suunnittelijoiden, esimerkiksi Birger Kaipiaisen ja Oiva Toikan tuotannon uniikkikappaleet liikkuvat omissa luvuissaan. Niiden hinta voi olla tuhansia euroja.

Sarjatuotantoastioista Arabian Papukaija-kannu on kannujen mersu. Hyväkuntoisesta on maksettu jopa 800 euroa.

Raija Uosikkisen ns. irtopääkissakannu on arvokas. Kannun kyljessä on kissan kuva, ja kissan pää on ikään kuin irti vartalosta. Kahden litran priimakuntoisesta kannusta voi saada yli 700 euroa.

Sitten on arvokkaita outouksia: Fazerin muumimukia on valmistettu vain 400 kappaletta, ja sen hinta on liikkunut 4000–5000 euron välillä. Vuonna 2005 valmistettiin puolestaan 2 005 kappaletta muumimukia nimeltä Muumipeikko unelmoi. Siitä keräilijät ovat maksaneet jopa 1 500–2 000 euroa.

5 Mihin tarjoukseen kannattaa tarttua?

Jos järkevästi tekisi, etsisi vain harvinaisia esineitä, koska yleisiä on aina saatavilla. Tosin harvinaisuuksista joutuu maksamaan paljon, koska muutkin niitä havittelevat.

Jos tuotetta on tarjolla paljon, ostamisella ei ole niin kiirettä. Se ei lopu kesken, ja joku myy aina muita halvemmalla. Esimerkiksi Valencia on erittäin kaunis, käsinmaalattu astiasarja, mutta sitä on liikenteessä melko paljon. Sen ansiosta keräilijällä on varaa odottaa ja ostaa sitten, kun saa halvalla.

Jos aikaa on, parhaat löydöt tekee tavallisilta kirpputoreilta. Niistä voi saada muutamalla eurolla satasienkin arvoisia tuotteita.

6 Mistä löydän oikean hinnan omistamalleni astialle?

Huuto.net ja tori.fi ovat hyviä kanavia katsella hintapyyntöjä.

Kannattaa myös liittyä Facebook-ryhmiin, kuten Arabiakirppis tai Pelastetaan vanhat esineet. Monista niistä saa kysellä astian arvoa toisilta harrastajilta.

Itse olen perustanut kokoelmat.fi -sivuston, jonne olen selvitellyt muun muassa muumiastioiden ja Heljä Liukko-Sundströmin tuotteiden hintoja.

7 Mistä tiedän, minkä ikäinen ja mitä sarjaa astia on?

Ensimmäiseksi kannattaa tutkia leima. Esimerkiksi Arabia on käyttänyt eri aikakausina erilaisia leimoja, joista löytyy kattava lista sen nettisivuilta.

Astiassa saattaa olla myös numeromerkintä, joka kertoo sen tuotantoerän tai valmistuskuukauden ja -vuoden. Sarjan, mallin tai tekijän nimikin saattaa löytyä.

Jos leimaa ei näy, vinkkiä astian alkuperästä joutuu etsimään sen tyylistä ja muodoista. Tietoa sarjoista ja koristeista löytyy lähdekirjoista, joita myy muun muassa antiikkijataidekirjat.com.

Perintökupille voi löytää lautasen tai samanlaisen kaverin tuotannosta poistettujen astioiden myyjiltä. Niitä ovat esimerkiksi retronomi.fi, astialiisa.fi ja astiataivas.fi.

Kannattaa selata myös huuto.net-, tori.fi- ja laatutavara.com -sivustoja sekä Facebookin paikalliskirpputoreja.

8 Miten kolhut vaikuttavat astian arvoon?

Osa ostajista jää heti pois. Moni keräilijä haluaa vain täysin priimoja astioita, mutta jotkut sallivat pienet kolhut. Jos lohkeama ei ole koristeen päällä, astia voi edelleen näyttää kauniilta vitriinissä.

Vintage-esineiden, esimerkiksi vanhojen lakritsipurkkien ja emaliastioiden keräilijät eivät yleensä säikähdä elämän jälkiä. Käytössä kuluneella esineellä on kiinnostavampi tarina kuin suoraan pakkauksesta nostetulla.

Silti nyrkkisääntö on, että hyväkuntoinen esine on aina kalliimpi kuin kulunut ja kolhuinen.

9 Mitä astiasarjaa keräisin kummilapselle?

Jos haluat kerätä lapselle tämän päivän designia, kelpo kohteita löytyy skandinaavisesta tuotannosta: Rörstrand, Gefle, Wiinblad.

Arabian astiat valmistetaan nykyisin Thaimaassa ja Romaniassa, mutta koristesuunnittelu on suomalaista. Jos kuitenkin haluaa Suomessa tehtyä, miksei keskittyisi keräämään lapselle Arabian kultakauden designia? Yksi viimeisistä Suomessa suunnitelluista ja valmistetuista Arabian astiasarjoista on Heini Riitahuhdan Runo, jonka tuotanto loppui 2015.

Varoituksen sana: Lapsi ei välttämättä ole aikuisena kiinnostunut minkään aikakauden designista. Sen sijaan häntä saattavat koskettaa kupit ja kipot, joita hänen isovanhempansa käyttivät päivittäin silloin, kun hän oli pieni.

10 Kannattaako kerätä astiasarjaa vain sen takia, että se on minusta kaunis?

Se on yksi suurimmista syistä, joiden takia kannattaa ryhtyä keräilemään.

Näitä keräilijät himoitsevat

  • Finelin retrokuosiset emalikulhot (esim. Elisa, Sinivuokko, Tatti)
  • Kaj Franckin tuotanto, Arabia
  • Kivi-tuikku, Iittala, väri: ametisti
  • Kotimaiset peltipurkit (esim. karamelli- tai kahvipurkit)
  • Mariskooli, värit: ametisti, mattavalkoinen, mattamusta
  • Pomona-sarja, Arabia (esim. hillotölkki Hunaja)
  • Emilia-sarja, Arabia
  • Puhalluskoristeiset kahvikupit, Arabia (1960–70-luku)
Sisältö jatkuu mainoksen alla